sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Ei ihan niin tavallinen elämäntaito-opas ja taidekirja

Kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ole ihan sellainen perusteos, mitä voisi elämäntaito-oppaalta tai taidekirjalta odottaa. 


Oletko joskus miettinyt taideteoksen äärellä, mitähän maalauksessa oleva henkilö miettii? 

Virpi Salmen Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä avaa maalausten hahmojen ajatuksia. 

Oppaassa on ensin alkuperäinen maalaus, ja sen jälkeen sama teos ajatuksen kera. 

Hauska, naurattava, oivaltava! Hyvä, että taidetta voi tutkia näinkin! Sopii lahjaksi sille, joka sanoo, että taide on tylsää. 

kustantaja Atena
 




Seuraava kirja sopii sille, jonka mielestä elämäntaito-oppaat ovat hömpötystä. 


Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*askaakaan. Nurinkurinen opas hyvään elämään. 

Mansonin mukaan hyvän elämän salaisuus ei ole välittää niin kamalan paljon koko ajan useammista ja useammista asioista, vaan välittää kamalan paljon entistä harvemmista asioista. 

Nimittäin niistä, jotka ovat tärkeitä. Tärkeitä, tässä ja nyt. 

Oma elämä voi näyttää ankealta. Sitten harmistutaan. Ja harmistutaan siitä, että ollaan harmistuneita. Hyväksy, että maailmassa on monta inhottavaa asiaa. Älä siis piittaa p*skaakaan. 

Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla välinpitämätön. Älä välitä vastoinkäymisistä tai epäonnistumisista, vaikka jostain syystä haluaisimme näistä välittää. Kirjasta selviää, miten nämä kaikki asiat onnistuvat. 

Kirja ei ratkaise ongelmia, vaan se opettaa jatkamaan elämää pää pystyssä tappioista huolimatta. Asiat lutviutuvat, vaikka ongelmia tulee aina. 

Avain onneen ei olekaan ongelmien puute, vaan niiden ratkaiseminen. (Miljonäärilläkin on rahahuolia, ne ovat vain parempia kuin köyhän rahaongelmat.) Kirjasta saa keinoja asioiden ratkaisemiseen. 

Kirja ei ole pelkkää huumoria, vaan ihan oikeaa asiaa. 

"Ihminen joko on jotain tai sitten ei ole, ja haaveilemalla jatkuvasti muutoksesta vain vahvistetaan mielen perukoilla kytevää tunnetta siitä, että ei ole ihanneminänsä tasolla."

kustantaja Atena



tiistai 16. lokakuuta 2018

Lasten suusta kuulee vaikka mitä

Kuten varmaan kaikki tietävät, lapset sanovat mitä mainioimpia juttuja. Onneksi olen kirjannut muistiin näitä juttuja, joita oma jälkikasvuni on suustaan päästänyt. 

X

Nuorimmainen, 3v: 

Hevonen on nisäkäs, koska sitä voi syöttää. Krokotiili ei ole, koska jos sitä syöttää, se syö sinut.

X

Nuorin, 4v: Montako keksiä saa ottaa?
Minä: Kaksi
Nuorin: Selvä, otan kolme.
Minä: Eikun kaksi. 

Nuorin: Hupsis, tuli kolme! 


Minä: Mistä tietää, että Peppi Pitkätossu on satuolento? 
Keskimmäinen, 5v: Siitä, ettei kukaan halua käyttää sellaisia sukkia oikeasti.

X

 Äitini  kutoo lapsille mielellään sukkia. Väritoiveet olivat pojilla selkeät. 

Keskimmäinen, 7v: Mustat, joissa on kaksi valkeaa raitaa.
Keskimmäinen, 4v: Minäkin haluan raidalliset! Mustat sukat mustilla raidoilla! Niin ettei ne raidat näy!


Keskimmäinen, 4v: Hoitotädit ovat viisaampia kuin äiti, koska ne syövät enemmän ja ovat kasvaneet isoiksi.



Nuorin, 3v: Eniten pidän kastemadoista, toiseksi eniten ilmapalloista ja kolmanneksi äidistä.


(Liian kovat kilpailijat.)


Pienin poikaseni, noin neljävuotiaana ja viisitoistakiloisena, seisoi vaakalla. 

Mä painan 27! Nyt mä painan 64!


(Tuollaiselle vaa'alle minä en mene.) 



Sama nuorimmainen oli myös äitiään fiksumpi jo neljävuotiaana. 

Äiti minä teen sulle nimipäiväkortin.

"Kiva, mutta mulla nimipäivä tammikuussa. Kohta on kuitenkin äitienpäivä."


Niinhän minä juuri sanoin. Etkö sinä muka ole äiti?


Nuorimmainen, 4v, antoi vinkin kaikille sinkkumiehille: 

Tiesitkö, äiti, mitä tapahtuu, jos mies antaa naiselle kukan? Se nainen rakastuu siihen mieheen!

(Kannattaa kokeilla.) 


Ja sama poikanen aprikoi toisella kertaa: 

Kumpihan hoidossa on huomenna, lelupäivä vai kihomatoja?

(Saako valita, please!)

X

Lasten peliaikaa vaikea rajoittaa. Herättäessäni samaisen nuorukaisen: 

Äiti, sun takia mä hävisin!



Keskimmäinen pohti suomenkieltä kolmevuotiaana: 

Millä se kortta kuljettaa? Onko sillä käsiä? Entä onko lammaksilla käsiä?

(Jaaha. Mitähän tähän taas vastaisi..)



torstai 11. lokakuuta 2018

Lokakuun kirjavinkit

Ihan ensimmäiseksi tämän kuukauden suosikkikirjani. Lue. Lue!




Laura Manninen: Kaikki anteeksi


Mikko on ihana. Täydellinen mies. Eipä ihme, että Laura ihastuu tähän ja kaikki lähtee etenmään nopeasti. Pikkuhiljaa onneen alkaa tulla säröjä. Manninen osaa kuvata erittäin taitavasti tapahtumaketjun (koska hänellä on omakohtaista kokemusta), jonka päässä Mikko pitelee puukkoa Lauran kurkulla. Ja siltikään Laura ei lähde. Ja kirjan luettua ymmärtää hyvin, miksei. 

Tämä on sellainen kirja, mikä kaikkien pitäisi lukea. Tavallisen ihmisen kertomus siitä, mitä ei koskaan uskoisi itselleen tapahtuvan. Ja silti se tapahtuu, kymmenille, sadoille vuosittain. 

Jos tunnistat itsesi kirjasta, hae apua.


 P.Z.Reizin: Onnen algoritmi


Aiden on tekoäly, jonka kanssa Jen käy työkseen keskustelemassa. Koska Aiden on todella hyvä tekoäly, se saa tietoonsa paljon muutakin, kuin mitä Jen sille kertoo. Jenin poikaystävä on juuri jättänyt tämän, ja Jen on siitä surullinen. Mutta Aiden aikoo korjata tilanteen, hänellähän on kaikki maailman tieto käytettävissä apunaan.. Onko tekoälyllä tunneälyä, ja miten se ymmärtää onnellisuuden? Hauska kirja, suosittelen! 


 Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Historiallisten romaanien ystävälle! 

Kaksi rantaa sijoittuu 1920-luvulle. Hannan perhe on köyhä, ja äidin kuoltua kotona on vielä tiukempaa. Hannan eno maksaa matkalipun Amerikkaan, ja näin Hannasta tulee siirtolainen. Mielenkiintoinen, kevyt, menneeseen aikaan sijoittuva chick lit. 


Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
Lasinen miekka


Nuorten dystopia-sarja, jälleen kerran. (No mutta miksi ei, nämä ovat todella hyviä!) 

Ihmiskunta jakaantuu tavallisiin ihmisiin, punaisiin, ja erikoiskyvyt omaaviin hopeisiin. Punaisten tehtävä on palvella hopeisia. Punainen Mare päätyy hopeisten palatsiin palvelijaksi juuri silloin, kun siellä on käynnissä kuningatarkoe. Kokeen aikana paljastuu, että Marella on hopeisten kykyjä. 

Lasinen miekka jatkaa tarinaa, juvassa on jännitystä ja mukaansatempaava tarina. 

Tämän kirjavinkin olen saanut yhdeltä oppilaaltani. Kiitos N! 




Otso Sillanaukee: Zero waste 

Lue esittely täältä: Ei enää roskia

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kiireisin syksy tähän mennessä

Olen aina inhonnut sanaa ruuhkavuodet. 

(Samoin kuin sanoja ihaNainen ja jaxuhali ja masuasukki ja mitäs näitä muita nyt on.)

Olen koittanut elää niin, ettei ole kiire. Inhoan kiirettä. Haluan olla ajoissa ja tehdä asiat rauhassa. Haluan lukea paljon ja istua teekupin kanssa tekemättä mitään. 

Nyt minulla on kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa olla kiireistä. Syitä on monia. Muutto, uusi työ ja työn ohella opiskelut ovat näitä syitä. Onneksi kaikki kiireen syyt ovat mukavia, joten arjesta ei ole muodostunut stressaavaa. On ollut ihanaa istua luennoilla perjantai-iltoina ja lauantaiaamuina. Enpä olisi uskonut. 















maanantai 1. lokakuuta 2018

Portailla ja pihalla






Olen huomannut, etten ole lainkaan puutarhaihminen. Olen oikein laiska pihahommissa. Vähennän joka vuosi kukkapenkkejä, ettei minun tarvitse kitkeä niistä rikkaruohoja. Kuinka voi hiirenvirna levitä nopeasti! Olen hävinnyt taistelun rikkaruohoja vastaan vuosia sitten.

Nyt, etsiessäni uutta taloa, olin sitä ilahtuneempi, mitä vähemmän pihassa oli kukkapenkkejä. Puita rakastan. 

Minun puutarhatyöni ovat tänä syksynä kukkasipulien istuttamista ja lehtien haravointia. Kumpikin sujuu lasten kanssa. Tulppaaneita voi kuulemma istuttaa niin kauan, kunnes maa jäätyy. 

Joka kevät ja syksy kerään pihalta pois rikkinäisiä leluja sekä sisustustavaroita. (Mikä on oikea sana ulkona käytettäville sisustustavaroille?) Aina jokin kranssi, valosarja tai lyhty on mennyt rikki. 

Haravat ja muut työkalut pitää muistaa nostaa varastoon, etteivät jää lumen alle. Ensin pitäisi enimmät lehdet haravoida, tai jos ei jaksa, niin ajaa ruohonleikkurilla silpuksi. Siitä tuleekin hyvää ravinnetta nurmikolle! (En siis ole laiska näin tehdessäni, vaan fiksu!)

Kukkaruukut kannattaa tyhjentää ja pestä ennen varastoon viemistä, pihalla ne kuitenkin halkeavat, kuten edeltäjänsäkin. Pihakalusteetkaan eivät lumikinoksessa parane. 

Kompostia kannattaisi tyhjentää sen verran, että tulevan talven biojätteet sopivat sinne. Se kuitenkin jäätyy talven aikana, niin ettei pinta alene maatumisen takia. Hyvällä tuurilla seuraavana kesänä komposti käynnistyy taas. (Tosin nyt meillä ei enää ole kompostia. Pitänee hankkia.)

Lopuksi jokin lyhty pihalle ja muutama kanerva portaille. Ehkä linnuille ja oraville ruokaa. (Muistilista: osta jokin ruokintateline.) Kola esille. Kohta sitä  kuitenkin tarvitaan.