lauantai 28. huhtikuuta 2018

Ihania kirjoja - huhtikuun luetut

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää 

Eleanor on sosiaalisesti hieman taitamaton. Hän käy töissä, juo viikonloppuisin vodkaa ja keskustelee keskiviikkoisin äitinsä kanssa. Kuulostaa tylsältä, mutta sitä tämä kirja ei ole. 

Tarina avautuu pikkuhiljaa, eikä tätä lukiessa malta odottaa, mitä Eleanorista saa seuraavaksi tietää. Itseasiassa Eleanorille ei kuulu lainkaan hyvää. 



John Naish: Riittää jo 
- irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa

Meillä on jo kaikkea, ja enemmän tavoittelun sijasta pitäisi nauttimaan siitä, mitä jo on. Ihmiskunnalta puuttuu suhteellisuuden taju. Aivomme haluavat koko ajan lisää. 

Naish kirjoittaa riittävyyden filosofiasta. Siitä, kuinka voimme kohtuullistaa elämäämme. Aika ja itsemääräämisoikeus ovat arvokkaampia kuin materia. 


Sophie Kinsella: Yllätä minut

Sylvie ja Dan saavat kuulla, että heillä on edessään vielä 68 yhteistä vuotta. Jotta aika ei kävisi pitkäksi, Sylvie päättää piristää tulevia vuosia erilaisilla yllätyksillä. 

Kaikki ei tietenkään mene niinkuin pitäisi, ja osa yllätyksistä alkaakin tuntua ikäviltä. Tuttua Kinsellaa, toimii. 


Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Rauhalan toinen kirja on ensimmäiseen, Taivaslauluun, verrattuna pettymys. Mutta jos kirjan lukee ilman ennakko-odotuksia, se on ihan kiva sukutarina jostain Pohjanmaalta, 70-luvulta. 

Yksi on uskossaan vankkumaton, toinen horjuva ja yksi ymmärtää toisia, mutta ei itse tule ymmärretyksi. Välillä kirjan kieli on turhan kiemuraista, ja yksi mielestäni turha kertojakin kirjassa on. 

Tarinaa viedään eteenpäin monen henkilöhahmon kautta, joista jokainen avaa tuntemuksiaan hoitokokouksiin liittyen. 


Cathy Kelly: Onnellisen avioliiton salat

Rakkaustarinoita, riitoja, salaisuuksia. 

Bess järjestää kirjassa miehelleen syntymäpäiviä, joihin on tulossa koko suku, joiden elämää kirja avaa. Yksi on jätetty alttarille, yhden mies ihastuu toiseen naiseen, yksi ei pääse yli äitinsä kuolemasta. Joku on loukkaantunut ja toinen kateellinen. 

Kelly kuljettaa tarinaa turhan monen henkilöhahmon kautta, mutta tuttuun tapaan kirja on silti viihdyttävä. 




6 kommenttia:

  1. Mä oon taas lukenut samoja kirjoja kuin sä! =D Äskettäin on nimittäin tullut luetuksi niin Eleanorille kuuluu hyvää kuin Yllätä minut. Ja molemmista tykkäsin todella paljon! Tuo Eleanor oli kyllä erinomainen kirja, todella tuo esittely ei avaa miten mielettömän hyvä tarina se olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, katsotaan miten käy seuraavalla kerralla, ollaanko taas luettu samoja! Eleanorista on vaikea kertoa ilman, että kertoo liikaa.

      Poista
  2. Nyt oli minullakin paljon samoja kirjoja!
    Elanor oli hyvä, Kinsella oli hyvinkin tutun kinsellamainen, Kellystä en oikein saanut mitään irti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos näistä :)
    Sain näistä pari vinkkiä lukulistalle!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!