sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulutunnelmaa Tallinnasta
















Olen monta vuotta halunnut Tallinnaan joulutorille. Ei ole tullut aiemmin käytyä, koska pelkkiin matkoihin olisi mennyt kaksi päivää. 

Minä olisin halunnut kierrellä ja katsella ja ihastella ja juoda glögiä ja tunnelmoida pidempäänkin joulutorilla, mutta lapsia ei ostosten teko niin kiinnostanut. Jotain pientä ostimme jokainen. (Nuorimmainen osti kauniin meripihkamunan ja vanhin kamalan Putin-mukin, keskimmäinen löysi laivalta metrin mittaisen tontun. Minä ostin herkkuja.)

Mutta, kirjasin kalenteriin ensi vuodelle itselleni päiväretken joulutorille. Silloin syön jossain hyvässä ravintolassa (no tämän teimme nytkin), käyn torilla tutkimassa käsitöitä ja etsin kahvilan, joka on jonkun rakennuksen kivijalassa. Sen ikkunasta seurailen muita joulutorilaisia, juon kupin teetä ja syön hyvän leivoksen. Ehtisihän sinne tosin vielä tällekin vuotta, joulumarkkinat ovat Tallinnassa 7.1. saakka.

Ihanat käsityöt, koristeet ja  kaikki herkut toivat kuitenkin sellaista joulufiilistä, jota odotin. Paluumatkalla laivassa herkuttelin vielä buffetin jälkiruuilla, joista paras oli ehdottomasti appelsiinilla ja kardemummalla maustettu charlotta. 

Joulunodotusta on vielä yksi kokonainen viikko jäljellä. Jokaiselle päivälle on jäljellä jokin pieni jouluvalmistelu. Tänään on luvassa lahjojen paketointia, piparkakkutaikinan teko (moneskohan se jo tälle vuotta on) ja ruokaostosten tekoa.



torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukuun kirjavinkit


Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Tämä kirja sai minut itkemään heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Luulin kannen perusteella, että kyseessä olisi kepeä ja hyväntuulinen kirja, ja olin täysin väärässä (lainasin kirjan ihan kannen ja nimen perusteella). 

Dianen pieni tytär ja aviomies ovat kuolleet auto-onnettomuudessa, eikä Diane pääse tapahtuneesta yli. Muut alkavat jo painostaa häntä, että olisi aika jatkaa elämäänsä. Diane päätyy Irlantiin, jotta hän pääsisi taas jaloilleen. 

Lue. Tämä oli suosikkini tässä kuussa. 


Ayobami Adebayo: Älä mene pois

Tämän kuun toinen suosikkini, lue myös tämä!

 Tämä on kirja, jonka lukemista ei voi jättää kesken, joten varaa koko päivä tälle kirjalle. 

Älä mene pois kertoo rakkaudesta, ja siitä kuinka se ilmenee monin eri tavoin ja teoin. 

Akin: Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi pirstaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. 


Monika Peez: Tiistaisiskot

Judithin aviomies kuolee, ja Judith haluaa viedä miehensä aloittaman pyhiinvaelluksen loppuun. Mukaan hän ottaa neljä ystävänsä ja miehensä päiväkirjan, jossa on kuitenkin jotain outoa. 

Mukaan matkalle lähtevät Caroline, asianajaja, jota kukaan muu kuin hän itse ei saa huijattua sekä Eva, joka on laittanut aina perheen itsensä edelle, Kiki, jolla on kroonisia miesongelmia sekä Estelle, jonka tarkoitusta en kirjasta keksinyt. 


Sophie Kinsella: Hääyöaie

Lottie haluaa naimisiin, ja kun hänen odottamansa kosinta ei menkään toivotunlaisesti, hän päätyy yksiin ensirakkautensa kanssa. Lottien sisko yrittää estää parin pika-avion. 

Kirja on ihan kiva, perus chick-lit. 


Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Kirjoittaja eli neljä vuotta ilman rahaa, ja tässä teoksessa hän kertoo miten se tapahtui. Lähinnä se onnistui muiden hyväntahtoisuuden varassa, mutta kirjassa on paljon vinkkejä vähentää kulutustaan.

Osa kirjan vinkeistä on helppoja, osa vaatii paljon, aina ajattelutavan muuttamisesta lähtien. Ilman rahaa pitää tyytyä siihen mitä saa ja oppia sietämään epämukavuutta.

Kirjoittaja luottaa siihen, että universumi pitää meistä huolen, eikä itse tarvitse nähdä vaivaa. Muut kyllä huolehtivat. Kirjan loppua kohti Astikainen alkaa vaikuttaa turhan pöllähtäneeltä minun makuuni taikasienten syömisineen. 

Astikaisen mukaan me kaikki voimme jättää työmme tekemättä, ja tehdä sitä mistä nautimme. Kysynpä vaan, että mitäs sitten, kun kukaan ei nauti hampaiden paikkaamisesta, opettamisesta tai sähköverkoston ylläpidosta? Astikainen hei, olisiko aika lopettaa yksisarvisten silittely ja laskeutua tänne muiden kuolevaisten pariin.. 


Leena Paasio: Melkein äiti 


Anu on melkein äiti. Kyllä hän haluaisi olla äiti ihan kokonaan, niin aviomiehensä tyttärelle kuin ihan omalle lapselleen. Kirjan toinen teema uusperheen lisäksi onkin lapsettomuus. 

Melkein äiti kuvaa tarkasti uusperheen arkea, ja niitä sanoja, jotka jäävät sanomatta, ajatuksen tasolle. Anun puoliso Jani ei esteitä äitiyteen rakenna, vaan lifestyleblogia pitävä ex-vaimo sekä heidän yhteinen tyttärensä Siiri. 

Ajatuksia herättävä kirja. Mielelläni lukisin lisää vastaavia tavallisista perheistä kertovia kirjoja. 

Täältä löydät Joulun kirjavinkit lapsille

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuun ensimmäinen









 
  

Taas joulukuu! Menisipä tammikuu yhtä nopeasti kuin marraskuu.. (Kuinka se voi olla kaksi kertaa pidempi?) Ja nyt on ihanan joulukuun aika!

En ole ollenkaan talvi-ihminen, mutta marraskuusta ja joulukuusta pidän, ihan joulun takia. Kaikki joulunodotusjutut ovat ihan parhaita. 

Joulu ei pääse livahtamaan ohitse, kun sen sitä suunnittelee kunnolla. Teen siis listoja lähettävistä korteista, leivottavista herkuista ja ostettavista lahjoista. Kaikkia ei tarvitse toteuttaa, sillä joulustressiä en missään nimessä halua. 

Lahjojakin ostan silloin, jos löydän jotain, mistä lahjan saaja ilahtuu varmasti. Lasten ja miehen lahjat ovat ainoat pakolliset (vaikka monta muuta hankinkin joka vuosi). 

Joulusiivousta en tee erikseen. Tavallinen viikkosiivous riittää. En todellakaan aio tuhlata yhtään ihanaa joulunodotuspäivää siivoamalla. (Huh. Karmea ajatus.)

Tänä vuonna aion tehdä joka päivä jotain mukavaa jouluun liittyvää. Joku päivä koristelemme kotia, toisena juomme glögiä, jonakin päivän käyn lasten kanssa lahjaostoksilla (jokainen saa ostaa veljilleen lahjat, ja samalla käymme kahvilassa jokaisen lapsen kanssa kahdestaan). 

Haluan siirtää joulunodotuksen ilon myös lapsilleni, ja se onnistuu ottamalla heidät mukaan valmistelupuuhiin. Kahdeksasluokkalainenkin halusi leipoa pipareita, ja nuorimmainen on saanut tontulta jo monta kirjettä. 

Ihanaa joulunodotusta!


Kuvat on otettu viikko sitten Laurinmäen joulunavaustapahtumapäivänä. 



tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuun kirjavinkit


Denise Rudberg & Hugo Rehnberg: Niin se sitten meni 

Pakko-oireinen Paula menee naimisiin Didden kanssa, ja tapaa häissään Tomin. Pian he tapaavat uudestaan sattumalta, Ikeassa. Ja niin se sitten meni. (Ja Didde onkin niin ärsyttävä, että hyvä näin.)

Minun makuuni turhan lyhyet kappaleet, asiat katkeavat. Mutta sellaiselle lukijalle, joka ei oikein jaksa lukea, tai lukee mielellään lyhyissä pätkissä, tällainen sopii oikein hyvin. 

Nopeaa luettavaa. Sopii väsyneisiin iltoihin, kun aivot eivät kaipaa haasteita vaan lepoa. 



Anne B. Ragde: Elämänrakentajat

Berliininpoppelit - sarjan jatko-osa. Lue ensin sarjan aiemmat kirjat. Löydät ne täältä ja täältä


Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa

Entisestä työstään irtisanottu Franz saapuu työharjoitteluun suureen tavarataloon. Luvassa on joka kuukausi vaihtuva osasto uusine töineen, mutta ennenkaikkea luvassa on tarina rakkaudesta, itsesnsätuntemisesta ja kuluttamisesta sekä työssä jaksamisesta. 

Yllätyin, sillä odotin hömppää. Vaikka tässä hömpän aineksia onkin, kirja ei ollutkaan ihan perushöttöä. 



Stephanie Garber: Valenda

Jatko-osa kirjalle Caraval (josta kirjoitin helmikuussa). Nuorille suunnattu kirja, mutta ihana! Tässä kirjassa on kuvattu tunnelmia täydellisesti. Taikamaailma on yhtä ihana kuin ensimmäisessä Harry Potterissa. 

Donatella lähtee pelaamaan Caraval-peliä Meridiaanin keisarikunnan pääkaupunkiin Valendaan. Peliin liittyy Kohtaloita, rakkautta, salaisuuksia, jännittäviä juonenkäänteitä ja taikuutta. Lue ensin Caraval, mutta varaa jo samalla kerralla tämä! Tämän luen uudelleen. 



Pekka Aittakumpu: Home Sweet home

Rajalan perhe ostaa oman talon. Kummalliset oireet paljastuvat homeeksi. Homeesta kärsii myös työ- ja perhe-elämä. Oikeuteen asti näyttöä ei riitä. Epäuskottava juonenkäänne harmittaa muuten ihan hyvässä kirjassa. Lue tämä, ja seuraava myös, mikäli silmiä kutittaa kotona. 

Susanna Makaroff: Homeäidin päiväkirja

Tämän luin vuosi sitten (ja otin nyt mukaan, koska liittyi edelliseen kirjaan), kirjoitin tästä silloin näin: 


Jos aihe ei olisi mielenkiintoinen (mutta onnekseni ei henkilökohtaisesti koskettava), en olisi lukenut. Kirjassa oli kaikkea turhaa, aiheeseen liittymätöntä, eikä kerrontakaan ollut niin hyvää, kuin tietokirjalta tai romaanilta odotan. 



No mutta, kirja siis kertoo kodista, joka on umpihomeessa, ja sen kaikin tavoin epäonnistuvasta remontoinnista ja lopulta näistä johtuviin oikeudenkäynteihin. Kirjan lopussa on vinkkilista samaan tilanteeseen joutuneelle (tästä iso plussa). 

Onneksi kirjan kirjoittaja on ollut sen verran varoissaan, että on onnistunut selviytymään tällaisesta myllystä läpi. Ei muuten ihan kaikissa perheissä makseltasi kahden asunnon lainaa, yhtiövastiketta, juristin palkkiota ja vielä lomailtaisi viikkotolkulla ulkomailla. Millaisenhan kirjan kirjan kirjoittaisi sellainen ihminen, jonka talo ei maksa puolta miljoonaa euroa, vaan jonka kipukynnys olisi vaikka kahdessasadassa tuhannessa? Kuinka hän selviytyisi?

maanantai 5. marraskuuta 2018

Tervetuloa joulunodotuskirja!



Koska jouluun on vielä aikaa, ei mennä ihan kertarytinällä joulujuttuihin, vaan pikku hiljaa. Aloitin laittamalla muutaman talvikoristeen ja hankkimalla joulukalenterin sekä virittelemällä ulos talvi/jouluvalot. 

Näiden jälkeen on aika aloittaa joulunodottelukirja. Sellainen, jota voi lukea yhden luvun tai jutun päivässä, ja hiljakseen päästä joulunodottelufiilikseen. 

Sain jo yhden kommentin liittyen näihin joulujuttuihini, että nythän on vasta marraskuun alku, miten muka nyt jo joulujuttuja. 

Niin siten, että joulun odottaminen on ihan parasta! On hauskaa puuhailla kaikkea pientä ja syödä muutama joulusuklaa marraskuussa. Ei tarvitse sitten parissa päivässä joulun aikaan ahnehtia kaikkea. 



Tällä idealla mennään muuten Ilana Pietiläisen Tervetuloa jouluun! - kirjassakin. Siinä joulua odotellaan hiljalleen, pienin askelin. 

Kirja esittelee rauhallisia ja kiireettömiä jouluja. Ajatuksena on tehdä vähän, mutta hyvää. Tervetuloa jouluun! sisältää tarinoita, tunnelmia, leivonta- ja diyohjeita, kauniita asetelmia ja sisustuksia sekä upeita yksityiskohtia.

Kirjaa ei raski eikä kannata lukea kerralla. Rauhalliset kuvat kutsuvat selailemaan kirjaa, joten kirjan tarinoita ei ole pakko lukea päästäkseen tunnelmaan. Kirjassa kurkistetaan moneen eri jouluun, joita kaikkia yhdistää rauha ja pienten hetkien kauneus. 


 

  


 

torstai 11. lokakuuta 2018

Lokakuun kirjavinkit

Ihan ensimmäiseksi tämän kuukauden suosikkikirjani. Lue. Lue!




Laura Manninen: Kaikki anteeksi


Mikko on ihana. Täydellinen mies. Eipä ihme, että Laura ihastuu tähän ja kaikki lähtee etenmään nopeasti. Pikkuhiljaa onneen alkaa tulla säröjä. Manninen osaa kuvata erittäin taitavasti tapahtumaketjun (koska hänellä on omakohtaista kokemusta), jonka päässä Mikko pitelee puukkoa Lauran kurkulla. Ja siltikään Laura ei lähde. Ja kirjan luettua ymmärtää hyvin, miksei. 

Tämä on sellainen kirja, mikä kaikkien pitäisi lukea. Tavallisen ihmisen kertomus siitä, mitä ei koskaan uskoisi itselleen tapahtuvan. Ja silti se tapahtuu, kymmenille, sadoille vuosittain. 

Jos tunnistat itsesi kirjasta, hae apua.


 P.Z.Reizin: Onnen algoritmi


Aiden on tekoäly, jonka kanssa Jen käy työkseen keskustelemassa. Koska Aiden on todella hyvä tekoäly, se saa tietoonsa paljon muutakin, kuin mitä Jen sille kertoo. Jenin poikaystävä on juuri jättänyt tämän, ja Jen on siitä surullinen. Mutta Aiden aikoo korjata tilanteen, hänellähän on kaikki maailman tieto käytettävissä apunaan.. Onko tekoälyllä tunneälyä, ja miten se ymmärtää onnellisuuden? Hauska kirja, suosittelen! 


 Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Historiallisten romaanien ystävälle! 

Kaksi rantaa sijoittuu 1920-luvulle. Hannan perhe on köyhä, ja äidin kuoltua kotona on vielä tiukempaa. Hannan eno maksaa matkalipun Amerikkaan, ja näin Hannasta tulee siirtolainen. Mielenkiintoinen, kevyt, menneeseen aikaan sijoittuva chick lit. 


Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
Lasinen miekka


Nuorten dystopia-sarja, jälleen kerran. (No mutta miksi ei, nämä ovat todella hyviä!) 

Ihmiskunta jakaantuu tavallisiin ihmisiin, punaisiin, ja erikoiskyvyt omaaviin hopeisiin. Punaisten tehtävä on palvella hopeisia. Punainen Mare päätyy hopeisten palatsiin palvelijaksi juuri silloin, kun siellä on käynnissä kuningatarkoe. Kokeen aikana paljastuu, että Marella on hopeisten kykyjä. 

Lasinen miekka jatkaa tarinaa, juvassa on jännitystä ja mukaansatempaava tarina. 

Tämän kirjavinkin olen saanut yhdeltä oppilaaltani. Kiitos N! 




Otso Sillanaukee: Zero waste 

Lue esittely täältä: Ei enää roskia