maanantai 4. syyskuuta 2017

Elokuun iltoina luettua

Petri Tamminen: Suomen historia

Tamminen on koonnut muistoja Suomen historian tärkeimmistä hetkistä. Muistot ovat hauskaa luettavaa, toki osin surullisiakin. Mutta eivät ne Kekkoset ja olympialaiset ja pula-ajat niitä tärkeitä hetkiä olekaan, vaan tärkeämpiä ovat ihmisten omat kokemukset, appelsiinin siemenet, pimeät kanat ja puolukkamehu. 



Minna Rytisalo: Lempi 

Lempin tarina kerrotaan kolmen eri ihmisen näkökulmasta. Mikään ei ole sen oikeampi kuin toisenkaan. Kuinka eri tavoin näemme asiat! Viljami näkee vaimonsa vaaleanpunaisten lasien läpi. Elli-piika kärsii kammottavasta mustasukkaisuudesta, ja Sisko-sisko - saksalaisen sotilaan morsian - kertoo Lempistä oman versionsa. 

Lue tämä. 



Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise: Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa


Haaveilen välillä, että voisin muuttaa ainakin joksikin aikaa ulkomaille asumaan. Johonkin lämpimään maahan tietenkin. Siksipä tartuin innolla tähän kirjaan. No, kirja itsessään ei ollut niin hyvä kuin toivoin (vertaan tällaisia kirjoja aina suosikkikirjaani Extra virgin), mutta selväksi tuli, että kaikissa asioissa on aina kaksi puolta. Ulkomailla asuminen on ihanaa ja kamalaa.Mutta mikäpä ei olisi. Haaveeni ei hävinnyt, mutta ei voimistunutkaan kirjan myötä. Muille samasta haaveileville kirja toki sopii. 



Elizabeth Kim: Kymmenentuhatta surua: Korealaisen tytön tarina

Elizabeth syntyi Koreassa ei-toivottuna, ja hänen äitinsä kokee "kunniasurman", ja tyttö joutuu lastenkotiin. Sieltä hänet adoptoidaan Kaliforniaan ankaraan uskonnolliseen perheeseen. 

Koskettava tarina sinällään, mutta ei mikään erityisen mieleenjäävä kirja. Jossain vaiheessa ajattelin, että olen lukenut tämän aiemminkin, ja niinpä olinkin (en edes kovin kauan sitten). 



Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat


Lue mieluummin Moriartyn muut kirjat. Ne ovat hyviä. Tässä kirjassa oli turha, muka salaperäinen alku, ja luin turhaan 250 sivua. 

Kirjassa on pihajuhlat, joissa tapahtuu jotain. Mutta mitä, sitä ei kerrota. Aivan turhaan asiaa pimitetään, salaperäisys vain ärsytti. Kirja alkoi kunnolla vasta, kun selvisi mitä on tapahtunut. Aloita siis kirjan lukeminen suoraan sivulta 266. Loppukirja oli lukemisen arvoinen. 



Affinity Konar: Elävien kirja 


Kaksostytöt Pearl ja Stasha outuvat Mengelen koekaniineiksi Auschwitziin. Kammottavat tapahtumat on kerrottu niin, kuin lapsi ne voisi kokea. Kirjan kieli on kaunista, sitä on mukava lukea. 



Ainoa miinus tulee kirjan loppuosan liian turhista ja epäuskottavista tapahtumista. Tämä kirja on kuitenkin ehdottomasti luettavien joukossa, holokaustista on kirjoitettu paljon, mutta tämä on hiukan erilainen teos aiheesta. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina! Kiitos!