perjantai 29. joulukuuta 2017

Kirjavinkkejä (joulukuun luetut)


Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Tositapahtumiin pohjaava kirja kertoo kamalan tarinan. Tom odottaa naisystävänsä kanssa vauvaa. Naisystävä, Karin, sairastuu ja joutuu teho-osastolle. Vauva keisarileikataan, ja Karin kuolee. 

Sairaalakuvaukset täytyy lukea heti, mutta vanhat tapahtumat eivät jaksa oikein kiinnostaa (anteeksi vain). Enemmän kiinnostaisi se, kuinka Tom pärjää vauvan ja surun kanssa. 

Tämä kannattaa lukea. 


Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa

Maailma on täynnä uskontoja, ja osa niistä on oikeasti vaarallisia. Kirjassa esitellään kotimaisia (ja vähän ulkomaisiakin) hengellisiä vaikuttajia ja heidän kulttejaan. 

Vaarallisten uskontojen tunnusmerkkejä (näistä kaikkien ei tarvitse toteutua): 

- maailmanlopulla pelottelu
- pelastus löytyy vain tästä kyseisestä lahkosta
- paljon kiellettyjä asioita (vaatteet, musiikki, värit, meikit, paino, ulkonäkörajoitukset, käyttäytymisen rajoitukset)
- eristäytyminen muusta maailmasta
- johtajaa tulee totella kritiikittä
- pakollisia tai painostettuja maksuja
- demoneilla pelottelu 
- luvataan ihmeparantumisia
- lahkon ulkopuolisia pidetään pahoina ja kadotettuina




Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka 

Mielensäpahoittaja lähtee paneloimaan pojantyttärensä asuntoa Etelä-Koreaan. Hän päätyy kisajärjestäjien mukana kiertämään olympiakisapaikkoja. Ärsyttävän epäuskottava juoni. 

Myös takaapäin kuvatut karvalakkipään kuvat alkoivat ärsyttää. 

Tämä ei ole sitä naurattavaa mielensäpahoittajaa, mitä ensimmäiset kirjat ovat. En suosittele. 



Lindsey Kelk: Ikuinen morsiusneito



Chick lit, mutta ei liian. 


Maddie järjestelee häitä työkseen, mutta myös vapaa-aikanaan parhaalle ystävälleen. Kommelluksia ja häsellystä on tietenkin luvassa, mutta onneksi ei liikaa. 

Usein minua chick liteissä ärsyttää päähenkilöiden tyhmyys ja liika kiltteys, mutta tässä kirjassa nämä on onneksi vältetty. Toki välillä sattuu ja tapahtuu, mutta Maddie puhuu välillä suunsa puhtaaksi. Hyvä. 

Mutta muuten, Bridget Jonesin ja muun chick litin ystäville. 



Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

Tämä kirja meinasi jäädä kesken moneen kertaan. En tiedä, kuinka sain sen lopulta luettua loppuun, niin pitkäveteinen kirja oli. 

Yleensä rakastan kaikkia historiallisia romaaneja, mutta tämä oli poikkeus. Rautakauteen sijouttuva kirja kyllä kuvaa aikaa ihan kivasti, mutta ei niin, että pelkästään sen takia kirja kannattaisi lukea. 

Kirjassa Tuuli (parantajan tytär) etsii omaa tietään. Hän kokee (tylsiä) seikkailuja, mutta rakkaustarina kirjasta puuttuu. 



Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Haatanen kirjoittaa matkailusta hauskalla tavalla. Humoristinen teksti on helppoa luettavaa, ja lyhyet tekstit on kiva lukea vaikka iltalukemiseksi. Päähenkilö Tytti matkustaa yksin ja ystävien kanssa, kauas ja lähelle. Lyhyt kirja vähän harmittaa, olisin mielelläni lukenut lisää. 






perjantai 17. marraskuuta 2017

Marraskuussa luettua (hyviä kirjavinkkejä!)


Mira Ahjoniemi: Loistava järjestys

Kirjan idea ja nimi pohjautuvat Marie Kondon marittamiseen ja iloa säkenöivään järjestykseen. Näistä asioista Ahjoniemikin kirjoittaa. (Tosin ilman tavaroiden silittelyä, ja hyvä niin.) 

Kirjassa neuvotaan säilyttämään vain sen verran tavaroita, mistä jaksaa huolehtia. Tähän määrään pääsemiseksi kirja opastaa lukijaansa. Joistakin ohjeista olen eri mieltä (kuten siitä, että hammastahnaa pitäisi säilyttää vaatekaapissa), mutta suurimmaksi osaksi kirja on hyvä. 

Ei mitään uutta, mutta kiva, lyhyt ja helppolukuinen kirja sille, kenen koti kaipaa raivausta ja järjestystä. 



Diana Gabaldon: Kokemattomat

Matkantekijät- sarja on hyvä, ja suosittelen sitä luettavaksi, mutta nämä muut Gabaldonin kirjat ovat kyllä tylsiä. Näissä on kertomuksia Matkantekijät- sarjan sivuhenkilöistä, ja ne ovat, no - tylsiä. Toivoisin, että Gabaldon keskittyisi nyt varsinaisen sarjan kirjoittamiseen, edellisestä kirjasta on jo ärsyttävän pitkä aika. Haluan tietää, miten varsinainen tarina jatkuu! 



Helen Fielding: Bridget Jones Vauvapäiväkirja

Tästä kirjasta selviää, kuinka Bridget Jones päätyi raskaaksi ja sai vauvan (kirjan alku ja loppu). Kaikki välissä tapahtuva on juuri sellaista, mitä hyvältä chick lit - kirjalta voi odottaakin. Paras Bridget Jones - kirja. 

Lue, jos yhtään pidät hömpästä. 




Susanna Makaroff: Homeäidin päiväkirja


Jos aihe ei olisi mielenkiintoinen (mutta onnekseni ei henkilökohtaisesti koskettava), en olisi lukenut. Kirjassa oli kaikkea turhaa, aiheeseen liittymätöntä, eikä kerontakaan ollut niin hyvää, kuin tietokirjalta tai romaanilta odotan. 

No mutta, kirja siis kertoo kodista, joka on umpihomeessa, ja sen kaikin tavoin epäonnistuvasta remontoinnista ja lopulta näistä johtuviin oikeudenkäynteihin. Kirjan lopussa on vinkkilista samaan tilanteeseen joutuneelle (tästä iso plussa). 

Onneksi kirjan kirjoittaja on ollut sen verran varoissaan, että on onnistunut selviytymään tällaisesta myllystä läpi. Ei muuten ihan kaikissa perheissä makseltasi kahden asunnon lainaa, yhtiövastiketta, juristin palkkiota ja vielä lomailtaisi viikkotolkulla ulkomailla. Millaisenhan kirjan kirjan kirjoittaisi sellainen ihminen, jonka talo ei maksa puolta miljoonaa euroa, vaan jonka kipukynnys olisi vaikka kahdessasadassa tuhannessa? Kuinka hän selviytyisi?





Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään


Kerttu masentuu, ja kirjassa seurataan hänen mielenliikkeitään. Mistä masennut johtuu, miltä se tuntuu, miten siitä pääsee eroon? Miltä masentuneen perheestä tuntuu? 

Kuvitteellinen kirja siitä, miltä monesta oikeasti tuntuu. 



Ja lopuksi, kuukauden parhaat kirjat: 

Miika Nousiainen: Juurihoito

En odottanut kirjalta paljoa, sillä sitä on etukäteen hehkutettu niin paljon. Yleensä olen silloin joutunut pettymään (kuten Kätilö-kirjan kanssa, josta en pitänyt lainkaan, ja jätin sen kesken). Mutta tämä on hyvä! 

Kirjassa on ihanan outoja henkilöitä, ihan parasta huumoria ja oikeasti hyviä oivalluksia. Tapahtumat ovat todella epätodellisia, mutta sen antaa anteeksi, koska kirjaa on niin mukavaa lukea. 

Kirjan pähenkilö tapaa hammaslääkärissä veljensä, jonka kanssa he alkavat tutkia sukuaan tarkemmin. Hammaslääkäri onkin suosikkihahmoni. (Kiitos muuten kaikki hammaslääkärini! Minulla ei ole teistä mitään pahaa sanottavaa.)


*

Antto Terras: Pilkkuun asti - baarimestarin muistelmat

Terras kirjoittaa juuri niin raflaavasti, kuin aiheesta lähiöbaari täytyykin kirjoittaa. Lue myös Stockmann yard - myymäläetsivät muistelmat. 

Ihmiset ovat kummallisia, ja maailmassa tapahtuu omituisia asioita. Tämä kirja on sinulle, joka olet lähiökapakassa käynyt ja erityisesti, jos olet sellaisessa työskennellyt. 


lauantai 30. syyskuuta 2017

Luusalmi / Лууса́лми - matkalla Karjalassa

Kävin kesällä rajan itäpuolella Vienan Karjalassa, ja kiersimme muutaman pienen kylän. Ihan hullua näitä oli lähteä katsomaan. Oikeasti. Teitä pystyi ajamaan neljääkymppiä. Välillä pysähdyimme, koska luulimme, että puskuri irtosi kovassa vauhdissa. Samalla tiellä tuli vastaan nopeusrajoitus, olisi saanut ajaa seitsemääkymppiä. 

En tajua millaisella autolla tietä olisi voinu niin kovaa ajaa. Meillä oli maasturi. 

No mutta tuli nähtyä Luusalmi. (Ja pari muutakin kylää, mutta niistä kuvia myöhemmin lisää.) 

Oletko sinä käynyt Venäjällä? 

Viime kesän Venäjän reissusta löydät kuvia seuraavista linkeistä: 



Alkumatkasta tiet olivat paremmassa kunnossa kuin loppumatkasta. Epäivin, uskaltaako tästä ajaa, mutta hyvin kesti. Niiden huonompien siltojen kohdalla ei jääty kuvailemaan, vaan hurautettiin yli. Etteivät vain sorru kesken kaiken. Ja olihan näitä siltoja tosiaan jo uusittukin. (Ja vanha jätetty viereen, ehkä kaiken varalta. Tai mitäpä sitä suotta purkamaan. Viisas pääsee vähemmällä.)


Maisemista ei oikein voinut nauttia, kas kun teiden vierestä ei oltu leikattu vesakoita. Teiden vieressä kasvoikin läpipääsemättömän sankkana kolmemetriä korkea pöhelikkö niin lähellä tietä, että oksat raapivat auton kylkiä. Siinä sitten ajettiin tuntitolkulla katsellen.. No, pöhelikköä. 

Välillä saimme nauttia muistakin maisemista. Ei muuten Suomessa näe tällaista pystyyn kuollutta metsää missään. 



Lopulta pääsemme perille Luusalmen kylään. Kylässä on wikipedian mukaan noin 500 asukasta. Näimme heistä kolme. Myös koiria näkyi yhtä monta, kissoja tuplamäärä. Kunnan asukkaista melkein puolet on karjalaisia. Heidän kielensä on niin lähellä suomen kieltä, että sitä ymmärtää aika hyvin. 

Kuvasin kylän komeimmat talot. Muista en tiedä, mutta yksi näkyy olevan posti. Jos taloja on maalattu, värinä on käytetty perinteistä venäjänsinistä. Eikä haittaa laisinkaan, että samasta talosta osa on maalattu, ja osa ei. 

Talojen pihoilla ei näkynyt juurikaan kukkaistutuksia, ellei perunamaata sellaiseksi lasketa. Kauniistihan perunakin kukkii. 







Oletan että vesi tuodaan taloihin säiliöautolla, koskapa tien vieressä näkyi vesiastioita. Samoin oli Uhtualla. 









torstai 21. syyskuuta 2017

Mitä tänään luettaisiin - syyskuun kirjavinkit



Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär


Tätä kirjaa olen odottanut. Sarjan aiemmat osat ovat kertakaikkisen hyviä, eikä huono ole tämäkään. Mikäli et aiempia osia ole lukenut, niin aloita niistä. Ikävä kyllä tämä on sarjan huonoin osa (jos näin voi sanoa). Tämä johtunee siitä, että pidän ehkä enemmän aiemmista aikakausista - tässkin kyllä 20-luvun kuvaus on valtavan hyvä. 

Ruokarouvan tyttäressä päähenkilö on nimenomaan aiempien kirjojen päähenkilön Ida Eriksonin tytär Kirsti. Välillä Kirstin täydellisyys ärsyttää (ei kukaan voi aina olla kohtelias ja hienokäytöksinen). Odotan silti malttamattomana sarjan seuraavaa osaa (toivottavasti sellainen tulee!). 


*

Laura Lähteenmäki: Korkea aika 

Tämä kirja olisi voinut olla paljon parempikin. Välillä kirja oli erittäin hyvä, ja jostain syystä välillä ei ollutkaan. 

Kirjassa liikutaan useassa ajassa (sota-ajasta nykypäivään), ja tarinaa kerrotaan eri ihmisten näkökulmasta. Erityisesti mennyttä aikaa kuvataan hyvin, mutta jotain jää puuttumaan. 

Annan ja Olavin evakkoperhe muuttaa Pihlajan naapuriin. Perheiden kohtalot liittyvät yhteen. "Yksi asia johtaa toiseen, ja tähän päivään saakka." 

Lue silti, voit pitää tästä. 




Antto Terras: Stockmann yard


Stockmannin myymäläetsivänä työskentelevä Terras on kirjoittanut kirjan myymälävarkauksista. Hauskasti kirjoitettua kirjaa on mukava lukea, ja välillä sain nauraa ääneenkin. Kyllä ihmiset ovat tyhmiä. Ja kaikkea sitä keksitäänkin. 

Toivottavasti Terras kirjoittaa joskus toisenkin kirjan, lukukokemus oli niin hulvaton. Lue tämä. 



Kia Walli: Avokadopastaa

Sinkkuäiti Saili etsii netistä itselleen seuraa. Lähinnä sitä löytyy makuuhuoneen puolelle, jossa tapahtuvia hetkiä kirjassa kuvataan hyvinkin tarkasti. Kijan loppua kohden Sailin epätoivoisuus löytää mies kasvaa. Tämä on sellainen aivojenlepuutuskirja, jota lukiessa ei tarvitse ajatella mitään. Hyvää luettavaa sellaisiin iltoihin, kun on kertakaikkisen väsynyt. 


John Boyne: Poika vuoren huipulla

Lue ennemmin saman kirjailijan Poika raidallisessa pyjamassa, joka oli erittäin hyvä kirja. Ihan huono ei ole tämäkään. 

Pierrot jää orvoksi, ja päätyy tätinsä luoksen asumaan. Siellä hän muuttuu pojaksi nimeltä Pieter. Kirjassa kuvataan hyvin lapsen ajattelumaailman kehittymistä. 

Tämäkin kirja kuuluu genreen juutalaiset / toinen maailman sota / natsismi. Lue, jos aihe yhtään kiinnostaa. 



Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 

Olen lukenut tämän aiemminkin. Tämä sattui silmääni kirjastossa, ja luin siksi uudestaan. Jotain tässä kirjassa on, en tiedä mitä. Lestadiolainen liike ei ole minulle tuttu. Kaikki uskonnot ovat minua aina kiinnostaneet, on mielenkiintoista ymmärtää, miksi ihmiset ajattelevat, niinkuin ajattelevat. No, tästä ei nyt enempää. 

Taivaslaulussa Vilja ja Aleksi koittavat jaksaa arkea monen pienen lapsen vanhempina. Kirjassa kuvataan kuormittavaa arkea realistisesti. Paljonko pitää jaksaa? Annetaanko jokaiselle sen verran, minkä jaksaa kantaa, vai joskus enemmän? 



Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

Rachel ja Ben opiskelevat yhdessä, ja muutakin yhteistä historiaa heillä on. Kymmenen vuotta myöhemmin he tapaavat taas. Ben on naimisissa. Rachel ei ihan. Jotain heillä on jäänyt kesken, ja sitä kirjassa selvitetään. 

Ei ihan parasta hömppää, mutta paremman puutteessa luin tämänkin kirjan. Minua kyllä ärsyttää kirjojen hahmot, jotka eivät saa suutaan auki oikeassa paikassa. 


maanantai 4. syyskuuta 2017

Elokuun iltoina luettua

Petri Tamminen: Suomen historia

Tamminen on koonnut muistoja Suomen historian tärkeimmistä hetkistä. Muistot ovat hauskaa luettavaa, toki osin surullisiakin. Mutta eivät ne Kekkoset ja olympialaiset ja pula-ajat niitä tärkeitä hetkiä olekaan, vaan tärkeämpiä ovat ihmisten omat kokemukset, appelsiinin siemenet, pimeät kanat ja puolukkamehu. 



Minna Rytisalo: Lempi 

Lempin tarina kerrotaan kolmen eri ihmisen näkökulmasta. Mikään ei ole sen oikeampi kuin toisenkaan. Kuinka eri tavoin näemme asiat! Viljami näkee vaimonsa vaaleanpunaisten lasien läpi. Elli-piika kärsii kammottavasta mustasukkaisuudesta, ja Sisko-sisko - saksalaisen sotilaan morsian - kertoo Lempistä oman versionsa. 

Lue tämä. 



Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise: Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa


Haaveilen välillä, että voisin muuttaa ainakin joksikin aikaa ulkomaille asumaan. Johonkin lämpimään maahan tietenkin. Siksipä tartuin innolla tähän kirjaan. No, kirja itsessään ei ollut niin hyvä kuin toivoin (vertaan tällaisia kirjoja aina suosikkikirjaani Extra virgin), mutta selväksi tuli, että kaikissa asioissa on aina kaksi puolta. Ulkomailla asuminen on ihanaa ja kamalaa.Mutta mikäpä ei olisi. Haaveeni ei hävinnyt, mutta ei voimistunutkaan kirjan myötä. Muille samasta haaveileville kirja toki sopii. 



Elizabeth Kim: Kymmenentuhatta surua: Korealaisen tytön tarina

Elizabeth syntyi Koreassa ei-toivottuna, ja hänen äitinsä kokee "kunniasurman", ja tyttö joutuu lastenkotiin. Sieltä hänet adoptoidaan Kaliforniaan ankaraan uskonnolliseen perheeseen. 

Koskettava tarina sinällään, mutta ei mikään erityisen mieleenjäävä kirja. Jossain vaiheessa ajattelin, että olen lukenut tämän aiemminkin, ja niinpä olinkin (en edes kovin kauan sitten). 



Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat


Lue mieluummin Moriartyn muut kirjat. Ne ovat hyviä. Tässä kirjassa oli turha, muka salaperäinen alku, ja luin turhaan 250 sivua. 

Kirjassa on pihajuhlat, joissa tapahtuu jotain. Mutta mitä, sitä ei kerrota. Aivan turhaan asiaa pimitetään, salaperäisys vain ärsytti. Kirja alkoi kunnolla vasta, kun selvisi mitä on tapahtunut. Aloita siis kirjan lukeminen suoraan sivulta 266. Loppukirja oli lukemisen arvoinen. 



Affinity Konar: Elävien kirja 


Kaksostytöt Pearl ja Stasha outuvat Mengelen koekaniineiksi Auschwitziin. Kammottavat tapahtumat on kerrottu niin, kuin lapsi ne voisi kokea. Kirjan kieli on kaunista, sitä on mukava lukea. 



Ainoa miinus tulee kirjan loppuosan liian turhista ja epäuskottavista tapahtumista. Tämä kirja on kuitenkin ehdottomasti luettavien joukossa, holokaustista on kirjoitettu paljon, mutta tämä on hiukan erilainen teos aiheesta. 








lauantai 12. elokuuta 2017

Koululaisen huoneessa









Pyöräytin kolmasluokkalaisen huoneen eri järjestykseen. (Ja tästä nuorimmainenkin innostui, että hänen huoneelleen pitäisi tehdä jotain.. Ja vanhimman pojan huoneelle on pitänyt tehdä jotain jo monta vuotta..)

Sängynpeite on pesussa, samoin verhot. Mutta huone on aika kiva ilman verhojakin. Vaihdoin myös maton (uutta ei tarvinnut ostaa, tämä oli meillä jo ennestään), mutta seinähylly on uusi. Se onkin aika kiva, ja lisäksi tosi edullinen. 

Vaikka tämä huone on pieni, sängyn paikkaa voi vaihtaa kolmeen eri paikkaan. Siksi järjestystä tuleekin aika usein vaihdeltua. Seinähyllyn takia pöytää ei tosin saa enää muille seinille, eli ehkä ostan tänne jossain vaiheessa uuden, ja ensi vuonna ekalle menevä poika saa tämän. Katsotaan nyt, kauanko tämä järjestys pysyy. 

torstai 10. elokuuta 2017

Päivä Tukholmassa ja päivä Turussa







Heinäkuun lopulla tein lasten kanssa sellaisen ex tempore - matkan Turkuun ja Tukholmaan. Kummassakaan kaupungissa en ole vuosiin käynyt (täältä on niin pitkä matka, ettei ilman syytä todellakaan tule lähdettyä). Tukholmassa kävimme katsomassa Vasa-laivaa, kaupunkia ja Skansenin ulkoilmamuseota. 

Skansen oli kyllä käymisen arvoinen paikka! Siellä oli erilaisia eläimiä, vanhoja rakennuksia, kauniita maisemia ja kivoja kahviloita. Koko perhe viihtyy Skansenissa varmasti useamman tunnin. 

Alueella on helppo kulkea reittejä pitkin, ja lapsista oli hauskaa etsiä kartasta, mitä eläimiä näkisimme seuraavaksi.








Kävimme toki tutkimassa Tukholmaakin, söimme ja teimme hiukan ostoksia. (Emme paljoa, sillä meillä oli mukana niin pienet matkatavarat, ettei niihin sopinut juuri mitään ylimääräistä.) 

Tällainen päiväristeily Tukholmaan on lasten kanssa kiva, sillä lapset saivat nukuttua laivallakin oikein hyvin (minä valvoin äänten - joku moottori?- takia toisen yön). Tukholmaan ehtii tutustus ihan kivasti päivässä, mutta kyllä toisellekin reissulle jäi tutkittavaa! 

Turussa oikeastaan vain piipahdimme, kävimme katsomassa linnaa ja kävelimme Aurajoen rantaa. Kaunis kaupunki tämäkin, harmi kun tännekin on niin pitkä matka.