*
Olen todellinen rutiinien ystävä. Mielestäni ne helpottavat elämää niin paljon, että olen luonut perheellemme useita rutiineja. Rutiineista kirjoitan pian toisen postauksen, tässä keskityn siihen, missä säilytän tavaroita, ja miksi.
Kun tavarat ovat siellä, missä niiden pitääkin olla, ne löytyvät heti.
Meillä on jokaiselle tavaralle paikka. Tavarat laitetaan paikalleen heti, kun niitä on käytetty. Lisäksi tavaroiden paikat ovat loogisia.
Esimerkkejä:
Kun tulen töistä kotiin, lasken laukkuni eteisen pöydälle. Sen paikka on siinä. Kotiavaimet kuuluvat laukun sisälle, jonne laitan ne heti avattuani oven. Myös rahapussi kuuluu laukkuun. Minulla on vain yksi käsilaukku, joten sinne kuuluvat tavarat ovat aina tallessa (ja mukana).
Saksia tarvitaan monessa paikassa. Yhdet on lääkekaapissa, koska siellä on leikattavaa laastaria. Lapsilla on omat sakset huoneissaan. Keittiössä on ruuanlaittoon liittyvät sakset ja toiset yleissakset kynä-saksilaatikossa. Käsityötarvikelaatikossa on omat saksensa.
Ulkovaatteille on tarpeeksi tilaa. Lapsille on naulakot sellaisella korkeudella, että he yltävät itse laittamaan takit paikoilleen. Kenkiä ja vaatteita ei ole liikaa. Jokaiselle on oma laatikko, jonne pipot ja hanskat voi laittaa.
Liian pienet vaatteet kerätään sitä mukaa pois, kun ne huomataan. Lisäksi kaikki vaatteet käydään läpi aina vuodenajan vaihtuessa. Rikkinäiset poistetaan myös heti, kun huomataan. Vaatteita ei ole liikaa.
Säännöllisin väliajoin järjestän kaikki kaapit ja laatikot. Aina sitä poistettavaa tavaraa löytyy. Kun yksi kierros on tehty, onkin aika aloittaa alusta. Tästä kirjoitan myöhemmin tarkemmin.
Lapset ovat oppineet, että kaikenlaisia höpötyksiä ei kannata ostaa. Ostetaan mieluummin jotain kalliimpaa ja järkevämpää harvemmin. Tai käytetään raha elokuvaan, kahvilaan tai muuhun vastaavaan kivaan. Myös lastenhuoneissa kaikille tavaroille on paikkansa. Lapset oppivat hyvin pieninä laittamaan tavarat paikoilleen.
Joku voisi kuvitella, että astiamme ovat ihan hullussa paikassa. Lasit ja lautaset ovat nimittäin alakaapissa. Välillä on vähän tympeä kumarrella, mutta nuorin ei muuten saisi otettua itselleen astioita. On kuulkaa paljon kivempi kumarrella silloin kun haluaa, kuin nostella astioita vähän väliä (ja juuri silloin, kun on kääriytynyt viltin mutkaan sohvalle).
Se ongelma tässä on, että jos jokin tavara ei jostain syystä ole siellä, missä sen pitäisi olla, en todellakaan tiedä, mistä sitä voisi etsiä. Onneksi näin käy erittäin harvoin.
