lauantai 30. syyskuuta 2017

Luusalmi / Лууса́лми - matkalla Karjalassa

Kävin kesällä rajan itäpuolella Vienan Karjalassa, ja kiersimme muutaman pienen kylän. Ihan hullua näitä oli lähteä katsomaan. Oikeasti. Teitä pystyi ajamaan neljääkymppiä. Välillä pysähdyimme, koska luulimme, että puskuri irtosi kovassa vauhdissa. Samalla tiellä tuli vastaan nopeusrajoitus, olisi saanut ajaa seitsemääkymppiä. 

En tajua millaisella autolla tietä olisi voinu niin kovaa ajaa. Meillä oli maasturi. 

No mutta tuli nähtyä Luusalmi. (Ja pari muutakin kylää, mutta niistä kuvia myöhemmin lisää.) 

Oletko sinä käynyt Venäjällä? 

Viime kesän Venäjän reissusta löydät kuvia seuraavista linkeistä: 



Alkumatkasta tiet olivat paremmassa kunnossa kuin loppumatkasta. Epäivin, uskaltaako tästä ajaa, mutta hyvin kesti. Niiden huonompien siltojen kohdalla ei jääty kuvailemaan, vaan hurautettiin yli. Etteivät vain sorru kesken kaiken. Ja olihan näitä siltoja tosiaan jo uusittukin. (Ja vanha jätetty viereen, ehkä kaiken varalta. Tai mitäpä sitä suotta purkamaan. Viisas pääsee vähemmällä.)


Maisemista ei oikein voinut nauttia, kas kun teiden vierestä ei oltu leikattu vesakoita. Teiden vieressä kasvoikin läpipääsemättömän sankkana kolmemetriä korkea pöhelikkö niin lähellä tietä, että oksat raapivat auton kylkiä. Siinä sitten ajettiin tuntitolkulla katsellen.. No, pöhelikköä. 

Välillä saimme nauttia muistakin maisemista. Ei muuten Suomessa näe tällaista pystyyn kuollutta metsää missään. 



Lopulta pääsemme perille Luusalmen kylään. Kylässä on wikipedian mukaan noin 500 asukasta. Näimme heistä kolme. Myös koiria näkyi yhtä monta, kissoja tuplamäärä. Kunnan asukkaista melkein puolet on karjalaisia. Heidän kielensä on niin lähellä suomen kieltä, että sitä ymmärtää aika hyvin. 

Kuvasin kylän komeimmat talot. Muista en tiedä, mutta yksi näkyy olevan posti. Jos taloja on maalattu, värinä on käytetty perinteistä venäjänsinistä. Eikä haittaa laisinkaan, että samasta talosta osa on maalattu, ja osa ei. 

Talojen pihoilla ei näkynyt juurikaan kukkaistutuksia, ellei perunamaata sellaiseksi lasketa. Kauniistihan perunakin kukkii. 







Oletan että vesi tuodaan taloihin säiliöautolla, koskapa tien vieressä näkyi vesiastioita. Samoin oli Uhtualla. 









keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kun tavarat ovat paikoillaan, ne löytyvät heti

Olen todellinen rutiinien ystävä. Mielestäni ne helpottavat elämää niin paljon, että olen luonut perheellemme useita rutiineja. Rutiineista kirjoitan pian toisen postauksen, tässä keskityn siihen, missä säilytän tavaroita, ja miksi. 

 Kun tavarat ovat siellä, missä niiden pitääkin olla, ne löytyvät heti. 

Meillä on jokaiselle tavaralle paikka. Tavarat laitetaan paikalleen heti, kun niitä on käytetty. Lisäksi tavaroiden paikat ovat loogisia. 





Esimerkkejä: 

Kun tulen töistä kotiin, lasken laukkuni eteisen pöydälle. Sen paikka on siinä. Kotiavaimet kuuluvat laukun sisälle, jonne laitan ne heti avattuani oven. Myös rahapussi kuuluu laukkuun. Minulla on vain yksi käsilaukku, joten sinne kuuluvat tavarat ovat aina tallessa (ja mukana). 

Saksia tarvitaan monessa paikassa. Yhdet on lääkekaapissa, koska siellä on leikattavaa laastaria. Lapsilla on omat sakset huoneissaan. Keittiössä on ruuanlaittoon liittyvät sakset ja toiset yleissakset kynä-saksilaatikossa. Käsityötarvikelaatikossa on omat saksensa.

Ulkovaatteille on tarpeeksi tilaa. Lapsille on naulakot sellaisella korkeudella, että he yltävät itse laittamaan takit paikoilleen. Kenkiä ja vaatteita ei ole liikaa. Jokaiselle on oma laatikko, jonne pipot ja hanskat voi laittaa. 

Liian pienet vaatteet kerätään sitä mukaa pois, kun ne huomataan. Lisäksi kaikki vaatteet käydään läpi aina vuodenajan vaihtuessa. Rikkinäiset poistetaan myös heti, kun huomataan. Vaatteita ei ole liikaa. 

Säännöllisin väliajoin järjestän kaikki kaapit ja laatikot. Aina sitä poistettavaa tavaraa löytyy. Kun yksi kierros on tehty, onkin aika aloittaa alusta. Tästä kirjoitan myöhemmin tarkemmin. 





Lapset ovat oppineet, että kaikenlaisia höpötyksiä ei kannata ostaa. Ostetaan mieluummin jotain kalliimpaa ja järkevämpää harvemmin. Tai käytetään raha elokuvaan, kahvilaan tai muuhun vastaavaan kivaan. Myös lastenhuoneissa kaikille tavaroille on paikkansa. Lapset oppivat hyvin pieninä laittamaan tavarat paikoilleen.

Joku voisi kuvitella, että astiamme ovat ihan hullussa paikassa. Lasit ja lautaset ovat nimittäin alakaapissa. Aikuisten on vähän tympeä kumarrella, mutta nuorin ei muuten saisi otettua itselleen astioita. On kuulkaa paljon kivempi kumarrella silloin kun haluaa, kuin nostella astioita vähän väliä (ja juuri silloin, kun on kääriytynyt viltin mutkaan sohvalle). 

Se ongelma tässä on, että jos jokin tavara ei jostain syystä ole siellä, missä sen pitäisi olla, en todellakaan tiedä, mistä sitä voisi etsiä. Onneksi näin käy erittäin harvoin. 

Onko teillä tavarat paikoillaan, vai pitääkö niitä etsiä milloin mistäkin? 



tiistai 26. syyskuuta 2017

Satokausikalenteri - aina tuoretta ruokaa




Onko satokausikalenteri jo tuttu? Vuoden 2018 kalenteri on ilmestynyt, ja se on täynnä vinkkejä, ideoita ja ohjeita. Minä tarvitsen niitä kaikkia. (Jokainen hyvä ja toimiva vinkki, millä saisin lisättyä kasvisruuan syöntiä, on tervetullut!)

Satokausikalenterissa on esitelty kunkin kuukauden sesongissa olevat kasvikset. Ja jos kasvikset (tai hedelmät, marjat, juurekset ym) eivät ole tuttuja, niin kalenterin loppuosassa ne on esitelty kuvin. 

Sesongissa olevat tuotteet ovat usein edullisempia ja maukkaimpia sekä ravinteikkaimpia, koska ne ovat juuri silloin parhaimmillaan. Toki on myös ekologisinta ostaa niitä kasviksia, jotka ovat kulloinkin kypsyneet luonnollisesti.

Satokausikalenteri on uudistunut aiempina vuosina julkaistuihin verrattuna, tänä vuonna jokaiselle kuukaudelle on oma kasvisliemen ohje.  

Kalenterin kuvitus on herkullinen, kasvissyöntiin houkuttelevaa. Kyllä minä varmasti tämän avulla onnistun taas pikkuisen paremmin! 


Alla lainaus satokausikalenteri.fi - sivustolta: 

Seinäkalenteri 2018 lyhyesti:
  • 180 Suomessa kaupoissa tarjolla olevaa kasvista (hedelmät, juurekset, vihannekset, marjat …)
  • Kasvisten kotimaiset ja ulkomaiset sesongit kuukausittain ja tuottajamaittain
  • Hyvin varastointia kestävien kasvisten varastokaudet
  • Suositeltavat säilytyslämpötilat kypsille kasviksille
  • Kasvisten valokuvat
  • Lisätietoa ja käyttövinkkejä jokaisesta kasviksista
  • Kotimaisten vesistöjen herkkujen sesongit (kalat, äyriäiset)
  • Ravintoarvot
  • FODMAP-ohjeistus herkkävatsaisille
  • Satokausia noudattavat kasvisliemet
  • Yleisimmät villiyrtit – käyttövinkit ja sesongit
  • Vuoden 2018 kalenteritiedot (nimipäivät, juhlapyhät, liputuspäivät, kuunkierto)
  • Reilummin tilaa omille muistiinpanoille
  • Mitat suljettuna 21 × 29,7 cm, paino 240g



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn väreissä hehkuvat kynttilät Puttipajalta




Syksy ja näin ollen kynttiläkausi on alkanut! Rakastan kesää, mutta toiseksi eniten rakastan syksyä. Syksy on niin hygge. Meillä kynttilät palavat päivittäin koko syksyn ja talven.

Puttipajan kynttilät valmistetaan käsin perheyrityssä. Tuotteita on tuoksuttomina ja tuoksullisina, ja aina kuhunkin vuodenaikaan sopivissa väreissä. 

Nämä kotimaiset, käsintehdyt ja läpivärjätyt kynttilät hehkuvat ihanissa syksyn väreissä. Oliivi, okra ja raidallinen mandariini sekä tuoksukynttilä hilla sopivat kauniisti yhteen. 

Valikoimassa on kynttilöitä vaikka kuinka paljon enemmänkin. Syksyisten sävyjen lisäksi kynttilöitä löytyy metallisävyissä, sinivalkoisissa juhlavuoden väreissä ja tietysti eri muotoisina. 

Aion hankkia vielä itsenäisyyspäiväksi jotain sinivalkoista ja jouluksi punaisia ja valkoisia kynttilöitä. Kynttilä on muuten aina hyvä lahja, sillä sen voi polttaa, eikä lahjan saajalle jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään! 

Onko sinullakin kynttiläkausi alkanut? Vai poltatko kynttilöitä läpi vuoden? 






perjantai 22. syyskuuta 2017

Makuuhuoneen puolella - mietteitä mukavuudesta ja mukavuudenhalusta









Meidän makuuhuone on ollut monta vuotta jo tällainen. Se on minusta niin kiva, etten ole siellä montaakaan muutosta tehnyt. Päiväpeitto alkaisi olla vaihdon tarpeessa (nykyisestä on purkautunut lankoja), mutta kun tykkään tästä, enkä haluaisi uutta, niin en ole pitänyt kiirettä. 

Maton vaihdoin viime keväänä, virkattu juhannusruusumatto meni olohuoneeseen ja tämä pyöreä tuli tilalle. Sängynpäädyn olen ajatellut joskus maalata, sen väri on muuttunut alkuperäisestä. Siitä on tullut jotenkin vaaleanpunainen. En ymmärrä. (Ehkä puun väri jotenkin puskee petsin läpi?)

Yhdet uudet lakanat tarvitsisin. Nykyiset pellavalakanat ovat hyvät, mutta toinen pussilakana (Jep, meillä on kaksi pussilakanaa. Kun toinen on pesussa, toinen on käytössä) ei ole ihan sopiva peittoon. 

Valkoinen on ihana väri lakanoissa, nukun kaikista mieluiten valkeissa lakanoissa. Päiväpeitossa on tarpeeksi väriä, niin että makuuhuoneen ilme on rauhallinen ja pehmeä, ei kylmä eikä kliininen. Voisi lakanassa ehkä silti olla jotain maltillisesta väriä, en ole varma. 

Pitäisi nyt vain jaksaa etsiä se uusi pussilakana. Juuri sitä etsimistä inhoan. En jaksa kierrellä kauppoja. Onneksi netistä voi selata helpommin, ja kuljetuksenkin saa lähimpään postiin. Kyllä on meidän ihmisten elämä tehty helpoksi. (Ja hyvä niin.) 

Miten sinä nukut mieluiten? Meillä on yksi iso peitto, mutta monet haluavat mieluummin kaksi pientä. Ja joku ei tykkää yhtään näin hempeästä makuuhuoneesta. Millainen on sinun makuuhuoneesi? 

torstai 21. syyskuuta 2017

Mitä tänään luettaisiin - syyskuun kirjavinkit


Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär


Tätä kirjaa olen odottanut. Sarjan aiemmat osat ovat kertakaikkisen hyviä, eikä huono ole tämäkään. Mikäli et aiempia osia ole lukenut, niin aloita niistä. Ikävä kyllä tämä on sarjan huonoin osa (jos näin voi sanoa). Tämä johtunee siitä, että pidän ehkä enemmän aiemmista aikakausista - tässkin kyllä 20-luvun kuvaus on valtavan hyvä. 

Ruokarouvan tyttäressä päähenkilö on nimenomaan aiempien kirjojen päähenkilön Ida Eriksonin tytär Kirsti. Välillä Kirstin täydellisyys ärsyttää (ei kukaan voi aina olla kohtelias ja hienokäytöksinen). Odotan silti malttamattomana sarjan seuraavaa osaa (toivottavasti sellainen tulee!). 


*

Laura Lähteenmäki: Korkea aika 

Tämä kirja olisi voinut olla paljon parempikin. Välillä kirja oli erittäin hyvä, ja jostain syystä välillä ei ollutkaan. 

Kirjassa liikutaan useassa ajassa (sota-ajasta nykypäivään), ja tarinaa kerrotaan eri ihmisten näkökulmasta. Erityisesti mennyttä aikaa kuvataan hyvin, mutta jotain jää puuttumaan. 

Annan ja Olavin evakkoperhe muuttaa Pihlajan naapuriin. Perheiden kohtalot liittyvät yhteen. "Yksi asia johtaa toiseen, ja tähän päivään saakka." 

Lue silti, voit pitää tästä. 




Antto Terras: Stockmann yard


Stockmannin myymäläetsivänä työskentelevä Terras on kirjoittanut kirjan myymälävarkauksista. Hauskasti kirjoitettua kirjaa on mukava lukea, ja välillä sain nauraa ääneenkin. Kyllä ihmiset ovat tyhmiä. Ja kaikkea sitä keksitäänkin. 

Toivottavasti Terras kirjoittaa joskus toisenkin kirjan, lukukokemus oli niin hulvaton. Lue tämä. 



Kia Walli: Avokadopastaa

Sinkkuäiti Saili etsii netistä itselleen seuraa. Lähinnä sitä löytyy makuuhuoneen puolelle, jossa tapahtuvia hetkiä kirjassa kuvataan hyvinkin tarkasti. Kijan loppua kohden Sailin epätoivoisuus löytää mies kasvaa. Tämä on sellainen aivojenlepuutuskirja, jota lukiessa ei tarvitse ajatella mitään. Hyvää luettavaa sellaisiin iltoihin, kun on kertakaikkisen väsynyt. 


John Boyne: Poika vuoren huipulla

Lue ennemmin saman kirjailijan Poika raidallisessa pyjamassa, joka oli erittäin hyvä kirja. Ihan huono ei ole tämäkään. 

Pierrot jää orvoksi, ja päätyy tätinsä luoksen asumaan. Siellä hän muuttuu pojaksi nimeltä Pieter. Kirjassa kuvataan hyvin lapsen ajattelumaailman kehittymistä. 

Tämäkin kirja kuuluu genreen juutalaiset / toinen maailman sota / natsismi. Lue, jos aihe yhtään kiinnostaa. 



Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 

Olen lukenut tämän aiemminkin. Tämä sattui silmääni kirjastossa, ja luin siksi uudestaan. Jotain tässä kirjassa on, en tiedä mitä. Lestadiolainen liike ei ole minulle tuttu. Kaikki uskonnot ovat minua aina kiinnostaneet, on mielenkiintoista ymmärtää, miksi ihmiset ajattelevat, niinkuin ajattelevat. No, tästä ei nyt enempää. 

Taivaslaulussa Vilja ja Aleksi koittavat jaksaa arkea monen pienen lapsen vanhempina. Kirjassa kuvataan kuormittavaa arkea realistisesti. Paljonko pitää jaksaa? Annetaanko jokaiselle sen verran, minkä jaksaa kantaa, vai joskus enemmän? 



Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

Rachel ja Ben opiskelevat yhdessä, ja muutakin yhteistä historiaa heillä on. Kymmenen vuotta myöhemmin he tapaavat taas. Ben on naimisissa. Rachel ei ihan. Jotain heillä on jäänyt kesken, ja sitä kirjassa selvitetään. 

Ei ihan parasta hömppää, mutta paremman puutteessa luin tämänkin kirjan. Minua kyllä ärsyttää kirjojen hahmot, jotka eivät saa suutaan auki oikeassa paikassa. 


tiistai 19. syyskuuta 2017

Kuusivuotiaan synttärit - Ohjeet kakkuihin + muihin herkkuihin


Meillä on vietetty kolmen viikon sisällä kahdet synttärit (no oikeastaan juhlittavia on ollut kolmekin..). Olen leiponut! Vitsi minä tykkään leipomisesta! Juhlat on siitä kivoja, että saan muitakin syömään näitä kaikkia kakkuja ja muita (olen nimittäin huomannut, että helposti alkaa kertymään kylkiin tämmöiset), eikä tarvitse itse syödä kaikkea. 







Mokkapalat (iso uunivuoka)

Vatkaa taikina sähkövatkaimella. Laita uunivuokaan leivinpaperi, ja kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. 


Vatkaa 200 g voita + 1½ dl sokeria vaahdoksi. 

Lisää 3 munaa yksitellen. 

Lisää vuorotellen jauhoseos (4 dl vehnäjauhoja + 3 rlk kaakaojauhetta + 2 tl leivinjauhetta) + 1½ dl kahvia. 


Levitä kuorrutus jäähtyeen pohjan päälle. 


Kuorrutus: 

Vatkaa 25 g voita + 3 rlk kahvia + 4 dl tomusokeria. 


Koristele nonparelleilla tai sulatetulla suklaalla. 



Kinkku-paprika-voileipäkakku

(iso irtopohjavuoka) 


Laita irtopohjavuokaan pohjalle kelmu. Voitele vuoan reunat ruokaöljyllä. Laita pohjalle halkaistuja kirsikkatomaatteja leikkuupinta alaspäin. Lusikoi päälle täyte (älä kaada, sillä silloin tomaatit siirtyvät.) Anna kakun jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 


Täyte

Laita 6 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. 

Sekoita keskenään 300g kinkkusuikaleita + 2 paloiteltua suippopaprikaa + 1 paloiteltu purjo + ruukullinen ruohosipulia. 

Lisää 400g tuorejuustoa (valkosipuli tai chili-paprika) + 500g ranskankermaa. 

Mausta paprikajauheella, mustapippurilla ja chilillä. 

Kuumenna tilkka vettä, liota liivatelehdet sinne ja sekoita neste täytteeseen. 


Leikkaa vuokaleivän viipaleista reunat pois. Täytä kakun pohja leipäsiivuilla. Kostuta lihaliemellä. Laita kakun päälle kelmu, ja ann asen jähmettyä seuraavaan päivään saakka jääkaapissa. 


Kun kakku on jähmettynyt, irrota sen reunat vuoasta (esim. vetämällä veitsellä reunaa pitkin) ja kaada kakku tarjoiluastiaan. 


Jos täytteeseen ei laita liivatetta, sillä voi täyttää perinteisen voileipäkakun tai tuulihattuja. 





Sitruunajuustokakku

(iso irtopohjavuoka)


Vaihtamalla tuorejuustoa, tällä ohjeella voi tehdä minkä tahansa juustokakun.


Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi pohjalle. (Kahdessa osassa, niin se on helpompi irrottaa.) 

Murskaa 10 keksiä. Lisää 25g sulattettua voita ja painele seos haarukalla vuoan pohjalle. 

Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 


Täyte

Vatkaa 4 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai kermaa vaahdoksi. 

Lisää 400 g tuorejuustoa (sitruuna / suklaa / ananas / mansikka / kinuski). 

Lisää tarvittaessa hiukan tomusokeria. 

Raasta sitruunan kuori ja purista siitä mehu, sekoita täytteeseen. 

Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä muutama minuutti. Purista vesi pois, ja liota kuumennettuun appelsiinimehuun (noin ½dl). Sekoita täytteen joukkoon. 


Kun kakku on jähmettynyt pari tuntia, tee kiille. (Älä aiemmin, sillä jos kakku ei ole jähmettynyt, kiille sekoittuu täytteeseen.) 

Kiille

Laita 2 liivatelehteä kylmään veteen muutamaksi minuutiksi. Purista kuivaksi, liuota kuumennettuun appelsiinimehutilkkaan. Lisää appelsiinimehua niin, että sitä on 2 dl. Kaada varovasti kakun päälle. 




Pieni suklaakakku 


Kakkupohja 

Vatkaa 3 munaa + 2½ dl sokeria vaahdoksi. 

Lisää siivilän läpi 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl perunajauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 2 rlk kaakaojauhetta. (Käytä leivontakaakaota.)

Paista irtopohjavuoassa (jossa on pohjalla leivonpaperi ja reunat voideltu ja korppujauhotettu) 20 minuuttia 175 asteessa. 


Kostuta jäähtynyt kakkupohja appelsiinimehulla. 

Lisää väliin suklaarahkaa tai kermavaahdon ja suklaatuorejuuston seosta. 

Kuorruta täytteellä. 

Pursota kakun päälle vatkattua kermavaahtoa. 




Minimuffinssit (20 kpl) 

*

Sekoita 2 rlk kahvia + 1 kananmuna + 50 g sulatettua voita. 

Lisää seokseen 1½ dl vehnäjauhoja + 1 dl sokeria + 2 rlk kaakaojauhetta + ½tl vaniljasokeria + ½ tl leivonjauhetta. 

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 175 asteessa 10 minuuttia. 


Kuorrute

Vatkaa 50 g voita + 2 rlk kaakaojauhetta + vajaa dl tomusokeria + 2 tl kahvia. 

Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle. 


Ohje Emman kakkukirjasta. Kuorrutteen määrää olen pienentänyt. 

*


Kinuskikakku 

Leivo 2 kakkupohjaa yllä olevan ohjeen mukaan.


Kostuta kakku appelsiinimehulla. 


Täytä ja päällystä kakku kinuskivaahdolla: 

Vatkaa 6 dl kermaa vaahdoksi. Lisää 400g kinuskituorejuustoa + 200 g rouhittua Daim-suklaata (Maraboun levy). 


Sulata 50 g suklaata. Kaada kakun päälle. Koristele kekseillä ja suklaakarkeilla.