maanantai 1. lokakuuta 2018

Portailla ja pihalla







Olen huomannut, etten ole lainkaan puutarhaihminen. Olen oikein laiska pihahommissa. Vähennän joka vuosi kukkapenkkejä, ettei minun tarvitse kitkeä niistä rikkaruohoja. Kuinka voi hiirenvirna levitä nopeasti! Olen hävinnyt taistelun rikkaruohoja vastaan vuosia sitten.

Nyt, etsiessämme uutta taloa, olin sitä ilahtuneempi, mitä vähemmän pihassa oli kukkapenkkejä. Puita rakastan. (Niiden hoito on meillä miehen työtä - ihan kirjaimellisestikin.)

Minun puutarhatyöni ovat tänä syksynä kukkasipulien istuttamista ja lehtien haravointia. Kumpikin sujuu lasten kanssa. Tulppaaneita voi kuulemma istuttaa niin kauan, kunnes maa jäätyy. 

Joka kevät ja syksy kerään pihalta pois rikkinäisiä leluja sekä sisustustavaroita. (Mikä on oikea sana ulkona käytettäville sisustustavaroille?) Aina jokin kranssi, valosarja tai lyhty on mennyt rikki. 

Haravat ja muut työkalut pitää muistaa nostaa varastoon, etteivät jää lumen alle. Ensin pitäisi enimmät lehdet haravoida, tai jos ei jaksa, niin ajaa ruohonleikkurilla silpuksi. Siitä tuleekin hyvää ravinnetta nurmikolle! (En siis ole laiska näin tehdessäni, vaan fiksu!)

Kukkaruukut kannattaa tyhjentää ja pestä ennen varastoon viemistä, pihalla ne kuitenkin halkeavat, kuten edeltäjänsäkin. Pihakalusteetkaan eivät lumikinoksessa parane. 

Kompostia kannattaisi tyhjentää sen verran, että tulevan talven biojätteet sopivat sinne. Se kuitenkin jäätyy talven aikana, niin ettei pinta alene maatumisen takia. Hyvällä tuurilla seuraavana kesänä komposti käynnistyy taas. (Tosin nyt meillä ei enää ole kompostia. Pitänee hankkia.)

Lopuksi jokin lyhty pihalle ja muutama kanerva portaille. Ehkä linnuille ja oraville ruokaa. (Muistilista: osta jokin ruokintateline.) Kola esille. Kohta sitä  kuitenkin tarvitaan. 



 





2 kommenttia:

  1. Mä olen myös laiska pihan laittaja. Mulla ei ole siellä oikeastaan yhtään mitään, vaikka pihaa ja lääniä kyllä olisi laitella (meillä on puolen hehtaarin tontti). Periaatteessa olis todella ihanaa, kun olis nätti piha ja mikäs sen kivempaa kuin jonkunlainen syötävä puutarhakin. Mutta en vaan ole ikinä siihen hommaan lämmennyt, enkä jaksa uskoa, että lämpenenkään.

    Siispä mun hommat ulkona on lähinnä siivoilua, josta kyllä sitten taas tykkään. On kiva kerätä kaikki roina sieltä pois syksyllä.(Mistä sitä roinaa kuitenkin sinne aina tulee??) Mukavinta on, että piha on siisti. Omenapuuta olen leikannut nyt kaksi kertaa (viime syksynä ja tänä syksynä), ihan hämmästyin miten kovasti leikkaus sitä muutti (ja siis huom, siistimmäksi! Se miellyttää silmää!). Käpyjä voisi haravoida, niitä on parin kuusen alla kovasti... ja tuulet on heitelleet risuja puista ihan urakalla muutenkin. Mutta joo, ei inspiroi pihatyöt muakaan sen kummemmin. Hädin tuskin jaksan (jos jaksan..) vaivautua noihin käpy- ja risuhommiinkaan...

    Mukavaa syksyä sinne! Tosi kivat on nuo jutut portailla!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa syksyä sinullekin! Nyt kun vain ennättäisi enemmän vain istuskella - olen onnistunut keräämään itselleni hirmuisesti tekemistä!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!