sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kiireisin syksy tähän mennessä

Olen aina inhonnut sanaa ruuhkavuodet. 

(Samoin kuin sanoja ihaNainen ja jaxuhali ja masuasukki ja mitäs näitä muita nyt on.)

Olen koittanut elää niin, ettei ole kiire. Inhoan kiirettä. Haluan olla ajoissa ja tehdä asiat rauhassa. Haluan lukea paljon ja istua teekupin kanssa tekemättä mitään. 

Nyt minulla on kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa olla kiireistä. Syitä on monia. Muutto, uusi työ ja työn ohella opiskelut ovat näitä syitä. Onneksi kaikki kiireen syyt ovat mukavia, joten arjesta ei ole muodostunut stressaavaa. On ollut ihanaa istua luennoilla perjantai-iltoina ja lauantaiaamuina. Enpä olisi uskonut. 















2 kommenttia:

  1. Olen ajatellut, että ruuhkavuosilla ei oikeastaan tarkoiteta kiirettä, vaan sitä että elämässä tapahtuu koko ajan kaikilla rintamilla. (se kyllä valitettavasti johtaa usein myös kiireeseen)

    Minäkin inhoan kiirettä ja kiireen tuntua. Aika monet asiat pystyy hoitamaan kiirehtimättä - vaikka tohinaa silti onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti onkin - itse olen mieltänyt ruuhkavuodet yhtä kuin kiireeksi. Minulle kiire ei sovi lainkaan, sillä kiire jää päälle, ja olen sitten ylikierroksilla koko loppupäivän.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!