Hyvästä ja pahasta

Mietin, miksi usein jätämme sanomatta hyvää. Tilanteita, joissa hyvää voisi sanoa, on päivittäin. 

Kun työkaverilla on kiva paita, sen voisi sanoa. Aina ei tule sanotuksi. Ihan hyvin voisi sanoa, tai mitä tahansa kivaa ja hyvää. Siitä voisi tulla toisille hyvä mieli, ihan pienestä asiasta. 

En tiedä, tuleeko pahaa sanottua helpommin. Ei ehkä sitäkään. Eikä toki pidäkään. 

Sitäkin mietin, että miksi sitä ei saa aina suutaan auki, kun pitäisi. Miksi ei tule aina sanottua suoraan, mitä ajattelee. Ei voi olettaa, että joku osaa lukea ajatuksia. 

Jos joku asia harmittaa, pitää sanoa harmituksen aihe suoraan. Ei mököttämisestä ole mitään hyötyä, jos mökötyksen kohde ei tiedä, miksi hänelle mökötetään. Eikä sitten voi tehdä asian eteen mitään, että mökötys loppuisi. 

Silloinkin pitää saada suunsa auki, kun pitä itseään puolustaa. Joskus tulee ajateltua, ettei halua loukata toista, vaikka se toinen olisi loukannut itseä. Outoa, jos toinen haluaa loukata, luulisi että silloin saa loukata takaisin. Vai olisiko parempi kääntää se toinen poski? Jos sanoo vastaan, saa kuulla olevansa huumorintajuton ja tosikko tai ilkeä tai mitä vain. 

Niin. Mietin vain, että kyllä joskus on vaikeaa tulla ihmisten kanssa toimeen. Vaikka itse tarkoittaisi hyvää. Ja joskus taas on sellaista, että on oikein helppo olla toisten kanssa, eikä tällaisia tarvitse pohtia lainkaan. 

Suussasulava cookies'n'cream - juustokakku

Cookies'n'cream - juustokakku

Laita irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm) leivinpaperi. 

Laita uuni lämpenemään 140 asteeseen. 

* 

Pohja

Murskaa 150 g täytekeksejä (esim. Domino) tehosekoittimessa. Sulata 25 g voita ja sekoita keksimuruihin. 

Painele keksimuruseos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 

* 

Täyte

Sekoita 400 g maustamatonta tuorejuustoa + ½ dl sokeria + ½ tl vaniljasokeria. Lisää 2 kananmunaa sekoittaen vain sen verran, että seos on tasaista. Lisää 4 paloiteltua suklaatäytekeksiä täytteeseen. 

Kaada täyte vuokaan ja paista uunin alaosassa 50 minuuttia. Laita uuni pois päältä, avaa luuku raolleen ja anna kakun paistua vielä 10 minuuttia. 

Laita kakku jääkaappiin jähmettymään yön yli (tai vähintään neljäksi tunniksi). 

* 

Emman kakkukirja + Arvonta

Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi pääsen arpomaan teille ihanan kakkukirjan. Kakkutaiteilija Emma Iivanaisen Emman kakkukirja - leivo, kuorruta ja koristele on varmaan kaunein leivontakirja, minkä olen koskaan nähnyt. 

Kommentoi tähän postaukseen 30.4. klo 18.00 mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Edit: Arvonta on päättynyt, kirjan voitti Ida! Olen laittanut sinulle sähköpostia. 

Olisi tietysti kiva, jos myös seuraisit blogiani vaikka bloglovinissa, blogilistalla tai instagramissa. Mutta pelkkä kommentti riittää arvontaan osallistumiseen! 

Kakkukirjan alussa on ohjeet eri tekniikoihin, mitä kakkuja tehdessä tarvitsee. Kirjasta löydät koristeluohjeiden lisäksi ohjeita tikkareihin, muffinsseihin, kekseihin, täyte- ja juustokakkuihin. (Laitan ensi viikolla pari ohjetta tännekin, kokeilin paria reseptiä, joten meillä on taas herkuteltu!)

Osa ohjeista on todella helppoja, ja osa hiukan vaativampia, ja osasta saa muokattua kumpia tahansa omaan makuun sopivaksi. Itse olen kokeillut nyt kahta ohjetta, ja kirjassa on monta mielenkiintoista, joita aion kokeilla. 

Unelmointikirja (Järvien kesäkodit)

Olen saanut uuden unelman Järvien kesäkodit - kirjan myötä. Haluan mökin järven rannalta! En ole koskaan ennen halunnut, mutta olen muuttanut mieltäni. 

Olisipa ihanaa herätä ja nähdä aamulla ensimmäisenä järvimaisema ikkunasta. (Olkoonkin että puolet vuodesta ikkunasta näkyisi pelkkää lunta.) Olisipa ihanaa istua terassissa aamuteellä, muuten olisi hiljaista (=ei naapureita), mutta orava rapistelisi kuusessa. 

Olen aina ajatellut, etten halua mökkiä, koska stressaantuisin siitä, jos sinne ei jaksa lähteä. (Mökin pitäisi olla aika lähellä siis.) En ole koskaan halunnut muuttaa kauas kaupungista (kirjasto, kaupat, työpaikka), mutta nyt olen haaveillut kodista, joka olisi kaukana kaikista. (Naapureista lähinnä.) (Vaikka meillä ihan tavalliset, mukavat naapurit onkin, niin silti oma rauha olisi oma rauha.)

Tanja Hakalan ja Johanna Lehtisen ihanassa unelmointikirjassa on monta kaunista kotia, joten sielt löytyy ideoita ja oivalluksia monenlaisiin sisustuksiin. Kirjan on kustantanut Docendo. 

Upeiisiin kesäkuviin on tallennettu Suomen kesän parhaat puolet. Kuvia katsellessa kuulee veden liplatuksen, haistaa koivun ja tuntee ihollaan kevyen tuulenvirin. 

Onko sinulla omaa mökkiä tai haaveiletko sellaisesta? Millainen sinun haaveittesi mökki olisi? 

Miten järjestyksen saa pysymään

Kun tavaraa ei ole liikaa, kaikelle löytyy oma paikka ja kaikki tavarat laitetaan paikoilleen, koti pysyy järjestyksessä. Kovin helposti sanottu. Miksei siis tehty? 

Hankimme jatkuvasti uutta tavaraa. Itse ainakin olen huomannut, että sitä tulee hankittua ihan huomaamatta. Samassa mittakaavassa pitäisi myös luopua jostakin, muuten koti tulee täyteen. Helpompaa ehkä olisi olla hankkimatta uutta tavaraa, mutta sisustusmaku muuttuu, vaatteet rikkoontuvat ja tulee uusia tarpeita. 

kynät, purkit, kirjoitusalusta ym. Lifesaver

Meillä koitetaan pitää järjestystä yllä siten, että aina iltaisin järjestämme kodin. On inhottavaa tulla aamulla keittiöön, jossa on likaisia astioita pöydällä. 

Minä vastaan eniten kodin järjestyksestä, koska se on minusta hauskaa. Yllättäen lasten mielestä aivan muut asiat ovat hauskoja. :D Käyn kaappeja ja tavaroita läpi joko järjestyksessä huone kerrallaan tai listan mukaan. 

Maanantaisin järjestän edellisen viikon aikana tulleet paperit ja maksan laskut ja tarkistan kuitit. Viikonloppuisin silitän vaatteet ja koitan järjestää kasan. Kasa on sellainen, mihin väsyneenä tulee laitettua sellaiset tavarat tai paperit, joille pitäisi tehdä jotain, mutta juuri nyt ei jaksa.

Tavoite on, ettei kasaa syntyisi, mutta kun olen väsynyt, se syntyy. En aina jaksa hoitaa asioita heti. Usein siihen kertyy työasioita ja poismeneviä tavaroita. Nyt siinä on lisäksi muutama kuivattu ruusu. Olivat niin kauniita, etten raskinut heittää pois. En tiedä mitä teen niillä. 

Nyt juuri on aika laittaa lapset järjestämään huoneensa. Vien illalla jokaisen puhtaat pyykit vaatekaappeihin, ja tarkistan samalla, että huoneet ovat kunnossa. Aika hyvin tämä toimii, ja koti on sen verran järjestyksessä, etten saa hermoromahdusta. 

Herbie - ehkä minäkin voin olla viherpeukalo!

Kuten olen aiemminkin kertonut, minulla ei ole vihreää peukaloa. Kerta toisensa jälkeen koitan kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa, usein tuloksetta. Mutta, ehkä tähän tulee lopultakin muutos! 

Herbie on helppokäyttöinen pienoispuutarha. Siihen laitetaan vettä ja ravinteita, kasvatettavat yrtit (tai salaatit tai mansikat tai mitä haluaakaan kasvattaa) ja valo päälle. Sitten vain lisäillään vettä ja nautitaan sadosta. 

Herbiessä voi kasvattaa kukkia, chilejä, tomaatteja, kaupan salaatteja ja yrttejä tai mitä vain siemenistä. Siihen sopii jopa kuusi kasvia. Herbiessä on oikeanlainen valo kasveille, jotta ne kasvavat hyvin.

Sain Herbien mukana siemenkapseleita, ja niistä pitäisi kasvaa mansikoita ja yrttejä. Kasvit voivat kestää jopa vuosia, sillä Herbien toiminta perustuu samaan vesiviljelyyn, mitä isoissakin puutarhoissa käytetään. Kasvien juurille kierrätetään ravinteikasta, happirikasta vettä. Tästä youtube-videosta näet tarkemmin, millainen laite on kyseessä.

Herbie on ulkonäöltään selkeä ja sopii monenlaiseen sisustukseen (sitä on saatavilla eri väreissä), ja ainakaan oma Herbieni ei äännä lainkaan. Sähköä se kuluttaa alle kahden euron verran kuukaudessa. 

(alla oleva kuva tregren.com)

Yhteistyössä Tregren

Miten tukea koululaista

Huomenna töihin. Muutaman päivän vapaa oli hyvä, mutta töihinkin on kiva mennä. Olisi kivaa, jos oppilaistakin olisi kivaa tulla kouluun. Harmittavan monelta opiskelumotivaatio puuttuu. 

Innostus kouluasioihin lähtee kotoa. Toki koulu ja opettaja vaikuttavat, mutta kyllä kodeilla ja vanhemmilla on se pääasiallinen kasvatusvastuu. Koulu on tukena. 

The FamilyBoostin psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen kirjoittivat seuraavan tekstin, jotta kaikki koululaiset jaksaisivat tehdä loppurutistuksen kevään koulutyölle. (Korostin niitä kohtia, mitkä itse koin tärkeimmiksi.)

Miten tukea vanhempana pientä koululaista?

Koululaiseksi siirtyminen on iso muutos jokaiselle lapselle. Koululaisena lapsi muodostaa uudenlaisen identiteetin, kun ei enää olekaan päiväkotilainen tai esikoululainen. Opillisten taitojen lisäksi lapsen täytyy koulussa osata toimia itseohjautuvasti ja muita kunnioittaen ryhmässä sekä selviytyä kaverisuhteissa ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa. Ekaluokkalaiset ja sitä vanhemmatkin lapset ovat vielä pieniä ja tarvitsevat paljon aikuisten apua erilaisissa tilanteissa. Vanhempi voi tukea lapsen koulunkäyntiä monella tavalla.

Perusasiat kuntoon!

Voisi sanoa, että kaikista olennaisin yksittäinen asia, mitä vanhempi voi tehdä taatakseen lapsen sujuvan koulunkäynnin, on riittävästä unesta, ravinnosta ja liikunnasta huolehtiminen. Uni on näistä kolmesta ehkä se kaikkein tärkein, eikä sen merkitystä voi vähätellä! Kun lapsi on riittävän levännyt, hänen saa parhaiten käyttöönsä opilliset taitonsa ja kaveritaitonsa. Väsyneenä pienetkin asiat ärsyttävät ja keskittyminen häiriintyy herkästi. Univaje vaikuttaa myös suoraan lapsen kykyyn oppia uutta.

Riittävän pitkien yöunien lisäksi pidä huolta siitä, että lapsen arjessa on reilusti aikaa levolle ja rentoutumiselle. Vaikka lapsi tykkäisi olla kavereiden kanssa ja harrastaa monenlaista, on tärkeää järjestää arkeen myös hetkiä, kun ollaan vain perheen parissa kotona. Vaikka sosiaaliset kontaktit ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä, harva lapsi rentoutuu kaveriseurassa sataprosenttisesti. Mikäli lapsi vaikuttaa stressaantuneelta ja väsyneeltä, on erityisen tärkeää rauhoittaa arkea. Silloin voi esimerkiksi jättää harrastuksen väliin ja pysytellä kotona. Mieti yhdessä lapsen kanssa, mikä häntä rentouttaa: kirjan lukeminen, sohvalla juttelu vanhemman kainalossa, hierontahetki? Lapsen ja vanhemman yhdessä viettämä kiireetön ja riidaton aika on parasta ravinnetta lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Mitä juuri te tykkäätte tehdä yhdessä?

Jotkut lapset muuttuvat levottomaksi hälyssä ja isossa ryhmässä siitä huolimatta, että ovat riittävän levänneitä. Jos lapsesi on tällainen, miettikää yhdessä opettajan ja mahdollisesti koulun muun henkilökunnan kanssa, mikä rauhoittaisi lasta ja miten hänen koulunkäyntinsä sujuisi levottomuudesta huolimatta mahdollisimman mukavasti. Muista, että toimiva yhteistyö kodin ja koulun välillä suojelee lasta: ole opettajaan yhteydessä matalalla kynnyksellä!

Läksyrutiini ja oppiminen

Vaikka läksyistä huolehtiminen on lapsen vastuulla, tarvitsee moni pieni koululainen vanhemman apua muistaakseen tehdä läksyt ja pystyäkseen pitämään koulutarvikkeistaan huolta. Lapset ovat hyvin erilaisia siinä, miten paljon tarvitsevat vanhemman apua ja muistuttelua läksyjen tekemisessä. Muihin vertaileminen ei kannata, sillä se ei saa lasta tekemään läksyjä yhtään sen itsenäisemmin. Sen sijaan on tärkeää löytää juuri teidän perheessänne toimivat tavat tukea lapsen läksyrutiinia.

Suunnittele lapsen kanssa yhdessä, minkälainen läksyrutiini sopisi juuri teidän arkeenne! Kun luotte rutiinit kouluun liittyviin asioihin jo heti ekaluokalta lähtien, lapsi oppii pikkuhiljaa huolehtimaan asioista myös itsenäisesti. Mihin aikaan ja missä lapsi tekee läksyt ja minkälaista apua hän niiden tekemiseen mahdollisesti toivoo? Parhaiten läksyt sujuvat tavallisesti iltapäivällä tai alkuillasta, kun lapsi on hetken saanut hengähtää koulupäivän jälkeen ja syödä välipalaa. Sen sijaan illalla ja harrastusten jälkeen moni lapsi on liian väsynyt läksyjä tehdäkseen ja silloin läksyjen aloittaminenkin saattaa olla työn ja tuskan takana. Kun läksyjen tekemisestä tekee rutiinin, ei joka päivä tarvitse erikseen miettiä, milloin ne olisi hyvä tehdä; asia on ikään kuin jo päätetty etukäteen.

Muista, että eka- ja tokaluokkalaisen kannalta olennaista on löytää oppimisen ilo! Monen ekaluokkalaisen kohdalla sisäistä motivaatiota joutuu vielä haeskelemaan. Lasta saattaa kiinnostaa enemmänkin esimerkiksi legoleikit ja kännykkäpelit, kuin lukemaan oppiminen. Usein motivaatio kuitenkin lapsen kasvaessa löytyy pikkuhiljaa. Mikäli esimerkiksi lukeminen on lapselle todella vastenmielistä, yritä miettiä luovia ratkaisuja ja vältellä valtataisteluasetelmaa, jossa joudutte toistuvasti napit vastakkain. Tärkeintä on, että lapsi lukee edes jotakin, on se sitten maitopurkin etiketti tai kauppalista! Myös yhdessä lukeminen on aina suositeltavaa, sillä se kehittää lapsen kielellisiä taitoja monipuolisesti.

Takkuaako läksyjenteko hyvästä suunnitelmasta huolimatta tai syövätkö läksyt kohtuuttoman suuren palan illastanne? Silloin voi olla hyödyllistä olla yhteydessä opettajaan ja miettiä, onko lapsen oppimisessa tai keskittymiskyvyssä pulmia, joita olisi mahdollisesti hyvä selvittää tarkemmin.

Kaverisuhteet

Toimivat kaverisuhteet ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeitä. Ole tietoinen lapsen kaveripiiristä koulussa. Kysele lapselta (ja tarvittaessa opettajalta), onko hänellä koulussa kavereita vai jääkö hän välitunnilla tai ryhmätöissä yksin. Voit esimerkiksi kysyä, mitä lapsi tykkää tehdä välitunnilla ja kenen kanssa hän leikkii. Voit myös kysellä, minkälainen ilmapiiri luokassa on. Miltä koulussa oleminen lapsesta tuntuu? Jos lapsi ei viihdy koulussa, on tärkeää selvittää miksi!

Ole matalalla kynnyksellä yhteydessä opettajaan, jos kuulet, että koulussa on kiusaamista tai jos sinulle syntyy tunne, että lapsesi ei ole saanut koulussa kavereita. Hyvä ilmapiiri koulussa on koulun henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien toimivan yhteistyön tulosta!

Sen lisäksi, että lapsen kaveriasioita selvittelee aikuisten kesken, voit myös jutella lapsen kanssa esimerkiksi siitä, mitä tehdä, jos joku kohtelee kurjalla tavalla koulussa tai jos joutuu usein riitoihin muiden kanssa. Lapsi voi harjoitella esimerkiksi sitä, että vetäytyy tilanteesta rauhoittamaan, pyytää ystävää apuun, soittaa vanhemmalle tai menee kertomaan opettajalle. Mikäli keksitte lapsen kanssa jonkin keinon, jota hän alkaa harjoitella, kerro siitä myös opettajalle!

Mitä jos koulunkäynti ei suju?

Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat, kuten levottomuus, kaverisuhdevaikeudet tai tunteidensäätelypulmat, saattavat olla monimutkaisia ja vaatia rakentavaa yhteistyötä. Opettajan kanssa keskusteleminen on usein hyvä ensimmäinen askel lapsen auttamiseksi. Vältä vastakkainasettelua kodin ja koulun välillä! Tarvittaessa avuksi voi ottaa myös ulkopuolisia tahoja, kuten perheneuvolan.

On tärkeää, että vanhemmat ottavat lapsen koulunkäyntiin liittyvät pulmat vakavasti, mutta ovat lapsensa puolella. Lapsi tarvitsee ymmärrystä, lohdutusta ja rakkautta! Sovi opettajan kanssa, tarvitseeko koulussa sattuneisiin asioihin enää palata kotona. Monesti riittää, että riidat ja muut konfliktitilanteet selvitetään koulussa. Koulupäivän jälkeen lapsi voi sitten keskittyä muihin asioihin. Riitoihin uudelleen palaaminen toistuvasti kotona on ongelmallista muutamasta syystä. Ensinnäkin mikäli riitoja käydään läpi päivittäin sekä koulussa että kotona, lapsen arki värittyy herkästi hyvin negatiiviseksi ja lapselle voi syntyä tunne, että hän ei onnistu missään tai ei ole riittävän hyvä. Sen sijaan, että yksittäisiä tilanteita käy läpi, voi lapsen kanssa silloin tällöin esimerkiksi jutella, millainen on hyvä kaveri tai miten kannattaa toimia, jos joku kohtelee ärsyttävällä tavalla. Toiseksi, lapsen aikakäsitys eroaa aikuisen aikakäsityksestä. Jos lapsi kertoo koulupäivän sujuneen hyvin, mutta Wilma-merkinnät antavat ymmärtää aivan muuta, ei kyse välttämättä ole lapsen valehtelusta. Lapsen päivässä on yksinkertaisesti saattanut tapahtua niin paljon muuta tuon tilanteen jälkeen, että se on jo mielessä jäänyt taka-alalle. Kolmanneksi voisi todeta, että riitojen selvitteleminen tunteja niiden tapahtumisen jälkeen on mahdotonta, sillä tunteita herättävissä tilanteissa muistimme ei aina toimi loogisesti ja kronologisesti. Lapsen saattaa olla mahdotonta palauttaa mieleensä luotettavalla tavalla, kuka teki mitä ja mitä sitten tapahtui.

Joskus, kun lapsella on ollut koulussa pulmaa, liittyi se sitten kaverisuhteisiin tai oppimiseen, saattaa lapsen käsitys koko koulunkäynnistä värittyä negatiiviseksi. Koska iso osa lapsen valveillaoloajasta kuluu koulussa, olisi tietysti hyvä, että lapsi voisi kokea koulunkäynnin edes välillä mielekkääksi. Harjoittele lapsen kanssa myönteisten asioiden löytämistä koulupäivistä! Ottakaa tavaksi listata ruokapöydässä tai nukkumaan mennessä kolme asiaa, jotka sinä päivänä olivat koulussa kivoja. Ehkä koulussa oli hyvää ruokaa, ehkä yhdellä välitunnilla oli kiva leikki, ehkä liikuntatunti sujui mukavasti? Näin opetat lapselle tehokkaasti, miten suunnata huomio myönteisiin asioihin!

Miksi emme luovu turhista tavaroista?

Esittelin teille jo aiemmin Ilana Aallon Paikka kaikelle kirjaa. Siinä on pohdittu syitä siihen, miksi tavaroista luopuminen on vaikeaa. Tunnistatko itsesi jostakin seuraavista: 

Sitkuttelija ajattelee, että vaatetta voi käyttää, kunhan ensin laihtuu entisiin mittoihin. Käsityötkin tulevat tehdyksi joskus , jos villapaita ei valmistu omalle lapselle, niin lapsenlapselle. 

Kiittämättömyydenpelkoinen säilyttää ruman vaasin, koska sai sen tädiltä. Täti voi loukkaantua, jos vaasi ei olekaan esillä. 

Menetyksenpelkoinen uskoo menettävänsä rahaa, jos ei myy vaatteitaan vaan vie ne kierrätykseen. Tai jos hän lähtee myymään jotain, hän hinnoittelee tavarat liian kalliiksi tunnearvon takia. 

Tulevaisuudenpelkoinen ajattelee, että tavaraa voi vielä tarvita. Hän hilloaa kaapissa kaikki laitteet siltä varalta, että ehkä sittenkin haluaa tehdä leipää leipäkoneella, vaikka ei ole vielä koskaan tehnyt. 

Itsensä huijaaja haluaa antaa tavaroillaan paremman vaikutelman itsestään. Viihdepokkarit ovat klassikoiden takana kirjahyllyssä, vaikka niitä luetaan useammin. Hän haluaa elää toisten odotusten mukaan. 

*

Itseään voi siis huijata monella tavalla. Kun tunnistaa syyn, miksi jää tavaroihin kiinni, niistä luopuminen voi olla helpompaa. 

Sitkuttelijan pitäisi elää tässä hetkessä. Jos laihdun, ostan uusia vaatteita. Kiittämättömyydenpelkoisen pitäisi muistaa, että lahja on tehnyt tehtävänsä, kun se on annettu. Menetyksenpelkoisen pitää vain hyväksyä, että tavaran arvo laskee lähes nollaan heti, kun se on ostettu. Tulevaisuudenpelkoisen täytyy luottaa, että leipää voi vielä leipoa ilman konettakin tai ostaa kaupasta. Itsensä huijaajan kannattaa muistaa, ettei sillä ole väliä, vaikka joku ei arvostaisikaan kirjallisuusmakuasi. Elä omannäköistäsi elämää. 

* 

Itse tunnistan itsestäni sitkuttelijaa. Minulla on ollut keskeneräinen virkattava matto vuoden ajan. Aloitin viime toukokuussa. Nyt ajattelen, että teen sen varmaan tämän vuoden toukokuussa loppuun. Saa nähdä. 

Arki saa olla kaunista

Voi että on kivaa löytää tuotteita, jotka on sekä kauniita että ekologisia! Minulla ainakin käsisaippuat ja siivousaineet ovat esillä, jotta niitä tulisi käytettyä. (Ja siksi, että usein käytettävät tavarat kannattaakin pitää esillä.)  Sekalaiset purkit sattuvat silmään, mutta nämä Hemman purkit ovat kauniita ja raikkaita, ja sopivat monenlaiseen sisustukseen. 

Olen käyttänyt pitkään Mummi ja minä - siivoustuotteita, ja nyt pääsin kokeilemaan Hemma - sarjan tuotteita. Ne ovat kasvipohjaisia ja ekologisia. Nordic Ecoliving on suomalainen yritys, joka markkinoi näitä molempia merkkejä.  

Sarjaan kuuluu shampoo, suihkugeeli ja käsienpesuneste sekä yleissuihke ja astianpesuaine. Käsienpesuneste tuoksuu ihanasti limetille ja astianpesuaine  ja yleissuihke piparmintulle. 

Yhteistyössä Ole hyvä luonnontuote 

(postauksen linkit vievät Nordic Ecoliving  - sivustolle, mutta en saa niiden klikkaamisesta korvausta.)

Leppoisa opas huusholliin

Kirjan kannessa luvataan seuraavaa: 

Ryhdy siivouskapinaan! Unohda viikkosiivous ja solahda arjen virtaan, jossa paikat pysyvät kunnossa siinä sivussa. 

Kuulostaa tosi hyvältä! Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin opastaa simppeliin arjen pyöritykseen. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, mutta pian huomaat, ettei siivoaminen olekaan niin vaivalloista kuin voisi luulla. Pienten rutiinien avulla arki sujuu. 

Kirja sopii niin omaan asuntoon muuttavalle kuin lapsiperheille, joissa on paljon tavaraa. Opas on tarkoitettu niille, jotka eivät aina jaksa tiskata ruuan jälkeen, ei niille, jotka jaksavat. 

Kirjan tavoitteena on, että siivoaminen käy sujuvasti. Siinä on ohjeet erilaisiin tilanteisiin, joissa siivousta tarvitaan. Joskus tarvitaan paniikkirutistusta, viikkosiivous on yksi tapa, joskus riittää sairastupasiivous ja joskus paikallaan on laiskan sunnuntain intervallisiivous, ja joskus pitää yrittää viimeistä pelastusyritystä. 

Kirjassa on täynnä vinkkejä esimerkiksi muuttoon, kirpparilla myymiseen ja rahankäyttöön. Ohjeet on väännetty rautalangasta, mutta jos näitä vinkkejä ja ohjeita ei ennestään tiedä (edes osaa), niin on näissä melkoinen opettelu! No mutta niinhän talouden pidossa onkin. 

Kirjassa kehotetaan lopettamaan sisustaminen, koska se ei ole ekologista. Tavaroissa kannattaa ennemmin valita käytännöllinen vaihtoehto kuin kaunis. Tästä olen itse hiukan eri mieltä (vaikka epäekologisuuden myönnänkin), sillä sisustus vaikuttaa myös mielialaan. Eli muistuttaisin maltillisuudesta ja kohtuudesta.  

Laiskalle siivoojalle seuraavat neuvot tulevat tarpeeseen: 

Oikeilla välineillä siivous ei vaivalloista. (Eri pinnoille ei tarvita eri pesuaineita. Yleispesuaine riittää. Kloritti on myrkkyä. Kokeile sappisaippuaa!)

Säännöllinen siivous helpottaa elämää. 

Kun tavarat ovat paikallaan, siivoaminen on helpompaa. 

Lika pinttyy, eikä lähde myöhemmin pois. 

Positiivinen ajattelu ei pelasta kotia kaaokselta. Tiskirätti pelastaa. 

Älä pyri täydellisyyteen. (Joudut kuitenkin imuroimaan pian uudestaan.)
Tuuleta huoneet! 
Tuuleta villamatot! 
Tavarat kannattaa säilyttää siellä, missä niitä käytetään. 
Tavaroita, joita ei käytetä, ei säilytetä. (Sillä ylimääräistä roinaa ei voi järjestää, vaan siitä täytyy hankkiutua eroon.) 

***

Siivousvälineiksi riittävät: 

siivousluutuja (mikrokuitu)
lättänä lattiapesin ja sanko 
teräväkuivain
yleispuhdistuaine
vessanpesuaine
imuri
(+ halutessa hankausaine)

***

Into Kustannus