lauantai 15. syyskuuta 2018

Onneen tarvitaan yksi omenapuu




Olen lapsesta saakka halunnut omenapuun tai jonkin muun hedelmäpuun. Siellä, missä olen kotoisin, ei kasva muuta kuin koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihlajia. Muistan jo kuudennella luokalla Helsingin matkalla kuvanneeni kaikkia ihania puita, mitä siellä kasvoi. Edelleen poppelit, tammet ja muut erikoisemmat puut ihastuttavat minua. 

Siksipä onkin ihanaa, että pihalla kasvaa nyt yksi omenapuu. 

En tosin osannut arvata, kuinka valtava määrä siitä tulee omenoita. En ennätänyt tänä vuonna niistä mitään tekemään, mutta ensi vuonna teen niistä varmasti vaikka mitä. 

Ensimmäinen kuva on muuten otettu juuri, kun olen tullut ensimmäisen kerran tänne uuteen kotiin. Olen herännyt aamuyöllä, ajanut yli viisisataa kilometriä ja juuri istahtanut takapihan riipputuoliin. Mikä fiilis! 

Uusi piha on ihana. Voi kun ennättäisin olla siellä enemmän. Alkava syksy on ihana. Toivottavasti minulla on ensi vuonna paremmin aikaa nauttia pihasta omenapuineen ja tammineen. 








tiistai 11. syyskuuta 2018

Syyskuun kirjavinkit



Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta 

Kevyttä luettavaa. Nuoren naisen työ- ja treffijuttuja. Kiva, helppolukuinen kirja, sellainen mitä hömpäksi kutsutaan. (Mikähän tälle olisi sellainen nimi, joka ei kuulostaisi halventavalta? Näitä kirjoja on oikein mukava lukea välillä. Ei aina jaksa ajatella tai ottaa kantaa.)



Nadia Murad: Viimeinen tyttö

Ajankohtainen ja tärkeä kirja. Nadia kaapataan Isisin seksiorjaksi, ja paettuaan hän pääsee kertomaan tarinansa maailmalle. Väkivallalla ei ole turhaan mässäilty, julmuudet tulevat hyvin selviksi ilman yksityiskohtia. Harmi vain, että kirjan alku oli tylsä, mutta kunhan alun yli pääsee, kirja on mielenkiintoinen. 



Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani

Brettin äiti kuolee, eikä anna tyttärelleen valtavaa perintöä ennenkuin tämä on toteuttanut kymmenen unelmaansa, jotka on laatinut nuorena. 

Kirja on helppoa luettavaa, sellainen hyvänmielen kirja. Toki rupesin miettimään, mistä itse haaveilin 14-vuotiaana, ja olenko toteuttanut omia unelmiani. (Ja jos en, niin pitäisikö?)


Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä

Tämä ei ollut aivan uyhtä hyvä kuin Kymmenen unelmaani, mutta suosittelen kyllä tätäkin. Kevyttä luettavaa, mutta kuten hyvässä kirjassa, ajattelemisen aihetta kirjasta löytyy silti. Yksi kirjan teema on anteeksiantaminen. 

Kirja kertoo Hannahista, joka juontaa suosittua televisio-ohjelmaa. Tarinaan liittyy miesystävä, joka ei halua sitoutua sekä entinen koulukiusaaja, joka haluaa pyytää anteeksi katumuskivillä. Katumuskivistä muodostuu oikea hitti, ja Hannah miettii, voiko antaa anteeksi, vaikka hyvän ohjelmaidean takia. 



Anne B. Ragde: Perintötila

Berliininpoppelit- sarjan jatkoa, ja tarina jatkuu yhtä hauskana kuin aiemmin. Sarja kannattaa tietysti lukea järjestyksessä, siksipä suosittelenkin kurkkaamaan tänne: Elokuun kirjavinkit, mikäli tämä ei ole sinulle tuttu. 


 Krista Kasvi & Tom Ros: Miesseuralainen - ei niin harmaita tositarinoita

Oman puolison koskettamisen ei pitäisi olla vaikeaa. Ei ole ok, ettei parisuhteessa ole seksiä, jos edes toinen parista sitä haluaa. 

Miesseuralainen kertoo seksityöläisenä toimineen Tomin kokemuksista, mutta ei ole pelkkää aktien kuvaamista- Kertojalla on oikeasti hyviä ajatuksia. Seksi on tärkeä asia, ja siitä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. 

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Meidän uusi koti on suloinen kuin karamelli




Ihastuin meidän uudessa kodissa siihen, että se on niin suloinen. Se on kodikas ja täynnä kivoja yksityiskohtia. 

Meidän vanha koti oli myös tosi hyvä koti. Siellä oli ihan hirmuisesti säilytystilaa, ihanat seinäpaneelit ja metsä takapihalla. Mutta siitä puuttui sellainen fiilis.. En oikein osaa kuvailla, mutta esimerkiksi keittiöön en ollut koskaan tyytyväinen. Se oli liian iso ja kolkko. 

Tämä uusi koti on oikeasti aika vanha, paljon vanhempi kuin vanha koti. Asumme nyt rintamamiestalossa, kolmessa kerroksessa. Ylimmässä kerroksessa on pieni aula (en ole vielä keksinyt tälle huoneelle parempaakaan nimeä), jossa voi katsoa telkkaria. 

Ikkunassa on kukkaverhot ja seinissä paneelit. Ihanan kodikasta, ihan mummolatunnelmaa. Edellisestä kodista tuotu pionitaulu sopii tänne hyvin (joku päivä ehdin kiinnittämään sen seinällekin).  

Aikamoinen kiire on ollut, aloitin yllättäen uudessa työssä heti muuton jälkeen. Illat meinaavat loppua kesken. Silti on ollut pelkästään ihanaa muuttaa. Täällä on tosi kivat lenkkipolutkin, olen kuvannut niitä joka ilta instagramiin (rakastuarkeen). Sieltä löydät muuten kuvia makuuhuoneestakin!