Kirjavinkkejä aikuisille ja lapsille

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei 

kustantaja Gummerus

Kirjasta jäi inhottava olo. Ingrid on kyllästynyt kotona asuviin lapsiinsa, Jan on kyllästynyt vaimoonsa Ingridiin, ja pitää salasuhdetta Hannen kanssa. Hanne unelmoi perheestä ja omakotitalosta. 

Tämä ei ollut yhtään hyvän mielen kirja, kuten kannesta kuvittelin. Tarinaa kerrotaan jokaisen näkökulmasta vuorotellen. Tähän tarinana olisin kaivannut enemmän oivalluksia, nyt tarina jäi kovin pintapuoliseksi. 

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä 

kustantaja Bazar 

Alina ohja kotia yksinhuoltajana ja teatteria sovinistiselle, sotahullulle eläkeläisporukalle. Alina unelmoi täydellisestä näytelmästä, jossa ihmiset herjaavat kuuluisan ohjaajan, Matias Raatteentien näytelmiä. Luovaa alaa nokan vartta katseleva Marina-ystävä sekä Pariisiin isovanhemmuutta paenneet äiti ja isä muodostavat olemattoman tukiverkon.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

kustantaja Otava

Nelikymppisen Janen mies ehdottaa parinvaihtoa, mutta seuraakin jotain muuta. Kirja kertookin itsensä ja isän etsimisestä. Lyhyttä, töksähtelevää kieltä oleva kirja ei innostanut lainkaan. Henkilöhahmot ovat kovin yksiulotteisia. Tarinakin jäi tylsäksi kerronan yksipuolisuuden takia.  

+ 2 kirjaa lapsille 

Astrid Lindgren: Melukylän lasten uudet kujeet

kustantaja WSOY

Ihana, ihana Melukylä! Ihana vanha kuvitus ja tutut tarinat! Nykyajankin lapset rakastavat melukylää, jossa ei tapahdu liian pelottavia asioita, vaan jossa eletään ihan tavallista arkea. Tässä kirjassa tosin vietetään erityisesti juhlia, ja Melukylään syntyy uusi lapsikin! Uusi suomennos on mukavaa luettavaa. Sopii niin ääneenluettavaksi kuin pienelle lukijalle itselleenkin. 

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Kana

kustantaja Tammi

Heinähattu lähtee sulkapalloleirille, ja Vilttitossu on yksinäinen. Seuralaiseksi löytyy Kana, Anita, joka kuitenkin häviää. Hauska tarina, joka ei ole liian jännittävä sopii perheen pienimmille. Myös alakoululainen nauttii tarinasta varmasti!

Salla Savolaisen hauskat värikuvat tekevät kirjasta täydellisen! 

Kaipaan järjestystä

Harriet Griffey: Kaipaan järjestystä 

Opas kaaoksen selvittämiseen, ajankäytön hallintaan ja asioiden hoitamiseen 

kustantaja Gummerus

Lyhyt, napakka ja selkeä opas siihen, miten elämän eri osa-alueet saa järjestykseen. 

Kirja kertoo, miksi järjestys on hyväksi ja miten järjestyksen saa aikaan. Oman järjestelmällisyystyylin löytämällä on mahdollista tunnistaa mihin pitää panostaa. Kirjassa on testi oman tyylin löytämiseksi. 

Kaipaan järjestystä on perusopas. Siisteysintoilija ja asiaan paneutunut ei löydä oppaasta uutta, mutta esimerkiksi omaan kotiin muuttavalle tai epäjärjestelmälliselle hyvä kirja. Opas on kevyttä ja helppoa luettavaa. 

Älä osta, jos et tarvitse. 

Luovu turhasta. 

Kierrätä. 

Tämä järjestelykirja ei syyllistä eikä ole liian vaikea. Kirja muistuttaa rutiineista, listoista ja aikatauluista, jotka todellakin helpottavat elämää. 

Oma elämähän on suhteellisen helppo saada toimimaan, haastavampaa on saada muu perhe toimimaan samoin. Perhekalenteri ja sopimukset auttavat. Kirjassa on paljon muitakin ideoita ja vinkkejä. 

Toki kirjasta löytyy ohjeet karsimiseen huonekohtaisesti. Lisäksi työelämän ja opiskelun järjestyksessä pitämiseen on neuvonsa. Juhlat, tapahtumat, raha-asiat, lomamatkat ja digitaalinen elämäkin pysyvät kirjan avulla hallinnassa.

Unohtuneita kuvia ja ihana kakkuohje

Olen siivoillut tietokoneelta kuvatiedostoja (poistan säännöllisesti kuvia koneelta, samalla kun teetän niitä paperikuviksi ja tallennan tärkeimmät myös sähköiseen muotoon). Nämä tämän postauksen kuvat on otettu jo alkusyksystä tai loppukesästä, mutta ne olivat unohtuneet. 

Vitsi miten lyhyet hiukset mulla oli loppukesästä! Tarkoitus ei todellakaan ollut leikkauttaa näin lyhyitä. Onneksi ne kasvavat koko ajan, ja ehkä vuoden päästä mulla on taas pitkät hiukset! Näin lyhyet hiukset minulla on viimeksi ollut kymmenen vuotta sitten. En tykännyt silloin, enkä tykkää nyt. 

Ensimmäisessä kuvassa olevat servetit on Ambienten, niillä on monia suloisia kuoseja. Harmillisesti en enää ole löytänyt näitä ruususervettejä enempää. Korut on saatu Samas-korulta, niillä on upeita puisia koruja. Korut tehdään Suomessa, Joensuussa.  

Alla muuten yksi mun suosikkikakku, jota tulee tehtyä aika usein! Helppo ja nopea tehdä (uunia ja jääkaappia lukuunottamatta, niissä olemiseen kakulla menee aikaa, mutta itse voi silloin onneksi tehdä muuta). 

Cookies'n'cream - juustokakku

Laita irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm) leivinpaperi. 

Laita uuni lämpenemään 140 asteeseen. 

* 

Pohja

Murskaa 150 g täytekeksejä (esim. Domino) tehosekoittimessa. Sulata 25 g voita ja sekoita keksimuruihin. 

Painele keksimuruseos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 

* 

Täyte

Sekoita 400 g maustamatonta tuorejuustoa + ½ dl sokeria + ½ tl vaniljasokeria. Lisää 2 kananmunaa sekoittaen vain sen verran, että seos on tasaista. Lisää 4 paloiteltua suklaatäytekeksiä täytteeseen. 

Kaada täyte vuokaan ja paista uunin alaosassa 50 minuuttia. Laita uuni pois päältä, avaa luuku raolleen ja anna kakun paistua vielä 10 minuuttia. 

Laita kakku jääkaappiin jähmettymään yön yli (tai vähintään neljäksi tunniksi). 

* 

Vahingonilon viisaus

Tiffany Watt Smith: Vahingonilon viisaus

Miksi muiden epäonni naurattaa? 

kustantaja Atena

Kirja niille, joista joskus tuntuu hyvältä, kun muista tuntuu pahalta. Ja niille täydellisille ihmisille, joista näin ei tunnu, jotta he ymmärtäisivät miksi muista näin tuntuu. 

Saksassa tutkittiin muutama vuosi sitten, että vihollisen epäonnistuminen hymyilyttää enemmän kuin oma onnistuminen. 

On ihan ok tuntea iloa ärsyttävän sukulaisen epäonnesta. Yleensä se kertoo tosin omasta kateudesta tai alemmuudentunteesta. Vahingonilon taustalla on myös oikeudenmukaisuuden kaipuuta ja tekopyhyyden halveksuntaa. 

Muiden epäonnistuminen lievittää kateuden ja vajavaisuuden tunteita, ja hetken ajan on mahdollista tuntea paremmuutta. 

Vahingonilon viisaus on tietokirja, josta selviää että ihmiset nauttivat, kun paha saa palkkansa. Oikeuden toteutuminen saa meidät tuntemaan tyydytystä. 

Omat saavutukset tuntuvat paremmilta jos muut epäonnistuvat. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että olemme onnellisempia silloin kun muilla ympärillämme menee heikommin kuin itsellämme. Omaa elämänlaatua arvioidaan vertaamalla sitä muihin. Vertailu saa usein tuntemaan itsensä huonommaksi. 

Yleensä vahingonilo on harmitonta. Kaikki epäonnistuvat joskus. Jos tunnet vahingoniloa, mieti, kadehditko henkilöä, jonka vastoinkäymisistä iloitset? Saako tuo henkilö sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi? 

Jos taas joudut vahingonilon kohteeksi, sinulla ehkä on (tai oli) jotain, mitä muut haluavat. 

Tervetuloa sisälle: Kuisti

  

Olen lapsesta saakka halunnut kuistin. Mummulassani oli kuisti (joka oli täynnä rojua), ja ajattelin aina, miten ihana paikka kuisti on. 

Meidän nykyisessä kodissa on kuisti. Haluaisin sen olevan sellainen hiukan viileä huone, jossa voisi istua nojatuolissa viltin alla lukemassa kirjaa. Käytännön syistä se on kuitenkin täynnä kenkiä ja ulkovaatteita.

En tajua, kuinka kenkiä on niin valtavasti. Pari vuotta sitten minulla ei ollut lainkaan syksykenkiä, koska ainoasta parista irtosi pohja, nyt niitä on vaikka kuinka monet. Toki eri tarkoituksiin tarvitsee erilaisia kenkiä.

No, kuisti on koirankin mielestä ihana. Siellä se nukkuu päivisin, kun emme ole kotona, sillä kuistilla on lattialämmitys. Meidän kuisti ei siis ole sellainen viileä, kuten mummulan kuisti. 

Pienet, puiset koristeet on Papurinolta (kirjoitin niistä tarkemmin täällä) ja katosta roikkuvat lyhdyt ostin Kreetalta muutama vuosi sitten. Tuohesta tehdyt purkit taasen olen tuonut Venäjän matkalta, Vienan Karjalasta. 

Juuri parhaillaan aloittelen olohuoneen remonttia, ja kunhan jotain valmistuu, laitan kuvia! 

Tavaravaivaisen tunnustuksia

Laura Honkasalo: Kaapin henki

Tavaravaivaisen tunnustuksia

kustantaja Kirjapaja

Rakkailla tavaroilla on usein tarina. Mutta tarvitseeko niillä olla? Tiedämmekö edes aina tavaroiden tarinan? 

Joskus tarinat vain kuormittavat. Joku tavara on vaikka kulkenut suvussa aina, mutta itsellämme ei ole sille käyttöä eikä tunnesidettä. Säilytämme tavaraa velvollisuudentunnosta. 

Isomummon kahviastiastosta on vaikea luopua.

Kaapin henki on oivallisia kysymyksiä esittävä kirja, joka saa pohtimaan omaa tavarasuhdetta. 

Tavaroiden hankkiminen, säilyttäminen, huoltaminen ja hävittäminen vie aikaa ja energiaa. Tavarat eivät ole koskaan hyviä sijoituksia, niiden jälleenmyyntiarvo on olematon, omiaan ei koskaan saa pois. 

Tunnearvoa ei voi muuttaa rahaksi. 

Tavaroiden taika on siinä, että ne saavat olomme tuntumaan turvalliselta, ja siksi niistä on vaikeaa luopua. 

Kaapin henki esittelee tavaroiden historiaa. Me tämän hetken keski-ikäiset muistamme lapsuutemme tärkeät lelut, mutta muistavatko lapsemme? Lelujen ja tavaroiden määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. 

Kirjassa pohditaan syitä muumimukien keräilyyn ja muistellaan jo unohtuneita tavaroita (kuten muropakettien leluja). Lisäksi siinä on asiaa sisustamisesta, Ikeasta, valinnanvaikeudesta, vaatteista, minimalismista, kirjoista, talounelmista, kirjoista ja valokuvista; siis kaikesta siitä, mistä elämämme koostuu. 

Syksy puutarhassa

Vaikka kesä on suosikkivuodenaikani lämmön puolesta, syksy tulee hyvänä kakkosena kauneutensa takia. Ulkona on kaikkein kauneinta syksyllä. Värit ja sienet ja marjat! Ilman kirpeyskin on ihanaa. 

Syksy olisi vielä ihanampi, jos olisi puutarha. Meillä ei oikein ole puutarhaa, yksi omenapuu ei vielä sellainen ole. Muut puut ovat vielä ihan pieniä, keväällä istutettuja. Ne ovat valmiita vasta vuosien päästä. 

Rakastaisin puita. Olisi ihanaa, jos pihalla olisi kaikkia erilaisia hedelmäpuita. Kukkapenkeistä en juurikaan välitä, koska niitä pitää kitkeä, ja kitkeminen on todella tylsää. Mieluummin olen ilman kukkia. Tai jos kukat pärjäävät omillaan, niin silloin saavat toki kasvaa. 

Onneksi on edes jotain pihalla. Yksi omenapuu on parempi kuin ei lainkaan omenapuuta. Kaipaisin kyllä näkösuojaa tielle ja naapureihin, varsinkin kun sellainen näkösuojapuu aiemmin oli. Ehkä jokin nopeakasvuinen köynnös toimisi, tai jokin muu. Tarvitsen ehkä puutarhasuunnittelijaa. 

Merja Naroma: Puutarhatuliaisia

Ulkomailta ideoita omaan pihaan

kustantaja Reuna

Rakastan matkoilla erilaisia puita ja kasveja talojen lisäksi. Jo lapsena kuvasin Helsigissä käydessäni puita, sillä Pohjois-Suomessa ei kasva kuin kuusia, mäntyjä ja koivuja. Tämä kirja on niille, jotka haluavat tuoda omaan pihaansa palan matkalta. 

Puutarhatuliaisia esittelee ideoita ja käytännön ohjeita suuren kuvamäärän ja kasviehdotusten kera siihen, kuinka ulkomaiset puutarhatunnelmat saadaan Suomessa toimiviksi. 

Itse pidän puutarhan hoidossa eniten haaveilusta, ja tämä kirja sopii haaveilijallekin, mutta multasormi saa toki kirjasta enemmän irti. Onneksi me haaveilijat saamme nauttia niiden pihoista, joilla on mielenkiintoa kitkeä ja kuoputtaa.