sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kahdestaan (parisuhdeaikaa siis)






Joskus on ihanaa olla yksin. Ne hetket, kun saa olla yksin, ovat ihania. Ne ovat harvinaisia. Samoin ovat ne hetket, kun saadaan olla kaksin, kahdestaan.

Kun lapset olivat pieniä, niitä kahdestaan olon hetkiä tuntui olevan enemmän. Murrosikäisen kanssa ei tule sitä hetkeä, kun lapset ovat nukkumassa ja aikuiset jaksaisivat hetken vielä valvoa. (Varsinkaan, jos äiti tarvitsee paljon unta, mutta murrosikäinen on huono nukkumaan.)

Tänä viikonloppuna olemme saaneet kuitenkin olla ihan kahdestaan. Ja koska olemme selvästi keski-ikäisiä, käytimme ajan siihen, että kävimme syömässä ja lenkillä. Ihan parasta.

Olen laiskotellut koko viikonlopun. Olen syönyt iltapalaksi sipsejä, jättänyt sängyn petaamatta ja aloittanut aamupalan kello kaksitoista. 

Ilman lapsia on kyllä tosi outoakin. Vähän huolettaa koko ajan. On outoa tulla kotiin, kun täällä ei ole ketään. Tänään jo tuntuu, että pitäisi lähteä hakemaan lapsia takaisin. Että vaikka näitä kahdenkeskisiä hetkiä kaipaa välillä kovastikin, niin pian huomaa, että kyllä elämä olisi erilaista ilman lapsia.

Toivottavasti saamme jatkossakin aikaa meille kahdella ja toivottavasti saan aikaa myös joskus ihan itselleni, yksinoloon. Sitten osaa arvostaa sitä tavallista perhearkea, joka voi olla joskus väsyttävääkin. (Vai oletko eri mieltä?)







2 kommenttia:

  1. Kiva olla kahdestaan, mutta kivaa on myös olla yksin.
    Olen tänä iltana nauttinut juuri siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinolokin on kyllä ihanaa! Turhan harvoin saan nauttia omasta mainiosta seurastani. Juuri puhuimme, mitä tekisin, jos olisin yksin. Lukisin, järjestelisin ja joisin teetä. Ja ensin en tekisi mitään! Ihanaa yksinoloa sinulle! :D

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!