Alkukuusta esittelin jo kolme kirjaa äitiydestä. Näiden lisäksi luin seuraavat:
Kimmo Oksanen: Ohikuljetut
Kimmo Oksanen: Ohikuljetut
Tällaisia kirjoja olisi mukavaa lukea enemmänkin. Reportaasi kymmenen vuoden ajalta yhden romaniperheen vaiheista kuvitettuna (valokuvaaja Heidi Piiroinen). Millaista on romanikerjäläisen elämä? Kuinka se muuttuu vuosikymmenessä?
Harmillisesti osa kuvista oli aivan turhia (olisin mieluummin nähnyt yhden kuvan enemmän romanien kodeista kuin sadepisaroista tai pihlajanmarjoista), ja olisin mielelläni lukenut tarkempiakin kuvauksia siitä, millaista näiden romanien elkämä onkaan.
Heidi Köngäs: Sandra
Sandra, torpparin vaimo, kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirjaan piirtyvät ilot ja surut: häät Jannen kanssa, lasten syntymät, pyykinpesut ja sota, joka yht äkkiä saapuu kotipihaan.
Tätä kirjaa suosittelen.
Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe
Kaija on sosiaalityöntekijä, jolle lastensuojelun asiat ovat arkipäivää. Niistä on onnistuttu kertomaan kirjassa mässäilemättä. Tästä syystä kirja oli erittäin mielenkiintoinen; tällaistakin elämä voi olla. Ihan tavallisissa perheissä tapahtuu, vaikka ei koskaan uskoisi.
James Dashner: Labyrintti
Poltettu maa
Tappava lääke
Taas yksi nuorten dystopia trilogia. Seiskaluokkalainenkin luki kaikki kolme kirjaa. Minun mielestäni sarjassaan aika perus, mutta luinpa kuitenkin koko sarjan, ei huono siis.
Thomas herää muistamatta mitään, ja huomaa joutuneensa aukiolle, jota ympäröi valtava labyrintti. Miksi nuoret ovat joutuneet aukiolle? Miksi labyrintissä on kammottavia hirviöitä? Kuinka aukiolta pääsee pois?
Muut osat tietysti jatkavat tarinaa, mutta en kerro niistä nyt enempää.