sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulutunnelmaa Tallinnasta
















Olen monta vuotta halunnut Tallinnaan joulutorille. Ei ole tullut aiemmin käytyä, koska pelkkiin matkoihin olisi mennyt kaksi päivää. 

Minä olisin halunnut kierrellä ja katsella ja ihastella ja juoda glögiä ja tunnelmoida pidempäänkin joulutorilla, mutta lapsia ei ostosten teko niin kiinnostanut. Jotain pientä ostimme jokainen. (Nuorimmainen osti kauniin meripihkamunan ja vanhin kamalan Putin-mukin, keskimmäinen löysi laivalta metrin mittaisen tontun. Minä ostin herkkuja.)

Mutta, kirjasin kalenteriin ensi vuodelle itselleni päiväretken joulutorille. Silloin syön jossain hyvässä ravintolassa (no tämän teimme nytkin), käyn torilla tutkimassa käsitöitä ja etsin kahvilan, joka on jonkun rakennuksen kivijalassa. Sen ikkunasta seurailen muita joulutorilaisia, juon kupin teetä ja syön hyvän leivoksen. Ehtisihän sinne tosin vielä tällekin vuotta, joulumarkkinat ovat Tallinnassa 7.1. saakka.

Ihanat käsityöt, koristeet ja  kaikki herkut toivat kuitenkin sellaista joulufiilistä, jota odotin. Paluumatkalla laivassa herkuttelin vielä buffetin jälkiruuilla, joista paras oli ehdottomasti appelsiinilla ja kardemummalla maustettu charlotta. 

Joulunodotusta on vielä yksi kokonainen viikko jäljellä. Jokaiselle päivälle on jäljellä jokin pieni jouluvalmistelu. Tänään on luvassa lahjojen paketointia, piparkakkutaikinan teko (moneskohan se jo tälle vuotta on) ja ruokaostosten tekoa.



torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukuun kirjavinkit


Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Tämä kirja sai minut itkemään heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Luulin kannen perusteella, että kyseessä olisi kepeä ja hyväntuulinen kirja, ja olin täysin väärässä (lainasin kirjan ihan kannen ja nimen perusteella). 

Dianen pieni tytär ja aviomies ovat kuolleet auto-onnettomuudessa, eikä Diane pääse tapahtuneesta yli. Muut alkavat jo painostaa häntä, että olisi aika jatkaa elämäänsä. Diane päätyy Irlantiin, jotta hän pääsisi taas jaloilleen. 

Lue. Tämä oli suosikkini tässä kuussa. 


Ayobami Adebayo: Älä mene pois

Tämän kuun toinen suosikkini, lue myös tämä!

 Tämä on kirja, jonka lukemista ei voi jättää kesken, joten varaa koko päivä tälle kirjalle. 

Älä mene pois kertoo rakkaudesta, ja siitä kuinka se ilmenee monin eri tavoin ja teoin. 

Akin: Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi pirstaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. 


Monika Peez: Tiistaisiskot

Judithin aviomies kuolee, ja Judith haluaa viedä miehensä aloittaman pyhiinvaelluksen loppuun. Mukaan hän ottaa neljä ystävänsä ja miehensä päiväkirjan, jossa on kuitenkin jotain outoa. 

Mukaan matkalle lähtevät Caroline, asianajaja, jota kukaan muu kuin hän itse ei saa huijattua sekä Eva, joka on laittanut aina perheen itsensä edelle, Kiki, jolla on kroonisia miesongelmia sekä Estelle, jonka tarkoitusta en kirjasta keksinyt. 


Sophie Kinsella: Hääyöaie

Lottie haluaa naimisiin, ja kun hänen odottamansa kosinta ei menkään toivotunlaisesti, hän päätyy yksiin ensirakkautensa kanssa. Lottien sisko yrittää estää parin pika-avion. 

Kirja on ihan kiva, perus chick-lit. 


Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Kirjoittaja eli neljä vuotta ilman rahaa, ja tässä teoksessa hän kertoo miten se tapahtui. Lähinnä se onnistui muiden hyväntahtoisuuden varassa, mutta kirjassa on paljon vinkkejä vähentää kulutustaan.

Osa kirjan vinkeistä on helppoja, osa vaatii paljon, aina ajattelutavan muuttamisesta lähtien. Ilman rahaa pitää tyytyä siihen mitä saa ja oppia sietämään epämukavuutta.

Kirjoittaja luottaa siihen, että universumi pitää meistä huolen, eikä itse tarvitse nähdä vaivaa. Muut kyllä huolehtivat. Kirjan loppua kohti Astikainen alkaa vaikuttaa turhan pöllähtäneeltä minun makuuni taikasienten syömisineen. 

Astikaisen mukaan me kaikki voimme jättää työmme tekemättä, ja tehdä sitä mistä nautimme. Kysynpä vaan, että mitäs sitten, kun kukaan ei nauti hampaiden paikkaamisesta, opettamisesta tai sähköverkoston ylläpidosta? Astikainen hei, olisiko aika lopettaa yksisarvisten silittely ja laskeutua tänne muiden kuolevaisten pariin.. 


Leena Paasio: Melkein äiti 


Anu on melkein äiti. Kyllä hän haluaisi olla äiti ihan kokonaan, niin aviomiehensä tyttärelle kuin ihan omalle lapselleen. Kirjan toinen teema uusperheen lisäksi onkin lapsettomuus. 

Melkein äiti kuvaa tarkasti uusperheen arkea, ja niitä sanoja, jotka jäävät sanomatta, ajatuksen tasolle. Anun puoliso Jani ei esteitä äitiyteen rakenna, vaan lifestyleblogia pitävä ex-vaimo sekä heidän yhteinen tyttärensä Siiri. 

Ajatuksia herättävä kirja. Mielelläni lukisin lisää vastaavia tavallisista perheistä kertovia kirjoja. 

Täältä löydät Joulun kirjavinkit lapsille

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuun ensimmäinen









 
  

Taas joulukuu! Menisipä tammikuu yhtä nopeasti kuin marraskuu.. (Kuinka se voi olla kaksi kertaa pidempi?) Ja nyt on ihanan joulukuun aika!

En ole ollenkaan talvi-ihminen, mutta marraskuusta ja joulukuusta pidän, ihan joulun takia. Kaikki joulunodotusjutut ovat ihan parhaita. 

Joulu ei pääse livahtamaan ohitse, kun sen sitä suunnittelee kunnolla. Teen siis listoja lähettävistä korteista, leivottavista herkuista ja ostettavista lahjoista. Kaikkia ei tarvitse toteuttaa, sillä joulustressiä en missään nimessä halua. 

Lahjojakin ostan silloin, jos löydän jotain, mistä lahjan saaja ilahtuu varmasti. Lasten ja miehen lahjat ovat ainoat pakolliset (vaikka monta muuta hankinkin joka vuosi). 

Joulusiivousta en tee erikseen. Tavallinen viikkosiivous riittää. En todellakaan aio tuhlata yhtään ihanaa joulunodotuspäivää siivoamalla. (Huh. Karmea ajatus.)

Tänä vuonna aion tehdä joka päivä jotain mukavaa jouluun liittyvää. Joku päivä koristelemme kotia, toisena juomme glögiä, jonakin päivän käyn lasten kanssa lahjaostoksilla (jokainen saa ostaa veljilleen lahjat, ja samalla käymme kahvilassa jokaisen lapsen kanssa kahdestaan). 

Haluan siirtää joulunodotuksen ilon myös lapsilleni, ja se onnistuu ottamalla heidät mukaan valmistelupuuhiin. Kahdeksasluokkalainenkin halusi leipoa pipareita, ja nuorimmainen on saanut tontulta jo monta kirjettä. 

Ihanaa joulunodotusta!


Kuvat on otettu viikko sitten Laurinmäen joulunavaustapahtumapäivänä.