keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Linssicurry


Tämä linssicurry sopii sosekeitoksi tai ilman soseuttamista vaikka riisin kaveriksi. Mukaan voi laittaa vaikka tofua ruokaisuutta tuomaan. 

Linssicurry 

Kuori ja pilko kasvikset. Huuhtele linssit siivilässä. Laita kaikki kattilaan, ja keittele parikymmentä minuuttia, kunnes kaikki on kypsää. Voit keittää ensin porkkanat kypsemmiksi, ja lisätä linssit vasta myöhemmin. Joskus teen niin, että keitän ja soseutan muut aineet, ja lisään linssit sen jälkeen kypsymään, enkä soseuta niitä. 

***

1 iso bataatti tai pari isoa porkkanaa

muutama valkosipulin kynsi 

punainen sipuli 

400g punaisia linssejä

400g tomaattimurskaa

purkillinen kookosmaitoa
+ saman verran vettä 

2 kasvisliemikuutiota 

 3 rlk punaista currytahnaa

1 rlk sokeria 

lauantai 19. syyskuuta 2020

Haaveile, suunnittele ja muistele!








Tämä hetki, tässä ja nyt on ainoa, jota elämme. On turhaa murehtia menneitä, niitä ei voi muuttaa. Hyviä juttuja kannattaa silti muistella, sillä niistä saa hyvän mielen. Menneissä ei kuitenkaan kannata elää liikaa, sillä haaveilu ja suunnittelu vievät eteenpäin. 

En halua pysähtyä ja kuvitella, että kaikki on valmista. Me muutumme koko ajan, halusimme tai emme. Pitäisi pyrkiä siihen, että muutos olisi kohti parempaa. 

Haaveet ja suunnitelmat vievät kohti uutta. Saavutetut haaveet eivät kuitenkaan menetä merkitystään. Ei siis kannata ajatella, että jos saavuttaa haluamansa, olo muuttuu tyhjäksi, kun ei ole enää mitään mitä odottaa. 

Kun haaveilee pienistä asioista, haaveita voi saavuttaa lähes päivittäin. Niistä kannattaa opetella nauttimaan. Juuri nyt odotan sitä, että lähden ulos lenkille. Siellä alkusyksyn aurinko paistaa kultaisilla säteillä kaiken kauniiksi. Toki haaveilen isoistakin jutuista, ja niiden saavuttaminen saa mielen erityisen onnelliseksi. 

Aina ei saa sitä, mistä haaveilee. Sen sijaan saattaa saada jotain muuta, minkä huomaa alkuperäistä toivetta paremmaksi tai sopivammaksi. Usein kuvittelemme tietävämme mikä meille olisi parhaaksi, mutta jälkikäteen huomaamme olleemme väärässä. 

Joskus painan hyviä hetkiä mieleen ihan tietoisesti. Esimerkiksi, uidessani lämpimässä meressä Lindoksen rannalla, tunnustelin aurinkoa ja merta koko kehollani. Katsoin näkymää tarkkaan. Haistoin suolaisen meren. Keskityin hetkeen, jotta voin sen palauttaa mieleeni räntäsateessa tai nukkumaan mennessäni. Voin muistella yhtä täydellistä hetkeä ja haaveilla uusista vastaavista. 

Voin saada myös uusia haaveita, sellaisia joita en aiemmin olisi uskonut haaveilevani. 

En usko, että onnellisuuden tavoittelu tekee meidät onnettomiksi, kun emme toiveitamme aina saavuta. Uskon, että kun kiinnitämme huomiota pieniin, kauniisiin hetkiin, saamme elämäämme lisää iloa ja onnea. 


tiistai 15. syyskuuta 2020

Meidän kaunis koti on myynnissä









Tämä ihana, kodikas talo, jossa olen asunut kaksi vuotta, on nyt myynnissä. Alun perin tarkoitus oli asua tässä pidempään, mutta elämä nyt ei yleensä mene niin, kuin on suunnitellut. Tulee uusia suunnitelmia. Uusia haaveita. Uusia mahdollisuuksia. 

Niinpä, kotimme on nyt myynnissä. Kaunis ja kodikas rintamamiestalo etsii uutta perhettä asukkaikseen. Tämä on koti, jonka pohjaratkaisu antaa mahdollisuuksia moneen. Virallisia neliöitä ei ole montaa, mutta todellista tilaa on vaikka kuinka paljon. 


Pönttöuuni ja takka luovat tunnelmaa. Itse rakastan kuistia, olen lapsesta saakka halunnut kuistin. Puiset portaat vievät kodikkaaseen yläkertaan, josta löytyy yllätyshuone (sivuvintit on hyödynnetty todella hyvin). Kellarissa on paljon harraste- ja säilytystilaa. Pihatavaroille on oma varastonsa, ja lisäksi kiinteistöön kuuluu tilava, lämmitetty autotalli. 

Piha on kaunis, siellä on viihtyisä patio ja takapihalla ei ole naapuria lainkaan. Ellei naapuriksi lasketa siilejä, oravia ja fasaaneja. Pihalla kasvaa ihana omenapuu, ja luumupuu ja kirsikkapuut tekevät jo muutamia hedelmiä. Pihan perältä pääsee lenkkipoluille, ja pururata lähtee muutaman sadan metrin päästä. 

Entiseen kotiimme pääset kurkkaamaan täällä: Vanha koti 


 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Mahdollisuus muutokseen on aina



Ihana syksy alkoi! Rakastan vuodenaikojen vaihtumista, sillä ne ovat aina uusia alkuja. Rakastan uusia mahdollisuuksia aloittaa alusta. On niin hienoa, ettei kenenkään tarvitse olla koko elämäänsä sama ihminen, vaan mahdollisuus uuteen ja muutokseen on aina. 

Mitä väliä, vaikka kukaan muu ei tietäisi, ettet ole enää sama kuin hetkeä aiemmin. Jos olet itse päättänyt, että elämäsi on nyt jollain tapaa erilaista, niin se riittää. Olkoon muutos suuri tai pieni. Usein toki muutokset näkyvät, mutta tärkeintä on, että muutoksen tuntee itse. 

Ajattelen, että olen täysin eri ihminen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Ajatukseni, haaveeni, arvoni ja soluni ovat ehtineet uusiutua. Olen eri ihminen kuin vuosi sitten. Saan olla uusi versio itsestäni aina, kun haluan. Toivottavasti kerta kerralta parempi versio. 

Muutos ei aina ole helppo. Ei todellakaan. Ei varsinkaan silloin, kun itse ei ole muutosta halunnut tai laittanut alulle. Muutos on kuitenkin varmaa, mikään ei pysy paikallaan eikä muuttumattomana. Jotkut muutokset ovat nopeita, toiset hitaita. Jotkut tulevat kutsumatta ja jotkut toivottuina. 

Sopeutuminen voi olla vaikeaa, liki mahdotonta. Mieli kapinoi sellaista vastaan, mitä ei koe itselleen hyväksi. Lopulta se kuitenkin asennoituu uudelleen, vaikkei aluksi uskoisi niin voivat käyvän. 

Onnekas on se, joka voi odottaa muutoksia innolla. Toivon syksyynne jännittäviä, iloisia uusia asioita! 


Helppo jäinen jälkkäri, joka muuttuu sulaessaan smoothieksi 

Surauta tehosekoittimessa sekaisin pari pakastettua banaania (ne muuttuvat pakastettaessa tosi makeiksi), marjoja ja loraus kauramaitoa. Aluksi saat jäisen jälkiruuan, joka sulaessaan muuttuu smoothieksi. 

Hetken kuluttua kannu olikin jo tyhjä, lapset tykkäsivät ja saivat terveellisen välipalan. 

 

lauantai 5. syyskuuta 2020

Täydellinen piha
















Alkusyksy on ihana! Raikkaat aamut ja lämpimät iltapäivät ovat parhautta. Pihan omenapuu täyttää koko pihan makealla omenantuoksullaan. Omenoita onkin tänä vuonna valtavasti. Puristimme pari laatikollista mehuksi, ja pari laatikollista keräsin isäni hevosille herkuiksi.

En ole lainkaan kukkapenkki-ihminen, vaan saan iloa pihasta kun voin oleilla siellä. Pari iltaa sitten istuskelin pation riipputuolissa ja juttelin serkkuni kanssa puhelimessa tunnin. Puutarhan hoidoksi minulle riittää, kun vanhin poikani ajaa nurmikon ja itse trimmeröin pahimmat heinät pensaiden vierustoilta. En halua yhtään kukkapenkkiä, mitä minun pitäisi kitkeä. 

Kauneutta kaipaan silti todella paljon. Rakastan alkusyksyä, kun lenkillä näkee kärpässieniä ja marjoja ja pelloilta nousevaa usvaa. Onneksi omalla pihalla on myös kauniita juttuja. Minun silmääni portaiden kulunut maalipinta on kaunis. Luumupuun ainoa luumu on upea, siellä se kypsyy hiljalleen. Näin myös oravan pihallani, ja fasaanikin tässä vierailee. Voiko parempaa pihaa ollakaan? 

Toki, jos ajattelen, että millään puolella ei olisi naapuria, pihassa olisi edelleen se kaunis mänty, joka katkesi ja rikkaruohot kuolisivat itsekseen, piha voisi olla täydellisempi. Mutta, tämä piha on juuri sellainen, mikä tekee minut onnelliseksi. Silloin se on tarpeeksi täydellinen. 

Sitäpaitsi, pihallani kasvaa pioneja, ja se on paljon se. 

 

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että kaikki eivät ole kivoja






Minun on aina ollut vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta. Harmi vain, että maailma ei ole yhtään reilu. Ikäviä asioita tapahtuu niille, joille ei tarvitsisi ja hyviä juttuja niille, jotka tekevät pahaa. 

Minä en edes usko mihinkään karmaan tai siihen, että paha saisi palkkansa. En edes toivo niin, en vain pysty toivomaan pahaa. Minä nimittäin syyllistyisin jo ajattelusta. 

Itse yritän elää niin, ettei jälkikäteen tarvitse harmitella omia tekemisiään. Koitan esimerkiksi olla valehtelematta mistään. Koitan auttaa, kun voin. Koitan tehdä parhaani töissä. Koitan tehdä parhaani äitinä. Koitan olla itselleni lempeä. Koitan käyttäytyä parisuhteessa niin, kuin toivoisin itseäni kohtaan käyttäydyttävän. 

Mutta niin, kun kaikki ihmiset eivät sitten olekaan kivoja. Jotkut ovat ajattelemattomia, jotkut ihan ilkeitä. Jotkut käyttäytyvät huonosti, vaikkeivat itse ehkä tajua sitä. Mielestäni olisi energian tuhlausta suuremmin pahoittaa mieltään tällaisten ihmisten käytöksestä. 

Joskus silti tuntuu, että maailmankaikkeus, karma tai jokin yleinen oikeudenmukaisuus kuuntelee. Hämmentävää, kun en edes usko tällaisiin. Uskon, että asiat tapahtuvat, kun ne laittaa tapahtumaan. Kaikkeen kun ei kuitenkaan voi vaikuttaa, niin sattuma määrittelee paljon. Ehkä tällainen tuuri tai epäonni tai onnistuminen on aivan sattumanvaraista.

En tiedä. Onko olemassa jotain maailmankaikkeuden oikeudenmukaisuutta, joka siloittelee toisten tietä ja asettaa ilkeiden poluille esteitä?