keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Irti sokerista?


Minä en oikeastaan eineksiä syö muutoin kuin töissä, siellä kun ei ole vaihtoehtoa. Oma ruokailuni on esimerkkiruokailu muille. Kotona ruuassa ei juurikaan lisäaineita ole. Mutta.

Oma paheeni on sokeri. Sokeri, tuo kaikista epäterveellisyyksistä epäterveellisin. Siihen jää koukkuun ihan samoin kuin alkoholiin tai huumeisiin. 

Koska olen sitä mieltä melkein asiassa kuin asiassa, että kohtuus kaikessa, niin en sokerin syöntiäkään aio totaalisesti lopettaa. Mutta vähentää voisin kyllä.  


Sokeri on vaarallista, koska se lisää diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä, lihottaa, aiheuttaa maksan rasvoittumista. Se nostaa kolesterolia ja tekee nuutuneen olon. Ainakin minulla tulee huono olo sokerista, usein seuraavaksi päiväksikin.

Kun olin lapsi, mummuni varoitteli aina karkkia syödessäni, että "älä syö paljoa, ettei tule huonous". En yhtään tajunnut, miten karkista tulisi muka huono olo. Kyllä nyt tajuan. Ennen minulla ei koskaan tullut pahaa oloa herkuista, nyt tulee jo pienestäkin määrästä. 



Karkit, suklaan tai leivokset voisi korvata jollain terveellisellä. Ainakin joka paikassa näin aina sanotaan. Mutta mikä avuksi, kun en kerta kaikkiaan ole löytänyt mitään sellaista vaihtoehtoa, joka olisi hyvää ja terveellistä? 

En pidä hedelmistä. En pidä marjoista. En pidä pähkinöistä (ilman suolaa). Haluaisin pitää, mutta kun en pidä. 

Liian usein yksi rivillinen suklaata vaihtuu puolikkaaksi levyksi. Käykö sinulle näin, vai oletko löytänyt jonkun terveellisen herkun? 

2 kommenttia:

  1. No joo, eipä sitä hyvää herkun korviketta oikein ole. Mä koitan joskus ottaa vaikka hyvän makuista teetä, jos oikein herkuttaa, tai syön vaikka makean jogurtin (tai hedelmän, mutta se ei nyt sulle taida auttaa). Joskus myös tein suklaan korvikkeeksi proteiinipatukoita, joissa siis oli ihan sitä suklaatakin. Se oli siis vähän niin kuin terveellisempi versio suklaasta mukamas.

    Yleisesti ottaen makean kaipuuseen kai auttaisi, kun söisi kunnolla säännöllisin väliajoin. Mutta välillä se herkun kaipuu vaan on niin kova, että sitä on pakko saada! Kyllä mäkin kuitenkin eniten sitä kohtuukäyttöä liputan. Ei ihan herkuton tarvii olla, joskus saa vetää överiksikin, mutta kunhan peruselämä olis sellasta kohtuullista. Ehkä jo se, että tietää, että on "lupa" ottaa vaikka joka päivä vähän jotain, vois auttaa? Vaikka joka päivä iltapäiväkahvilla (tms) saa ottaa palan pullaa tai muutaman palan suklaata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi kun mä tykkäisin hedelmistä! Ny kävi hyvä tuuri - mulla oli munkki odottamassa, mutta lapsi söi sen luullessaan sen olleen hänelle. Ehkä se kohtuukäyttö olisi oikea ratkaisu, välillä on vaikea jättää yksi rivi siihen yhteen riviin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!