lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuun ensimmäinen









 
  

Taas joulukuu! Menisipä tammikuu yhtä nopeasti kuin marraskuu.. (Kuinka se voi olla kaksi kertaa pidempi?) Ja nyt on ihanan joulukuun aika!

En ole ollenkaan talvi-ihminen, mutta marraskuusta ja joulukuusta pidän, ihan joulun takia. Kaikki joulunodotusjutut ovat ihan parhaita. 

Joulu ei pääse livahtamaan ohitse, kun sen sitä suunnittelee kunnolla. Teen siis listoja lähettävistä korteista, leivottavista herkuista ja ostettavista lahjoista. Kaikkia ei tarvitse toteuttaa, sillä joulustressiä en missään nimessä halua. 

Lahjojakin ostan silloin, jos löydän jotain, mistä lahjan saaja ilahtuu varmasti. Lasten ja miehen lahjat ovat ainoat pakolliset (vaikka monta muuta hankinkin joka vuosi). 

Joulusiivousta en tee erikseen. Tavallinen viikkosiivous riittää. En todellakaan aio tuhlata yhtään ihanaa joulunodotuspäivää siivoamalla. (Huh. Karmea ajatus.)

Tänä vuonna aion tehdä joka päivä jotain mukavaa jouluun liittyvää. Joku päivä koristelemme kotia, toisena juomme glögiä, jonakin päivän käyn lasten kanssa lahjaostoksilla (jokainen saa ostaa veljilleen lahjat, ja samalla käymme kahvilassa jokaisen lapsen kanssa kahdestaan). 

Haluan siirtää joulunodotuksen ilon myös lapsilleni, ja se onnistuu ottamalla heidät mukaan valmistelupuuhiin. Kahdeksasluokkalainenkin halusi leipoa pipareita, ja nuorimmainen on saanut tontulta jo monta kirjettä. 

Ihanaa joulunodotusta!


Kuvat on otettu viikko sitten Laurinmäen joulunavaustapahtumapäivänä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!