torstai 11. lokakuuta 2018

Lokakuun kirjavinkit

Ihan ensimmäiseksi tämän kuukauden suosikkikirjani. Lue. Lue!




Laura Manninen: Kaikki anteeksi


Mikko on ihana. Täydellinen mies. Eipä ihme, että Laura ihastuu tähän ja kaikki lähtee etenmään nopeasti. Pikkuhiljaa onneen alkaa tulla säröjä. Manninen osaa kuvata erittäin taitavasti tapahtumaketjun (koska hänellä on omakohtaista kokemusta), jonka päässä Mikko pitelee puukkoa Lauran kurkulla. Ja siltikään Laura ei lähde. Ja kirjan luettua ymmärtää hyvin, miksei. 

Tämä on sellainen kirja, mikä kaikkien pitäisi lukea. Tavallisen ihmisen kertomus siitä, mitä ei koskaan uskoisi itselleen tapahtuvan. Ja silti se tapahtuu, kymmenille, sadoille vuosittain. 

Jos tunnistat itsesi kirjasta, hae apua.


 P.Z.Reizin: Onnen algoritmi


Aiden on tekoäly, jonka kanssa Jen käy työkseen keskustelemassa. Koska Aiden on todella hyvä tekoäly, se saa tietoonsa paljon muutakin, kuin mitä Jen sille kertoo. Jenin poikaystävä on juuri jättänyt tämän, ja Jen on siitä surullinen. Mutta Aiden aikoo korjata tilanteen, hänellähän on kaikki maailman tieto käytettävissä apunaan.. Onko tekoälyllä tunneälyä, ja miten se ymmärtää onnellisuuden? Hauska kirja, suosittelen! 


 Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Historiallisten romaanien ystävälle! 

Kaksi rantaa sijoittuu 1920-luvulle. Hannan perhe on köyhä, ja äidin kuoltua kotona on vielä tiukempaa. Hannan eno maksaa matkalipun Amerikkaan, ja näin Hannasta tulee siirtolainen. Mielenkiintoinen, kevyt, menneeseen aikaan sijoittuva chick lit. 


Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
Lasinen miekka


Nuorten dystopia-sarja, jälleen kerran. (No mutta miksi ei, nämä ovat todella hyviä!) 

Ihmiskunta jakaantuu tavallisiin ihmisiin, punaisiin, ja erikoiskyvyt omaaviin hopeisiin. Punaisten tehtävä on palvella hopeisia. Punainen Mare päätyy hopeisten palatsiin palvelijaksi juuri silloin, kun siellä on käynnissä kuningatarkoe. Kokeen aikana paljastuu, että Marella on hopeisten kykyjä. 

Lasinen miekka jatkaa tarinaa, juvassa on jännitystä ja mukaansatempaava tarina. 

Tämän kirjavinkin olen saanut yhdeltä oppilaaltani. Kiitos N! 




Otso Sillanaukee: Zero waste 

Lue esittely täältä: Ei enää roskia

maanantai 1. lokakuuta 2018

Portailla ja pihalla






Olen huomannut, etten ole lainkaan puutarhaihminen. Olen oikein laiska pihahommissa. Vähennän joka vuosi kukkapenkkejä, ettei minun tarvitse kitkeä niistä rikkaruohoja. Kuinka voi hiirenvirna levitä nopeasti! Olen hävinnyt taistelun rikkaruohoja vastaan vuosia sitten.

Nyt, etsiessäni uutta taloa, olin sitä ilahtuneempi, mitä vähemmän pihassa oli kukkapenkkejä. Puita rakastan. 

Minun puutarhatyöni ovat tänä syksynä kukkasipulien istuttamista ja lehtien haravointia. Kumpikin sujuu lasten kanssa. Tulppaaneita voi kuulemma istuttaa niin kauan, kunnes maa jäätyy. 

Joka kevät ja syksy kerään pihalta pois rikkinäisiä leluja sekä sisustustavaroita. (Mikä on oikea sana ulkona käytettäville sisustustavaroille?) Aina jokin kranssi, valosarja tai lyhty on mennyt rikki. 

Haravat ja muut työkalut pitää muistaa nostaa varastoon, etteivät jää lumen alle. Ensin pitäisi enimmät lehdet haravoida, tai jos ei jaksa, niin ajaa ruohonleikkurilla silpuksi. Siitä tuleekin hyvää ravinnetta nurmikolle! (En siis ole laiska näin tehdessäni, vaan fiksu!)

Kukkaruukut kannattaa tyhjentää ja pestä ennen varastoon viemistä, pihalla ne kuitenkin halkeavat, kuten edeltäjänsäkin. Pihakalusteetkaan eivät lumikinoksessa parane. 

Kompostia kannattaisi tyhjentää sen verran, että tulevan talven biojätteet sopivat sinne. Se kuitenkin jäätyy talven aikana, niin ettei pinta alene maatumisen takia. Hyvällä tuurilla seuraavana kesänä komposti käynnistyy taas. (Tosin nyt meillä ei enää ole kompostia. Pitänee hankkia.)

Lopuksi jokin lyhty pihalle ja muutama kanerva portaille. Ehkä linnuille ja oraville ruokaa. (Muistilista: osta jokin ruokintateline.) Kola esille. Kohta sitä  kuitenkin tarvitaan.