sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kurkkaa olohuoneeseen!


Nämä kuvat on otettu syksymmällä, mutta ne olivat unohtuneet kuvakansion pohjalle.. Laitanpa ne siis nyt näytille. Näistä kuvista olohuone näkyy melkein joka suunnasta. 

Olohuone on keskellä taloa, ja sieltä pääsee takkahuoneeseen (tähän suuntaan ei nyt näy olevan kuvia), keittiöön ja eteiseen. Makuuhuonekin näkyy yhdessä kuvassa. 










tiistai 11. lokakuuta 2016

Mäntyjä makuuhuoneessa








Minä pidän valoisasta makuuhuoneesta. Voisin nukkua vaikka valot päällä, minun unta valo ei häiritse. Haluan silti, että makuuhuone on rauhallinen ja vaalea, en halua tummia värejä tai mitään värikästä tilaan, jossa nukun. 

Makuuhuoneessa on paras sisustusesineeni, nimittäin käppyräinen oksa sängyn päällä. Se sopii oikein hyvin yhteen Kelohonka-verhojen ja tapetin kanssa. (Ehkä verhojen nimi oli virallisesti Pinus? En ole varma. Samaa Vallilan kuosia kumpikin on.) 

Omat suosikkini ovat valkoiset pellavalakanat. Minusta tuntuu, että valkoisissa lakanoissa nukuttaa parhaiten. Simpukkakorut olen saanut lapsilta äitienpäivälahjaksi ja pienet pyhimysten kuvat ovat Kreetalta nunnaluostarista


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Uhtua Ухта - Kalevala Калевала


Kävin kesällä Venäjällä. Aiemmat postaukset löytyvät linkkien takaa: täältä ja täältä Kostamus ja täältä Vuokkiniemi. Nämä kuvat ovat Uhtualta, joka nykyään tunnetaan nimellä Kalevala. Juuri täällä Elias Lönnrot keräsi runoja, tarinan mukaan alla olevan kuvan männyn alla. 

Tällä kylällä asuu mummuni serkku, jolla on ikää yli 90 vuotta. Edellisestä tapaamisestamme oli melkein 20 vuotta, jota minä pidin pitkänä aikana, mutta iäkkäämpi sukulaismummoni totesi, ettei 20 vuotta ole pitkä aika, kun on yli 90 vuotta vanha. Kaikki on suhteellista. 

Uhtua, eli Kalevala (olen koko ikäni tottunut puhumaan Uhtuasta, vaikka se ei kylän viralllinen nimi enää ole) on kaunis kylä. Vanha, mutta kaunis. Se sijaitsee 150 kilometrin päässä Kostamuksesta, mutta kovin nopeasti sinne ei pääse. Vaikka tie oli hyvässä kunnossa, ei sillä voinut ajaa yli kuuttakymppiä. Minulla ei ole koskaan ole niskat olleet niin kipeät kuin tuon rytkytyksen jäljiltä. 

Matkan varrella on toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, panssariesteitä sekä korsuja, jotka olivat tosin romahtaneet. Niihin ei enää sopinut sisälle, mutta kyllä siellä penkki ja nuotiopaikka näkyi. 

Kiipesin tietysti sille kukkulalle, mihin suomalaisten Suur-Suomen teko katkesi. Oli muuten jyrkkä mäki. Tai ainakin yksi niistä, en ole niin perehtynyt sotahistoriaan, että tietäisin kaikki paikat. Muistomerkkien tykkien piiput oli muuten taidettu kohdistaa Suomeen päin, mikäli yhtään olin tietoinen sijainnistani.. 




Yövyimme Hotelli Sampossa, joka sijaitsee erittäin kauniilla paikalla Keski-Kuittijärven rannalla. Hotellin henkilökunta puhui vain venäjää, mutta onneksi meillä oli mukana sukulaismies, joka sitä osasi. Näin saimme tilattua aamupalan. Huoneet olivat ihan perussiistejä. Alla oleva kuva on hotellin pihalta, jossa olisi ollut paljon vilkkaampi yöelämä kuin paikallisessa baarissa, jossa kävimme istumassa iltaa. Baari muistutti lähinnä mieheni mummulaa tekokukkineen ja maisematauluineen. Yksi diskopallo pyöri katossa ja baarikaappiin oli kiedottu jouluvalot. Hotellin pihassa sen sijaan istui kolmisenkymmentä kylänmiestä litran kokoisine kaljapulloineen. Sisälle saakka juhlinta ei kuulunut, vaan sain nukkua yöni tiikerilakanoissa rauhassa. 

Aamulla saimme toivomaamme aikaan teetä ja voileipiä, ja jatkoimme siitä vierailuja, ja joimme teetä vielä useaan otteeseen päivän mittaan. Toki meille tarjottiin ruokaa ja väkevämpiäkin. Tosin me tuotimme pettymyksen mummolle, sillä hän totesi ihmetellen "Mitä, meitä on vain seitsemän, emmekä saa kahta vodkapulloa juotua?". Yritin. 





Kiertelimme kylää kävellen, ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Monet puhuvat karjalaa, joka muistuttaa suomen kieltä niin paljon, että pystyimme tekemään sukuselvitystä ja löytyihän meiltä yhteisiä tuttaviakin. Kiersimme kylän autollakin, minä pysäytin vähän väliä ja juoksin pihalle kuvaamaan. En olekaan aiemmin nähnyt taloa, jossa on viittä väriä seinässä, tai kolmen asunnon rivitaloa, josta on maalattu vain keskimmäinen asunto. Mutta näistäkin huolimatta kylä oli jotenkin ihanan idyllinen. Ja täynnä nuoria ihmisiä! En ole Suomessa nähnyt näin paljoa lapsia yhdessäkään pikkukylässä. Kalevala vaikutti virkeältä ja eläväiseltä kylältä, vaikka sieltäkin väki on vähentynyt. 











Yllä olevassa kuvassa on Kalevalan koulu, ja alla olevassa kuvassa minä olen hiukset sekaisin Keski-Kuittijärven rannassa. Kyllä huomaa, että on ensin istunut tuntitolkulla autossa, jonka ilmastointi ei oikein toimi, ja sitten juossut paikasta toiseen. 

Olisi mukavaa lähteä Uhtualle uudestaan, mutta ehdottomasti seuraava reissu saisi olla viikonloppumatkaa pidempi. Kylällä on leirintäaluekin, joka on kuulemma oikein hyvä. 

Kierosilmäinen kissa oli muuten löytänyt illallisekseen tuon komean sammakon. Sukulaismummoni väitti, ettei kissa ole hänen, mutta hänen rappusten alla se asusti. Monta tarinaa jäi muistoksi tältä matkalta. Kun vain joku päivä ennättäisi kirjoittaa kuoppaisella tiellä kirjoitetut hajanaiset ajatukset puhtaaksi.. Jos saan niistä enää mitään selvää. Millaisia tarinoita saisikaan pidemmällä vierailulla kuulla? 






keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kajaanin linna

Kajaanissa on pieni linna. Harmillisesti se on räjäytetty, eikä siitä ole jäljellä kuin rauniot. Kaiken lisäksi raunioiden päälle on rakennettu tie. Linnan raunioihin pääsee kuitenkin kävelemään ja kiipeilemään.  Toki tieltä käsin linnan ihastelu onnistuu myös. Linna on kaupungin keskustassa, joten sinne on helppo mennä, ja kannattaakin käydä katsomassa, jos olet Kajaanissa käymässä. 
















lauantai 13. elokuuta 2016

Ihana, ihana elokuu











Elokuu on aina ihana. Vaikka loma loppuu ja työt alkavat, on vielä kesä. On pikkuisen syksykin jo, arki alkaa, ja arkeakin rakastan. Loma tuntuu paljon paremmalta, kun tietää, että on työ mihin palata tai mennä. 

Elokuun alku oli aurinkoinen, kuten koko kesä täällä. Serkkuni Keski-Suomesta oli sitä mieltä, että aina satoi tai tuuli. Ilmeisesti sielläpäin oli huonompi kesä. Itselläni ei valittamista ole, tämä oli niin hyvä kesä, kuin mitä Suomessa voi odottaa. Ainoa kylmä viikko oli silloin, kun  me olimme Kreetalla. 

Tänä kesänä meillä on ollut vähän siilejä. Joskus niitä oli kuusi kerralla syömässä, ja vielä joku saattoi käydä yksinäänkin. Tänä vuonna yksi kovin kesy ja yksi pieni siili majailevat pihapiirissä.

Paluu arkeen tuo mukavaa rytmiä elämiseen. Ilmeisesti loma on tehnyt tehtävänsä hyvin, sillä pääni on täynnä ajatuksia ja ideoita. Lapset menivät kouluun ja hoitoon hyvillä mielin. Toivottavasti tulee lämmin syksy, eikä talvi kiirehdi!