lauantai 22. syyskuuta 2018

Kahdeksan minuutin onni



Monet pienet asiat ovat tehneet minut onnelliseksi lähiaikoina. Nyt uusin asia on kahdeksan minuuttia kestävä työmatkani. 

Rakastan sitä. 

Tähän saakka olen aina inhonnut ja vihannut työmatkojani. Ensimmäinen työmatkani oli 93 kilometriä (oma moka, mitäs en katsonut tarkkaan, minne lupauduin menemään). Toiseksi pisin matka oli 58 kilometriä. Muutaman vuoden olen ajanut "vain" neljääkymmentä kilometriä, mutta silloin osa tiestä onkin ollut huonoa. On minua joskus ilahdutettu noin kymmenen minuutin ajomatkallakin. (Ja koskaan työmatka ei ole ollut sellainen, että sitä olisi voinut matkustaa julkisilla.)

Mutta nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla on työmatka, jonka viitsii mennä kävellen! Ja kävelymatka kestää kahdeksan minuuttia! Ihan parasta! Töihin on niin mukavaa mennä kävelle, ulkoilmasta heti aamusta nauttien. Ja kotona on hujauksessa. 

Vastineeksi kotona tämä työmatkassa säästetty aika sitten kuluukin, nimittäin portaita edestakaisin juostessa. Kun talo on kolmessa kerroksessa, tarvittavat tavarat ovat aina eri kerroksessa mitä itse. Mutta tämäkään ei haittaa, rakastan näitä vanhoja portaita. Ovat niin suloiset ja kauniit. 







maanantai 17. syyskuuta 2018

Ei tarvitse, jos ei jaksa (ja makuuhuone, jossa on pönttöuuni)




Uusi koti, uusi asuinpaikka. Uudet ihmiset. Uusi työpaikka uusine työkavereineen. 

Rakastan uusia alkuja, mutta eivät ne ole pelkästään helppoja. Ne ovat väsyttäviä, ne rikkovat rutiineja, joita myös rakastan. 

Tavarat eivät löydä paikkaansa, uusien käytäntöjen opettelu vaatii energiaa. Päätin rueta myös opiskelemaan töiden ohessa. Jostain pitäisi saada lisää tunteja vuorokausiin. 

Silti haluan myös päiviä, jolloin tehtävälistalle ei ole mitään. Päiviä, jolloin saan lukea kirjaa ja juoda teetä tuntitolkulla. Aina ei tarvitse olla tehokas, pitää myös laiskotella. Aivot tarvitsevat hetkiä, kun saa levätä. 

Aina ei tarvitse harrastaa. Tai, voi harrastaa lukemista, rentoutumista, vötkistelyä. 

Kun jokainen postaa someen elämästään niitä hetkiä, kun on saanut valmista tai tehnyt jotain hienoa, voi tuntua siltä, että oma elämä on tylsää eikä siinä tapahdu tarpeeksi. Alkaa tuntua, että pitäisi saada itsekin enemmän aikaiseksi. 

Pois tällainen. Julkaistaan enemmän kuvia, kun sänky on petaamatta. Laitetaan kuvia laiskoista sunnuntaista viltin alla kirjan kanssa. Kirjoitetaan perään, että olisi pitänyt poimia ämpärillinen puolukkaa, mutta en vain jaksanut. Ollaan armollisia toisillemme, mutta ennen kaikkea itsellemme. 




Tässä kodissa on kyllä aivan ihana yksityiskohta, nimittäin pönttöuuni makuuhuoneessa. Seinissä on aika kivat tapetit, mutta nuo yövalot kyllä sattuvat silmiin, koska ne ovat epäsymmetrisesti, aivan miten sattuu. Ne olivat siis valmiina seinällä, ja irrottamisesta tulisi rumat jäljet seinään. Laitan seinälle tauluja ja irrotan toisen lampun, kun ennätän. 

Ei kiirettä, yksi asia kerrallaan. Olkoot noin. Ei tarvitse olla täydellistä.





lauantai 15. syyskuuta 2018

Onneen tarvitaan yksi omenapuu




Olen lapsesta saakka halunnut omenapuun tai jonkin muun hedelmäpuun. Siellä, missä olen kotoisin, ei kasva muuta kuin koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihlajia. Muistan jo kuudennella luokalla Helsingin matkalla kuvanneeni kaikkia ihania puita, mitä siellä kasvoi. Edelleen poppelit, tammet ja muut erikoisemmat puut ihastuttavat minua. 

Siksipä onkin ihanaa, että pihalla kasvaa nyt yksi omenapuu. 

En tosin osannut arvata, kuinka valtava määrä siitä tulee omenoita. En ennätänyt tänä vuonna niistä mitään tekemään, mutta ensi vuonna teen niistä varmasti vaikka mitä. 

Ensimmäinen kuva on muuten otettu juuri, kun olen tullut ensimmäisen kerran tänne uuteen kotiin. Olen herännyt aamuyöllä, ajanut yli viisisataa kilometriä ja juuri istahtanut takapihan riipputuoliin. Mikä fiilis! 

Uusi piha on ihana. Voi kun ennättäisin olla siellä enemmän. Alkava syksy on ihana. Toivottavasti minulla on ensi vuonna paremmin aikaa nauttia pihasta omenapuineen ja tammineen. 








tiistai 11. syyskuuta 2018

Syyskuun kirjavinkit



Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta 

Kevyttä luettavaa. Nuoren naisen työ- ja treffijuttuja. Kiva, helppolukuinen kirja, sellainen mitä hömpäksi kutsutaan. (Mikähän tälle olisi sellainen nimi, joka ei kuulostaisi halventavalta? Näitä kirjoja on oikein mukava lukea välillä. Ei aina jaksa ajatella tai ottaa kantaa.)



Nadia Murad: Viimeinen tyttö

Ajankohtainen ja tärkeä kirja. Nadia kaapataan Isisin seksiorjaksi, ja paettuaan hän pääsee kertomaan tarinansa maailmalle. Väkivallalla ei ole turhaan mässäilty, julmuudet tulevat hyvin selviksi ilman yksityiskohtia. Harmi vain, että kirjan alku oli tylsä, mutta kunhan alun yli pääsee, kirja on mielenkiintoinen. 



Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani

Brettin äiti kuolee, eikä anna tyttärelleen valtavaa perintöä ennenkuin tämä on toteuttanut kymmenen unelmaansa, jotka on laatinut nuorena. 

Kirja on helppoa luettavaa, sellainen hyvänmielen kirja. Toki rupesin miettimään, mistä itse haaveilin 14-vuotiaana, ja olenko toteuttanut omia unelmiani. (Ja jos en, niin pitäisikö?)


Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä

Tämä ei ollut aivan uyhtä hyvä kuin Kymmenen unelmaani, mutta suosittelen kyllä tätäkin. Kevyttä luettavaa, mutta kuten hyvässä kirjassa, ajattelemisen aihetta kirjasta löytyy silti. Yksi kirjan teema on anteeksiantaminen. 

Kirja kertoo Hannahista, joka juontaa suosittua televisio-ohjelmaa. Tarinaan liittyy miesystävä, joka ei halua sitoutua sekä entinen koulukiusaaja, joka haluaa pyytää anteeksi katumuskivillä. Katumuskivistä muodostuu oikea hitti, ja Hannah miettii, voiko antaa anteeksi, vaikka hyvän ohjelmaidean takia. 



Anne B. Ragde: Perintötila

Berliininpoppelit- sarjan jatkoa, ja tarina jatkuu yhtä hauskana kuin aiemmin. Sarja kannattaa tietysti lukea järjestyksessä, siksipä suosittelenkin kurkkaamaan tänne: Elokuun kirjavinkit, mikäli tämä ei ole sinulle tuttu. 


 Krista Kasvi & Tom Ros: Miesseuralainen - ei niin harmaita tositarinoita

Oman puolison koskettamisen ei pitäisi olla vaikeaa. Ei ole ok, ettei parisuhteessa ole seksiä, jos edes toinen parista sitä haluaa. 

Miesseuralainen kertoo seksityöläisenä toimineen Tomin kokemuksista, mutta ei ole pelkkää aktien kuvaamista- Kertojalla on oikeasti hyviä ajatuksia. Seksi on tärkeä asia, ja siitä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. 

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Liikunta ei ole tärkeää vain liikunnan takia





 Uudelle paikkakunnalle muuttamisessa on monta jännittävää asiaa. Minua jännitti ehkä eniten, onko täällä kivat lenkkipolut. 

Lenkkeilystä on tullut minulle tosi tärkeää. Olen aina lenkkeillyt, lähinnä siksi, että ihmisen pitäisi liikkua. En isommin nauti itse liikkumisesta, vaan enemmänkin maisemista. Kaikista ihanista yksityiskohdista. Lenkkeily on minulle esteettinen kokemus. 

Olen niin onnellinen, kun täällä meidän uudella asuinpaikalla on niin kivat lenkkeilypolut! Samaa reittiä ei tarvitse palata takaisin, mistä on tullutkin. Voi käydä metsässä, montaa eri reittiä pitkin. 

Ihan parasta. 









keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Meidän uusi koti on suloinen kuin karamelli




Ihastuin meidän uudessa kodissa siihen, että se on niin suloinen. Se on kodikas ja täynnä kivoja yksityiskohtia. 

Meidän vanha koti oli myös tosi hyvä koti. Siellä oli ihan hirmuisesti säilytystilaa, ihanat seinäpaneelit ja metsä takapihalla. Mutta siitä puuttui sellainen fiilis.. En oikein osaa kuvailla, mutta esimerkiksi keittiöön en ollut koskaan tyytyväinen. Se oli liian iso ja kolkko. 

Tämä uusi koti on oikeasti aika vanha, paljon vanhempi kuin vanha koti. Asumme nyt rintamamiestalossa, kolmessa kerroksessa. Ylimmässä kerroksessa on pieni aula (en ole vielä keksinyt tälle huoneelle parempaakaan nimeä), jossa voi katsoa telkkaria. 

Ikkunassa on kukkaverhot ja seinissä paneelit. Ihanan kodikasta, ihan mummolatunnelmaa. Edellisestä kodista tuotu pionitaulu sopii tänne hyvin (joku päivä ehdin kiinnittämään sen seinällekin).  

Aikamoinen kiire on ollut, aloitin yllättäen uudessa työssä heti muuton jälkeen. Illat meinaavat loppua kesken. Silti on ollut pelkästään ihanaa muuttaa. Täällä on tosi kivat lenkkipolutkin, olen kuvannut niitä joka ilta instagramiin (rakastuarkeen). Sieltä löydät muuten kuvia makuuhuoneestakin!