maanantai 31. toukokuuta 2021

Paras opas lasten kasvatukseen

 


Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bebe

vanhemmuus Pariisin malliin


kustantaja Siltala

Kaikista maailman kirjoista, joissa puhutaan lasten kasvattamisesta, tämä on suosikkini. (Islantilaisista lastenkasvatusvinkeistä voit lukea täältä: Kotona kasvatettu lapsi on tyhmä.)

Bebe päivä päivältä on tiivistelmä Kuinka kasvattaa bebe - kirjasta. Siinä tarina on karsittu pois, ja jäljelle jää neuvot. Itsehän tosin rakastan tarinoita, joten luen mieluummin pidemmän version. 

Ranskalaiset ajattelevat, että jos he eivät hallitse lapsia, lapset alkavat hallita heitä.

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin. Jo silloin ajattelin, että jos vielä saan lapsia, aion kyllä kokeilla kahta kohtaa tästä kirjasta. Nämä ovat: kuinka lapsen saa syömään kaikkea ja kuinka lapsen saa nukkumaan yönsä jo vauvana. Ranskalaisten mukaan vauvat eivät automaattisesti valvota öisin. 3-6 kuukauden iässä vauva oppii nukkumaan 8 tunnin yöunet. Miten tähän sitten päästään? 

Päiväunet nukutaan päivänvalossa, koska on päivä. Yöunet pimeässä, koska on yö. Jos ja kun vauva itkee, sille annetaan ensin mahdollisuus rauhoittua itse, ennenkuin sen luokse mennään. Vauvojen täytyy opetella yhdistämään unikierrot toisiinsa, ja välitön väliin meneminen häiritsee tätä. Jos vanhemmat menevät vauvan luo joka kerta tämän herätessä, vauva oppii, että tarvitsee nukahtaakseen ruokaa, tyynnyttelyä ja seuraa. 

Ranskalaisvanhemmat ovat tarkkoja nukkumaanmenoajoista, jotta saavat parisuhdeaikaa iltaisin. Lasten tulee ymmärtää, etteivät he ole maailman keskipiste. 

Ranskassa syödään neljästi päivässä, noin neljän tunnin välein. Myös vauvojen (3-5 kk iästä alkaen) ruokailurytmi on tämä. Tyydytyksen lykkääminen tekee lapsista sitkeämpiä ja opettaa kestämään stressiä. Jatkuvasti ei napostella jotain pientä, vaan sitten kerralla syödään kunnolla. 

Ruokakasvatus alkaa heti ensimmäisistä ruuista. Ensimmäiset kiinteät ruuat ovat pinaattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja vihreitä papuja. Vauvoja totutetaan erilaisiin makuihin. Päiväkotien ruokalistatkin suunnitellaan esteettisesti ja rakenteellisesti vaihteleviksi. (Suomessa vielä kouluissakin syödään haaleanvärisiä
 mössöjä. Minä tiedän, olen syönyt niitä vuodesta 1990 saakka.)

Ruokaa ei tarvitse syödä määrällisesti paljoa, mutta kaikkea täytyy maistaa. Ensin tarjotaan kasviksia, koska nälkä on suurin. Pääruokaan ei siirrytä, ennenkuin alkuruokaa on maistettu. 

Ranskalaiset vanhemmat eivät muuten sano levottomille lapsille "hiljaa" tai "lopeta" vaan "odota". Itsehillintä auttaa ottamaan huomioon myös muut.

Vanhemmat luovat rajat, joiden sisällä lapset voivat tehdä mitä haluavat. Se, että lapsia kuunnellaan ja ymmärretään, ei tarkoita, että heidän tahtonsa mukaan toimittaisiin. Jo vauvoille selitetään asioita, sillä heidän uskotaan ymmärtävän. Niille voi illalla sanoa, että nyt nukutaan aamuun asti. 

Kirjassa on paljon tutkimustietoa, joka vahvistaa ranskalaisten käytännöt toimiviksi. Läheskään kaikesta en ole samaa mieltä ranskalaisten kanssa, mutta joissakin asioissa he selvästi onnistuvat. 

Muista myös: 

Kysy synnytyksessä epiduraalia. Miksi ihmeessä tulisi tuntea kipua, jos se ei ole pakollista? 

 

torstai 27. toukokuuta 2021

Millaista päiväkodin kevätjuhlassa oikeasti on

Näin kevätjuhlien ajan kunniaksi julkaisen uudelleen postauksen neljän vuoden takaa. 




Oli taas aika käydä päiväkodin kevätjuhlassa. Neljä astetta lämmintä eikä puissa vielä hiirenkorvia. Oma poika on ollut melkein viikon kuumeessa, mutta juhlaan hän juuri ja juuri pääsi, oikein innokkaana. Hieno esitys varmaan tulossa. 

Juhla alkoi perinteisesti sillä, että ensimmäinen lapsi aloittaa itkun. Sitten lauletaan ensimmäinen laulu, josta sekoittuu pari säkeistöä, mutta eipä se haittaa. En todellakaan tarkoita arvostella nyt kenenkään lapsia. Oma lapseni seisoi oman lauluesityksensä ajan suu kiinni, silmiään pyöritellen. Esityksen jälkeen hän päästi syvän huokauksen. Onhan se nyt rankkaa seistä reilu minuutti aloillaan. 

Sitten ovatkin vuorossa pienet sammakot, jotka laulavat kilpaa yltyvän itkijäkuoron kanssa. Kun yksi itkee, muut lähtevät mielellään mukaan. Kovin eivät ole lystikkäitä nämä sammakot, kaikilla on suu tiukassa viivassa. Sama on pienillä porsahilla, joiden myös pitäisi olla lystikkäitä. Yhtä sikaa itkettää. Ei kuitenkaan yhtä kovasti kuin suoraan takanani istuvaa taaperoa, jonka kiljunnassa on komea vibra. 

Seuraavaksi lauletaan "oman kullan kainalossa on niin lysti olla", paitsi yhdellä ei ole, taas nimittäin itkettää. Hoitajat tanssivat ja lapset seisovat tönkköinä. Välillä joku tuleva standupkoomikko pistää kunnolla tanssiksi, mutta osa kaivelee nenäänsä ja katselee jumppatossujen varpaita. 

Noin tunnin mittaisesta juhlan aikana näen omaa lastani sen reilun minuutin ajan, kun hän seisoo suu kiinni lavalla. Loput ajasta katselen tuntemattomia lapsia. Ja kuuntelen tuntemattomien lasten itkua. Niin että melkein olisin keksinyt tälle ajalle muutakin tekemistä. 

Täytyy muuten sanoa, että ei tämä ensimmäinen kerta ole tämän nimenomaisen jälkikasvuni kohdalla, kun hän esiintyy suu kiinni. Aikoinaan hänkin oli esittämässä lystikästä pupujussikkaa, noin vuoden vanhana. Koska hän ei osannut tuolloin vielä puhua, ei laulamisestakaan tullut mitään. Oikeassa kohdassa hän osasi kuitenkin tehdä rytmikapuloista pitkät korvat, ja oli selkeästi tyytyväinen onnistumiseensa. 

Näin sitä saadaan tärkeitä taitoja kartutettua: esiintymiskokemusta, rohkeutta, uskaltamista. Tämän takia jaksan sen itkukonsertin läpi, mitä päiväkodin kevätjuhlaksikin kutsutaan. 

(Niin ja vitsi että ovat hellyyttäviä nämä pienet. Kaikki saavat mahtavat aplodit, kyllä pelkkä lavalle astuminen on sen arvoista.)




ps. Tässä postauksessa on kuvituksena poikani kuvataidetöitä, sillä juhlassa keskityin ohjelmasta nauttimiseen, enkä kuvannut lainkaan. 

tiistai 25. toukokuuta 2021

Rakastu arkeen!

 


Elämä on suurimmaksi osaksi arkea. Minä ainakin haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen. Arjesta pitää siis tehdä ihanaa!

Mitkä ovat ne jutut, mistä juuri sinä nautit? Mulle niitä ovat esimerkiksi kaunis koti ja rauhalliset teehetket.

Nautin myös rutiineista ja sujuvasta arjesta. Suunnittelu tekee elämästä helpompaa. Haluan välttää stressiä ja kaikkea negatiivista. Onnellisuus on monen asian summa.

Mun mielestä onnea pitää jakaa muillekin, jos vain mahdollista. Minä haluan jakaa pieniä kauniita hetkiä, ideoita, ajatuksia ja inspiraatiota. Ihanaa arkea siis! 




lauantai 22. toukokuuta 2021

Onnellisuus

 

Miten tavallisesta arjesta saa ihanaa arkea? 

Tärkeintä on oma suhtautuminen. Mikään määrä asioita ei tee elämästä ihanaa, ellei ne asiat oikeasti tee sinusta onnellista. 

Jos vain isot asiat saa aikaan hyvän mielen, niin silloin suurin osa elämästä on tasaista tai ikävää.

Pienistä asioista voi opetella nauttimaan, kun kiinnittää niihin enemmän huomiota. Keskittyy kakkupalan herkulliseen makuun, huomioi polun varressa kasvavat valkovuokot ja jää kuuntelemaan tikkaa. 

Illalla nukkumaan mennessä mietin aina, mikä pieni asia tänään ilahdutti minua. Yleensä nukahdan, ennen kuin ehdin edes muistella kaikkia ihania asioita. 

Siis, päätä nauttia pienistä asioista. Ole niistä kiitollinen. Huomaat, että arki on täynnä pieniä ihania hetkiä, joista kasvaa onnellisia päiviä. 



 

tiistai 11. toukokuuta 2021

Toukokuun kirjavinkit

Miika Nousiainen: Pintaremontti


kustantaja Otava

Ihan ensimmäiseksi tämän kuukauden suosikkini! Pintaremontin henkilöt ajattelevat niin hauskasti, että nauroin välillä ääneen. 

Vaikka ihmisillä yleensä asiat johtavat toiseen, Samin elämässä mikään ei johda mihinkään. 

Kirjan henkilöt ovat virkistävästi miehiä, joilla on ongelmia, jotka useimmiten liitetään naisiin. Markus on yksinhuoltajaisä, Pesonen omaishoitaja. Sami haluaisi parisuhteen ja perheen. Kirja on mukava keveä painavista asioista huolimatta. 


Kim Liggett: Armonvuosi

kustantaja Karisto 

Tämä kirja on dystopioiden ystävälle. 

Tierney on kuusitoista, ja silloin on aika eristäytyä vuodeksi. Vuotta kutsutaan armovuodeksi, mutta enempää siitä ei puhuta. Nuorilla naisilla on taikavoimia, joista heidän täytyy päästä vuoden aikana eroon. Tierney ei vain tunne mitään maagista. 

Yhteiskunnassa eletään miesten ehdoilla ja säännöillä. Naisten tehtävä on palata armovuoden jälkeen vaimoiksi tai työläisiksi. Näitäkään rooleja he eivät saa itse valita. 



Cathy Kelly: Perhesiteitä 

kustantaja Gummerus 

Freya on julkkiskokki, jolla on hyvä aviopuoliso Dan ja kaksi ihanaa lasta. Ryöstön kohteeksi joutuminen aiheuttaa hänelle kuitenkin valtavaa ahdistusta. Kun Danin ex-vaimo haluaa taas osaksi tyttärensä - joka on myös Freyan tytär- elämää, ahdistus vain kasvaa. 

Aavistus ripeyttä kerrontaan ei olisi ollut pahitteeksi, tämä ei ollut suosikkini Kellyn kirjoista, joista olen kyllä yleensä pitänyt. Kellyn kirjoissa kuvataan elämää iloineen ja suruineen, eivätkä päähenkilöt ole täydellisiä. 


Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen 

kustantaja WSOY

Suosittelen lukemaan kaikki Moriartyn kirjat! 

Hypnoterapeutti Ellen tapaa ihanan Patrickin. Kaikki on muuten hyvin, mutta Patrickin ex, Saskia,  ei ole päästänyt irti suhteesta, ja stalkkaa entistä rakastaan ja tämän uutta puolisoa. Kirja etenee trillerimäisesti, ja erityisen mielenkiintoisia ovat kohdat, joissa tarina etenee Saskian näkökulmasta. Rakastan kirjoja, joissa pääsee kurkistamaan sellaistan ihmisten ajatuksiin, joita en ymmärrä. (ks myös alempi kirjavinkki!)


Annamari Marttinen: Häiriömerkintä 

kustantaja Tammi

Olen itse aina ollut tarkka rahoistani. Säästin jo alakouluikäisenä. En osta koskaan mitään osamaksulla tai luotolla. (Talolaina minulla kyllä on.) Olikin mielenkiintoista lukea täysin toisenlaisen ihmisen ajatuksista. Vaikka Häiriömerkinnän Karoliina on kuviteltu henkilö, vastaavia tarinoita löytyy oikeasta elämästä liikaa.

Karoliina jää kahden asunnon loukkuun ja työttömäksi yhtä aikaa, mutta hän ei mieti järkeviä ratkaisuja tilanteeseensa. Odotan koko ajan, milloin Karoliina ottaa itseään niskasta kiinni. Milloin hän itse tekee ongelmilleen jotain? 

Kuka tahansa voi joutua taloudellisesti heikkoon tilanteeseen. Koska kaikki eivät osaa toimia siinä hetkessä järkevästi, on hyvä tietää, miksi eivät. Miltä ahdistus tuntuu, kuinka kasautuvat laskut vaikuttavat ajatuksiin. Kun tiedämme syitä, näille voisi tehdä ehkä aikaisemmassa vaiheessa jotakin.  



torstai 6. toukokuuta 2021

Minimalismi ja sujuvalismi


 Teemu Kunto: Minimalismi 


kustantaja Otava 


Minimalismi on luopumista itselle turhasta ja tarpeettomasta, jotta voisi keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. 

Monia (itseänikin) kiehtoo minimalismissa helppous ja selkeys. Kun tavaroita on vähän, niistä huolehtimiseen ei tarvitse paljoa aikaa tai energiaa. Ensisijaisesti minimalismissa ei kuitenkaan ole kyse tavaroista, vaikkakin niiden määrä ihmisiä aina kiinnostaa. Itsekin pyrin mahdollisimman miellyttävään elämään - siksi rakastan rutiineja ja järjestystä. 

 Kuvittele, millaista olisi niin sujuva arki, ettei siitä tuntisi tarvetta ottaa lomaa? 

Minimalismia voi toteuttaa monin eri tavoin. Asua voi yksiössä tai suuressa omakotitalossa, pakettiautossa tai omaisuus rinkassa. Sekään ei haittaa, vaikkei muu perhe haluaisi jakaa minimalistin elämän filosofiaa. 

Kunton kirja haluaa näyttää minimalismin hyödyt eri elämän osa-alueilla. Lisäksi siitä löytyy vinkkejä turhasta luopumiseen. Keskimääräisessä suomalaisessa kodissa on kymmeniä tuhansia tavaroita. Niille pitää olla säilytystilaa, niitä pitää huoltaa, pitää puhtaana ja järjestellä. 

Helpoin tapa päästä alkuun on tavaroiden karsiminen. Se on mukavan konkreettista, ja tuloksen näkee heti. Luopuminen tosin vaatii päätösten tekoa, ja tämä on monille vaikeaa. Karsimiseen on monta tapaa. Olet varmaan kuullut konmarituksesta, kuolinsiivouksesta tai 30 päivän minimalismipelistä? 

Asioita ei kannata säästää vain siksi, että niistä on joskus maksanut paljon.

Sellainen ihminen, jolla ei ole juurikaan turhaa tavaraa, mutta ei tarvetta sopia mihinkään ismiin, on sopivalisti. Minä olen juuri tälläinen. En halua asua minimalistisessa kodissa, mutta inhoan turhia tavaroita. 

Minimalismi tai tavaroiden vähyys ei itsessään ole päämäärä. Minimalismi on työkalu päämäärän saavuttamiseksi. Se voi auttaa löytämään itselle aidosti tärkeimmät asiat. Minimalismissa on kyse tarpeettoman hylkäämisessä ja olennaiseen keskittymisessä, ei tavaroista ja omistamisesta. Mikä sinulle on niin tärkeää, että haluat sille enemmän aikaa? 

Ihminen ei ole onnellinen silloin, kun saa mitä haluaa, vaan silloin, kun haluaa sitä, minkä on jo saanut. 

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Vuosipäivä

 







Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vuosi sitten minä ja Porvoo tapasimme ensimmäisen kerran. Nyt tämä kaunis kaupunki on kotikaupunkini.

Olen aiemminkin kirjoittanutkin siitä, kuinka tärkeää on, että viihtyy juuri siellä, missä asuu. Porvoo on juuri sellainen, missä minä viihdyn.

Porvoo on kaunis. Muutenkin, kuin Vanha kaupunki. Tämä on tarpeeksi suuri, muttei liian. Kävellen pääsee moneen paikkaan. Täältä on lyhyt matka pääkaupunkiin. (En käy siellä usein, mutta ajatuksena lyhyt matka on mukava.) Talvi ei ole jäätävän pitkä.

Muutto Porvooseen oli loistava päätös. Vuosi sitten kävin täällä ensimmäisen kerran, ja nyt olen jo puoli vuotta asunut täällä.

En voisi kuvitellakaan lähteväni pois.