Toukokuun kirjat

Alkukuusta esittelin jo kolme kirjaa äitiydestä. Näiden lisäksi luin seuraavat:

Kimmo Oksanen: Ohikuljetut

Tällaisia kirjoja olisi mukavaa lukea enemmänkin. Reportaasi kymmenen vuoden ajalta yhden romaniperheen vaiheista kuvitettuna (valokuvaaja Heidi Piiroinen). Millaista on romanikerjäläisen elämä? Kuinka se muuttuu vuosikymmenessä? 

Harmillisesti osa kuvista oli aivan turhia (olisin mieluummin nähnyt yhden kuvan enemmän romanien kodeista kuin sadepisaroista tai pihlajanmarjoista), ja olisin mielelläni lukenut tarkempiakin kuvauksia siitä, millaista näiden romanien elkämä onkaan. 

Heidi Köngäs: Sandra

Sandra, torpparin vaimo, kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirjaan piirtyvät ilot ja surut: häät Jannen kanssa, lasten syntymät, pyykinpesut ja sota, joka yht äkkiä saapuu kotipihaan. 

Tätä kirjaa suosittelen. 

Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe

Kaija on sosiaalityöntekijä, jolle lastensuojelun asiat ovat arkipäivää. Niistä on onnistuttu kertomaan kirjassa mässäilemättä. Tästä syystä kirja oli erittäin mielenkiintoinen; tällaistakin elämä voi olla. Ihan tavallisissa perheissä tapahtuu, vaikka ei koskaan uskoisi. 

James Dashner: Labyrintti

Poltettu maa 

Tappava lääke

Taas yksi nuorten dystopia trilogia. Seiskaluokkalainenkin luki kaikki kolme kirjaa. Minun mielestäni sarjassaan aika perus, mutta luinpa kuitenkin koko sarjan, ei huono siis. 

Thomas herää muistamatta mitään, ja huomaa joutuneensa aukiolle, jota ympäröi valtava labyrintti. Miksi nuoret ovat joutuneet aukiolle? Miksi labyrintissä on kammottavia hirviöitä? Kuinka aukiolta pääsee pois? 

Muut osat tietysti jatkavat tarinaa, mutta en kerro niistä nyt enempää. 

Kolme kirjaa äitiydestä

Kolme kirjavinkkiä, joista jokaisessa on yksi puoli äitiydestä. 

Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #Vauvavuosi 

Jatko-osa Juhan ja Usvan tarinaan (Tee se itse - vauva) on hauska ja helppolukuinen. Tarina kulkee vuorotellen kummankin hahmon kautta. Vaikka aikuisten kirjoissa ei kuvitukseen usein törmää, Sanni Kariniemen kiva kuvitus sopii kirjaan hyvin. 

Vauvavuoteen sopii väsymystä, masennusta ja parisuhdeongelmia. Välillä harmittaa, kun tilanteet etenevät ilman selityksiä, kuinka hankalista asioista päästään sopuun. 

Ina Westman: Syliin

Toinen vauvakirja heti perään. (Aihe ei kosketa minua nyt millään tavalla, en tiedä kuinka nämä juuri nyt päätyivät luettavakseni.) Kun #Vauvavuosi on enimmäkseen hauska ja hyväntuulinen, on Syliin kaihoisa ja surullinenkin. 

Kertomuksen henkilöt (joita on useita, mutta tarinat liittyvät toisiinsa) odottavat, pettyvät ja ilahtuvat. Keskenmenot, lapsettomuus ja vaikeat raskaudet yhdistävät päähenkilöitä. Kun ei itse tiedä, miltä nämä asiat tuntuvat, voi tällaisten äitien ajatuksiin kurkistaa tästä kirjasta. Silmiä avaavaa. 

Kristiina Vuori: Elinan surma

Tässäkin tarinassa keskiössä on äitiys. Toki tämä on myös rakkaustarina. 

Vuori on kirjoittanut vanhan kolmiodraaman uusiksi. Kertomusta seurataan tarinan pahiksen, Kirsti-piian näkökulmasta. Rakkauden kohde on Klaus, joka ottaakin vaimokseen Elinan. 

Kirjan luettuaan sitä tajuaa, että rakkaus on monimutkaista. Ihmiset ovat heikkoja, eikä oikeaa ja väärää ole aina helppoa erottaa.