perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pihalla parasta on..




Rakastan omaa pihaa ja omaa rauhaa. Pihatöistä en niinkään välitä, ja siksipä olen joka vuosi vähentänyt kitkettävien kukkapenkkien määrää. 

Kuunliljoilla on niin suuret lehdet, ettei niiden alle kasva rikkaruohoja. Olen jakanut näitä aina kun mahdollista, sillä pidän siitä, että pihalla on kukkia. 

Meillä on myös muita vastaavia kukkia, mutta en tiedä niiden nimiä. Samapa tuo, kunhan ovat kivoja katsella. Kaikista eniten pidän kuitenkin kullerosta, sillä se tuo mieleen mummun ja mummulan. 

Rakastan kauniita asioita, ja minusta onkin ihanaa istua etupihan portailla ja nauttia kauniista pihasta. Keväällä kukinnan aloittavat krookukset ja muut sipulikasvit, ja niiden perään suosikkini kullerot. 

Juuri nyt lumipalloheisi tekee puun täyteen ihania valkoisia palloja. Ja sen jälkeen onkin vuorossa joku muu. Pihassa kukkii aina jotain (kiitos talon edellisen omistajan). 

On ihanaa nauttia kauneudesta ja auringosta. Ja lukea kirjaa nurmikolla maaten. Tai syödä takapihalla. Tai ihan vain olla. Omalla pihalla. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!