Helmikuun luetut (kirjavinkkejä siis)

Hédi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä

Keskitysleiriltä selvinnyt Fried kiertää kouluissa kertomassa kokemuksistaan, ettei niitä unohdettaisi. Sillä jos ne unohtuvat, ne voivat tapahtua uudestaan. Kirjassa Fried vastaa kysymyksiin, joita oppilaat ovat hänelle esittäneet. 

Vastausten ohessa holokaustin historiasta kerrotaan selkeästi ja yksinkertaisesti. Mielestäni tämä on sellainen kirja, joka kaikkien tulisi lukea. Ei väkivallalla mässäilyä, ei kammottavia yksityiskohtia. Lue! 

* 

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

Tämä kirja meinasi jäädä kesken, koska alku ei tempaissut minua mukaansa. Onneksi sinnittelin, kirja parani loppua kohden. Kirjassa saksan armeijan erikoissotilas päätyy orvon juutalaistytön seuraan. Kummallinen pari päätyy maatilalle, jossa siviilit sinnittelevät. Juuri tämä maatila tekee kirjasta mielenkiintoisen; olen selvästi lukenut liian vähän siitä, millaista siviilien elämä toisen maailmansodan aikana oli. 

Stephanie Garber: Caraval 

Rakastuin tähän kirjaan! En niinkään juoneen, vaan kuvauksiin. Rakastan Harry Potterin taikamaailmaa, ja tässäkin kirjassa on ihana taikamaailma. Kirjailija osaa viedä lukijan mukanaan juuri siten, että en pysty odottamaan jatko-osaa! 

Scarlett on odottanut koko ikänsä, että pääsee mukaan peliin, Caravaliin. Nyt, lpulta kun on myöhäistä, hän saakin sinne kutsun. Pelin voittaja saa palkinnoksen yhden toivomuksen. Ja on kirjassa toki rakkaustarinakin jännittävän juonen lisäksi. 

Markku Toimela & Kaj Aalto: Salakahvilla Pohjois-Koreassa

Luen innolla kaikki löytämäni Pohjois-Korea-kirjat, mutta tämä oli pettymys. Päähenkilö on kyllä käynyt Pohjois-Koreassa useinkin, ja matkoista kerrotaan mielenkiintoisia juttuja. Mutta kirjassa on turhaa (=tylsää) tietoa Toimelan hengellisestä kasvusta, perhetaustasta, lukihäiriöstä ja toiminnasta helluntaiseurakunnassa. En kiinnostunut näistä elämäkerrallisista osioista lainkaan, vaan olisin halunnut tietää lisää hänen matkoistaan Mongoliaan tai Banglandeshiin. 

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja

Tarinat kulkevat toistensa lomitse, asiat eivät tapahdu oikeassa järjestyksessä. Henkilöt sekoittuvat toisiinsa, unohtaminen ja muistaminen muuttavat tarinaa, unet sekoittuvat toisiinsa. Julia lähtee retkelle vanhempiensa kanssa, Jan eksyy Lapin erämaahan. Myös lukija eksyy kirjaa lukiessa, harhailee tarinoiden seassa ihmetellen, mitä kirjassa oikein tapahtuu. Ja juuri tästä syystä kirja on hyvä. 

* 

Kalle Lähde: Loppuluisu

Kuinka ihminen pystyykään itseään huijamaan! Tai ainakin alkoholisti. Minulla tosin tuli huono olo jo ensimmäisillä sivuilla. Ällöttävä, humoristinen, (inho)realistinen ja hyvin kirjoitettu. Lue, lue!