lauantai 22. syyskuuta 2018

Kahdeksan minuutin onni



Monet pienet asiat ovat tehneet minut onnelliseksi lähiaikoina. Nyt uusin asia on kahdeksan minuuttia kestävä työmatkani. 

Rakastan sitä. 

Tähän saakka olen aina inhonnut ja vihannut työmatkojani. Ensimmäinen työmatkani oli 93 kilometriä (oma moka, mitäs en katsonut tarkkaan, minne lupauduin menemään). Toiseksi pisin matka oli 58 kilometriä. Muutaman vuoden olen ajanut "vain" neljääkymmentä kilometriä, mutta silloin osa tiestä onkin ollut huonoa. On minua joskus ilahdutettu noin kymmenen minuutin ajomatkallakin. (Ja koskaan työmatka ei ole ollut sellainen, että sitä olisi voinut matkustaa julkisilla.)

Mutta nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla on työmatka, jonka viitsii mennä kävellen! Ja kävelymatka kestää kahdeksan minuuttia! Ihan parasta! Töihin on niin mukavaa mennä kävelle, ulkoilmasta heti aamusta nauttien. Ja kotona on hujauksessa. 

Vastineeksi kotona tämä työmatkassa säästetty aika sitten kuluukin, nimittäin portaita edestakaisin juostessa. Kun talo on kolmessa kerroksessa, tarvittavat tavarat ovat aina eri kerroksessa mitä itse. Mutta tämäkään ei haittaa, rakastan näitä vanhoja portaita. Ovat niin suloiset ja kauniit. (ps. Alempana ihanan pestomakaronisalaatin ohje!)

Millainen työmatka sinulla on? 






Pestomakaronisalaatti

Keitä ½ pussillista tummaa makaronia (tai pastaa). Jäähdytä kylmän veden alla ja valuta vesi pois. 

Paloittele 1 paprika + 2 kevätsipulin vartta pieniksi paloiksi. Puolita 200g kirsikkatomaatteja. Sekoita nämä makaronien joukkoon. Lisää 200g kinkkusuikaleita. 

Sekoita salaattiin 400g turkkilaista jugurttia ja 1 dl vihreää pestoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!