torstai 28. heinäkuuta 2016

Kostamus / Костомукша








Kostamus oli muuttunut. Ei enää pieniä leikkimökin kokoisia kauppoja, joista ei ulkoapäin tiedä, mitä niissä myydään. Ei risupartaisia kaljaukkoja hortoilemassa kaduilla, ei possuja ja kanoja parvekkeilla. 

Oli sillä tuttuakin, venäläisten rakentamat kerrostalot yhtä ränsistyneinä kuin kaksikymmentävuotta sitten, harava-antennit vain olivat vaihtuneet lautasantennien tieltä.

Kiertelimme nähtävyydet, Lenin ja Kekkosen ja Kosyginin patsaat, rajavartijoiden muistomerkin. Kävimme katsomassa kirkkoa ja koulua. Kirkko on venäjänsininen mutta koulu (kuva alla) oli harmaa. 

Kostamuksesta jatkoimme Vuokkiniemen kautta Uhtualle, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kalevala. Tästä myöhemmin lisää. 


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Vuokkiniemi - Kylä Vienan Karjalassa











Kävin viikonloppumatkalla Venäjän puolella. Edellisestä kerrasta rajan toisella puolella on seitsemäntoista vuotta. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei tule näin pitkää väliä. Ajoimme Kostamuksen kautta Uhtualle, kylään joka nykyisin tunnetaan nimellä Kalevala. Matkan varrella on pieni kylä nimeltä Vuokkiniemi. Täällä olen käynyt viimeksi suunnilleen 1994, mutta mikään ei ollut muuttunut.. 

No paljoa en toki edellisestä reissusta muista, olin ala-asteikäinen silloin, ja katselin kaikkea eri silmin. Kolhoosin muistin, viimeksi sen pihalla oli kolme hevosta neuvostoajalta, eivät kuulemma olleet kenenkään omia. 

Toinen asia, jonka muistin, oli kauppa. Siellä se edelleenkin oli (tuo pieni, ruskea talo), mutta nyt emme käyneet sisällä. Viimeksi siellä ei paljoa ostettavaa ollutkaan. (Muistan siellä olleen mustekynään mustepayruunoita, vodkaa ja kaksi limsapulloa, josta ostimme toisen). Minulla on tallessa valokuva, jossa seisomme kaupan pihalla, samalta kauppa näytti tuolloinkin.

Ennen kylää pysähdyimme Tollojoen rannalle, vanhalle hautausmaalle. Viimeiset kuvat ovat sieltä. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kreeta / Osa 5 / Ruoka







Yllä olevat kuvat ovat ravintolasta Avrofiliton. Se on keskeisellä paikalla Plataniaksessa. Meidät sinne houkutteli ravintolan kaunis yleisilme sekä papukaija. Istuimme papukaijan viereen syömään, ja se meille jutteli vaikka mitä ja erityisesti lapset siitä pitivät. Minua sen pieni häkki säälitti, mutta seuraavana päivänä, kun kuljimme paikan ohi päivällä, se ei ollut häkissään. Ehkä sillä on suurempi häkki, jossa se viettää päivät, ja sitten se tulee illaksi töihin. Näin toivon. Ruoka oli oikein hyvää tässä ravintolassa, ja tätä voinkin hyvällä omallatunnolla suositella. 

Suosikkini oli kuitenkin ravintola Thimari, joka on myös Plataniaksessa (itse asiassa tämän Avrofiliton-ravintolan kohdalta lähtee mäki ylöspäin, ja Thimari sijaitsee rinteessä, ja Astrea (kerron siitä kohta lisää) on mäen päällä.)

Astreaan menimme siksi, että olin netistä lukenut paljon kehuvia arvosteluja. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja maisemat upeat (kuva alla), mutta ruoka oli vähän pettymys. Ravintolassa oli paljon tilaa, ja meidän lisäksemme ainoa seurue (kymmenkunta humalaista brittinuorta) tulivat istumaan viereiseen pöytään.. 

Ravintolan vieressä oli kirkko ja kaunis hautusmaa, joita kävimme myös katsomassa. Olikohan joku museokin toisen maailmansodan tapahtumiin liittyen, mutta sinne emme menneet. 



Viimeiset kuvat ovat suosikkiravintolastamme Thimarista. Siellä kävimme ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä, ja siellä oli paras ruoka. Maukkain, ja isoimmat annokset. Lapsille tuli omat juomat ja aikuisille rakia, ja lisäksi suklaamoussea. Ystävällinen henkilökunta (kaikki olivat ystävällisiä kaikkialla!) ja ihanat maisemat tekivät tästä paikasta meidän suosikkimme. 

Ja minä muuten rakastuin näihin kukkiviin puihin! Kamala ikävä tulee näitä kuvia katsoessa.. Kreeta oli kyllä ihan minun paikka. Kaunis ja lämmin.