maanantai 30. lokakuuta 2017

Lokakuun kirjat (joista osa oli hyviä ja osa ei todellakaan ollut)

J. K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi 


J. K. Rowling: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio 


Harry Potterit kannattaa lukea. Taikamaailma on ihana! Se on hämmästyttävä, mielikuvituksellinen, arvaamaton ja hauska. Suosittelen lukemaan kirjat kuvitettuina versioina, Jim Kay on onnistunut loihtimaan tarinoihin upeat kuvat. Tuskin tämä kirjasarja enempää esittelyjä kaipaa. (Itsehän olen sarjan lukenut jo useamman kerran.) 



 Susanne Dahlgren (toim.) Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla

Kirja siitä, millaista nuorten elämä on islamilaisissa maissa. Millaista on elää jatkuvan seksuaalisen ahdistelun pelossa (tai jopa tottuneena siihen)? Millaista on juhlia julkisesti, mutta salassa? 

Useat suomalaiset antropologeja ovat kirjoittaneet kirjaan tekstejä, joissa aihetta tutkitaan neutraalisti (ja sellaista näkökulmaa todella kaivataan tässä hetkessä, kun tuntuu että äänessä ovat vain ääripäät). 


Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta 

Kuukauden paras kirja. (Harry Pottereiden lisäksi.) Lue tämä. 

Kirja kulkee vuorotellen vuoden 1916 Ranskassa (lempiosuuteni kirjasta) ja vuoden 2016 Lontoossa. Aikakausia yhdistää taulu. 

Ranskassa Sophie pitää hotellia miehitetyssä kylässä ja joutuu laittamaan iltaisin ruokaa saksalaisille. Lontossa Liv asuu isossa lasikattoisessa talossa yksin, ja suree kuollutta aviomiestään. Taulun tarina on tärkeä kummallekin naiselle. 


Merja Mähkä: Ihanasti hukassa

Mähkä reppureissailee Intiassa (liian pitkään), Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kirjassa on paljon pieniä (mutta hänlle merkityksellisiä) hetkiä sekä vinkkejä niille, joilla on palava halu yöpyä rähjäisissä motelleissa, tulla ryöstetyksi ja intoa istua bussissa toistakymmentä tuntia hieltä haisevan, tuntemattoman miehen kainalossa. 

Huomasin, että minulle sopii paremmin viikon pakettimatka. 



*


Karita Sainio: Hyvin eletty


Lue myös tämä kirja! 


Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Nykyaikainen rakkausromaani. Pidän enemmän vanhanaikaisista. Tämä oli kummallinen kirja. Ei lainkaan hauskaa chick litiä (jota odotin). Kirja alkaa ihan kivasti, mutta muuttuu jossain vaiheessa muka-älykkääksi, pohtivaksi ja niin, kummalliseksi. Onneksi kirja oli lyhyt. Pidempänä olisin jättänyt sen kesken, enkä olisi päätynyt kertomaan teille, että lainatkaa jotain muuta. 





2 kommenttia:

  1. Moyesin kirja on mullakin luettuna äskettäin ja tykkäsin, kuten aina hänen kirjoistaan.

    Hitsi, mun on alkanut tehdä mieli myöskin kirjoittaa lukemiani kirjoja ylös... luen paljon, mutta sitten on hetkiä, että en muista yhtikäs yhtään, mistä joku kirja kertoikaan ja saatan jopa vahingossa lainatakin uudelleen. Laskin just, että olen viimeisen vuoden aikana lainannut kirjastosta 90 kirjaa, joista muutama tosin opiskeluun liittyviä. Muutama kirja on ollu sellainen, että olen todennut niin tylsäksi, että olen jättänyt kesken. Mutta lähes kaikki olen kyllä lukenut!

    VastaaPoista
  2. Olen aloittanut listan muistaakseni vuonna 1998. En nyt pysty lopettamaan, koska olen sen aloittanut.. Merkkaan listaan tähdellä hyvät kirjat, ja saatan lukea ne sieltä uudestaan. Tai jos tarvitsen kirjoja tiettyyn aiheeseen liittyen, löydän ne myös listastani.

    En merkkaa luettujen kirjojen listaan keittokirjoja, sisustuskirjoja tai muita vastaavia, vain romaanit ja tietokirjat ja pidemmät. Työhön liittyvistä kirjoista merkitsen ne, jotka luen kokonaan, jos siis hypin vähänkin tai jätän kesken, en laita kirjaa listaan.

    Aiemmin luin tunnollisesti kaikki kirjat, nykyään jätän helposti kesken, jos en pidä. Enkä minäkään välttämättä myöhemmin muista kirjojen juonia tarkasti, mutta se ei haittaa. Luen rentoutuakseni.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!