torstai 8. helmikuuta 2018

Miksen saa olla ystävällinen? Miksi minun on pakko olla ilkeä?




Olisin mielelläni ystävällinen ja ihana ihminen. Koitan olla tällainen aina, kuin mahdollista. Autan ja ilahdutan toisia mielelläni. 

Olen kuitenkin huomannut, että mikäli haluan tavallisen elämän sujuvan, minun täytyy olla inhottava ja ilkeä ja röyhkeä. Oletko huomannut samaa? 

Olen törmännyt tähän samaan ongelmaan nyt monta kertaa. Mikäli haluan, että asiat menevät niin kuin on sovittu, minun pitää vaatia asioita jopa epäkohteliaasti. Kauniisti pyytämällä mitään ei tapahdu. 

Annan muutaman esimerkin. Tarvitsin aikaa lääkärille. Soitin hoitajalle aamulla kahdeksalta. Kaikki ajat olivat menneet. Hoitaja ei suostunut antamaan minulle aikaa seuraavallekaan päivälle, hänen diagnoosinsa mukaan en edes tarvinnut lääkäriä. 

Minä en tähän suostunut, vaan pyysin jonkun asioista päättävän numeroa. Soitin sitten tälle seuraavalle henkilölle, joka kertoi, että hoitaja olisi todellakin voinut antaa minulle ajan seuraavalle päivälle, ja sinne sainkin ajan. Ja kyllä, lääkäri oli sitä mieltä, että olin sairasloman tarpeessa. 


Toinen esimerkki liittyy päivähoitoon. Tarvitsin kerran nopealla aikataululla hoitopaikkaa lapselleni. Soitin läheiseen päiväkotiin, jossa lapseni oli aiemmin ollut hoidossa, ja siellä oli kuulemma paikka vapaana, johon ei ollut ketään tulossa. Sovimme, että tuon pojan hoitoon. 

Tietysti tein myös virallisen anomuksen. Sieltä sain vastauksen, että "Katsotaan, minne päiväkotiin lapsesi nyt sopii. Päiväkoteihin ei saa soitella suoraan. Ilmoitamme sinulle paikan myöhemmin." 

Minut pyydettiin siis töihin seuraavaksi arkipäiväksi. Ilmoitin, että mikäli kaupunki haluaa minun työntekijänä aloittavan maanantaina, kaupunki saa myös antaa päivähoitopaikan maanantaiksi. 

Kaupunki ilmeisesti halusi minut töihin, sillä poikani sai mennä hoitoon. 


Näitä esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon. Olen koittanut selvittää asioita ystävällisesti, mutta tällaisesta tavasta on erittäin harvoin hyötyä. Näin ollen, jotta esimerkiksi lakisääteiset asiat tulisivat toteutuneeksi, olen sitten ollut inhottava. Ja kappas, jopa on alkanut tapahtumaan. 

Minusta tämä on todella väärin. Miten käy niille, jotka eivät jaksa pitää puoliaan ja puolustaa oikeuksiaan? He jäävät ilman palveluita tai muita etuuksia, jotka heille kuuluvat. 

Miten käy yhteiskunnallemme, jos kaikki alkavat olla inhottavia? Minä haluan olla ihana, mutta ei minulla ole mahdollisuutta siihen. 




2 kommenttia:

  1. Kyllä sitä on oikeus puoliaan pitää, välillä vähän kiukkuisestikin. Opetin tätä juuri eilen 16v tyttärelleni... heillä oli koulussa sijainen, joka jostain käsittämättömästä syystä ei päästänyt nuorisoa ruokailuun, edes vaikka siitä sanoivat. Ruokavälkkä alkoi ja loppui, ja nuoriso oli sitten koko koulupäivän syömättä...!!! Minä laitoin asiasta viestiä rehtorille - olen todellakin sellainen, että sanon asiasta, jos siltä tuntuu! - mutta ripitin myös kyllä tytärtäni, että joskus sitä vaan pitää todellakin sanoa kovastikin, jos ei meinaa tapahtua. Että olisi pitänyt uskaltaa avata se suu, ja sanoa seuraavan tunnin opettajalle, että heitä ei oltu päästetty ollenkaan ruokailuun....

    Ja toinen asia: olen huomannut ihan noiden ommien lasteni kanssa, että ei todellakaan auta, jos sanot asioista ystävällisesti. En ymmärrä lasten/nuorten logiikkaa elämässä: he mieluummin kuuntelevat sen huudon ja rähinän, kuin tekevät suosiolla ja kauniisti pyytämällä asioita, joita heidän pitää joka tapauksessa kotosalla tehdä.

    VastaaPoista
  2. Joo, fb:n puolellakin tästä syntyi keskustelua. Tulin siihen tulokseen, että ehkä en olekaan ilkeä tai inhottava, vaan että nykyään oikeuksistaan vain joutuu pitämään kiinni. Jostain syystä asiat eivät tapahdu niinkuin laki määrää tai sen mukaan, mistä on maksettu.

    Ja ihan älytön tilanne, ettei koulussa pääse syömään! Kuinka tuollaista voi edes tapahtua..

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!