keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

"Kotona kasvatettu lapsi on tyhmä" - ohjeita lastenkasvatukseen Islannista ja Ranskasta

Kuten tiedämme, maassa maan tavalla. Ja eri maissa esimerkiksi lastenkasvatus tapahtuu toisin kuin Suomessa. 

Luin kaksi kirjaa, joissa kummassakin kerrotaan perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta. Ensimmäinen kirja kertoo ranskalaisesta tavasta ja toinen islantilaisesta. 

Kummassakin maassa on monta hyvää ja toimivaa asiaa, joista kannattaa ottaa mallia. Nämä parhaat palat kannattaakin kirjoista poimia. '



Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä (Siltala)

Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen, joten hän vertaa ranskalaista kasvatustapaa oman maansa lastenkasvatukseen. 

Ihan heti huomasin, että olen ajattelutavaltani ranskalainen. (Tiesin! Geenini eivät kuulu kylmään ja pakkaseen, vaan ne haluavat siirtyä etelään.)

Ranskalaisille vapaa-aika on tärkeää, amerikkalaisille lasten harrastukset ja se, että lasta huomioidaan koko ajan. Ranskalaiset eivät unohda omaa elämäänsä lasten myötä. 

Kirja ei ole oppikirja, vaan työkalupakki, josta voi hakea ideoita. Teoksessa on järkeviä ajatuksia, joista osa on tosin ihan itsestäänselviä. (Mieleen tulee, kuinka tyhmiä amerikkalaiset oikein ovat?) (Ja ihan kaikki vinkit taas eivät ehkä ole loistavia.)

Bébé päivä päivältä antaa ohjeet esimerkiksi siihen, kuinka lapsi oppii nukkumaan koko yön jo pienenä vauvana sekä siihen, miten hän oppii kaikkiruokaiseksi. (Tästä enemmän Druckermanin aiemmassa kirjassa Kuinka kasvattaa bébé.)

Kirjasta selviää sekin, miten (ja miksi) ranskattaret palautuvat takaisin mittoihinsa jo muutaman kuukauden kuluttua vauvan syntymän jälkeen.

Onneksi kirja on humoristinen, joten siitä ei ärsyynny. Kirjailijan tyyli ei ole yhtään alentuva. 

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni (WSOY)

Kirjailija on muuttanut Islantiin kymmenen vuotta sitten. Tämä ei ole mikään opaskirja, vaan kertomus Rämön perheen elämästä maassa, joka on maailman tasa-arvoisin. 

Islantilainen haluaa minimoida sähläyksen ja vaivannäön määrän. Arkijärjen käyttöä suositaan. Turhia (eikä aina hyviäkään) sääntöjä ei kannata noudattaa. Islantilaiset eivät pidä siitä, että heitä neuvotaan. Jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Aikaa ei käytetä jaaritteluun. 

Koska islantilaiset asuvat maassa, joka on kaukana kaikesta ja jossa on aina huon sää, heidän täytyy ajatella, että Islannissa kaikki on paremmin kuin muualla. (Miten muuten he pärjäisivät tuulisella saarelaan?) Vaatimattomuus ei kuulu islantilaisten ominaisuuksiin. 

Kotona kasvatettu lapsi on tyhmä

Lapset menevät päiväkotiin kaksivuotiaina, vain pari prosenttia hoidetaan tämän jälkeen kotona. Islantilaiset ovat kuitenkin perhekeskeisiä, vaikka lapset eivät saa erityishuomiota. 

Islantilaisilla on tiivis yhteisö, ja toisia autetaan. Jos koulu tai päiväkoti menee yllättäen kiinni, naapuri tai ystävä voi hakea lapset, tai aikuiset ottavat lapset mukaan töihinsä. Lasten läsnäolo ei häiritse kuntosalilla tai ravintolassa. 

Moni asia toimii Islannissa ihailtavasti. Harrastukset ovat heti koulun jälkeen. Lapset haetaan koulusta harjoituksiin, ja treenit vetää ammattilainen. Kun aikuiset päsevät töistä, pyhitetään loppuilta yhdessäololle. Kukaan ei joudu kuskaamaan ketään harrastuksiin. 95 prosenttia lapsista harrastaakin jotain liikuntaa. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!