keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hei ope, kannusta! Liikuta!

Tämä teksti on kirjoitettu erityisesti niille, jotka toimivat kouluissa oppilaiden kanssa (tai esikouluissa tai muissa paikoissa, missä istutaan ja vietetään aikaa). Kursivoidut tekstit ovat Ps-kustannuksen sivulta. 



Ps-kustannukselta löytyy hyviä ideoita liikunnan lisäämiseksi kouluun. 

Aloitetaan siitä, että istuminen on epäterveellistä. Kouluissa istutaan ihan liikaa. Sari Salon kirja Peppu irti penkistä antaa noin 150 vinkkiä liikunnan lisäämiseen koulupäivään. 

Toki osa ideoista on tuttuja, mutta suurin ahaa-elämys tulee siitä, että liikuntaa ja liikkumista on helppo lisätä ihan mille tahansa tunnille. Itse löysin kirjasta heti parikymmentä ideaa, joita aion kokeilla pian. 

Suosittelen, suosittelen, suosittelen! 

Haluaisitko lisätä toiminnallisuutta tunneillesi?
Jos oppikirjojen ääressä työskentely ei saa oppilaita motivoitumaan, kokeile nostaa peppu irti penkistä! Kun opiskeltavia asioita käsitellään erilaisten pelien ja leikkien avulla, luokkatyöskentelyyn saadaan kaivattua vaihtelua. Oppilaat jaksavat myös keskittyä paremmin, jos välillä lähdetään liikkeelle tai opitaan asioita toimimalla.
Tuntuuko, ettei aika riitä ideointiin ja materiaalien tekemiseen?
Kirjaan on koottu yli 150 valmista ideaa, joissa hyödynnetään monipuolisesti pelejä, leikkejä ja toiminnallisia työtapoja. Mukana on runsaasti ideoita alakoulun oppiaineisiin. Monia tehtäviä voi myös soveltaa eri aineiden välillä. Kaikki kirjan tehtävät on kehitetty ja testattu käytännön oppimistilanteissa, joten näillä vinkeillä ja materiaaleilla saat taatusti uutta innostusta oppimiseen.


Toinen hyvä idea on Huomaa hyvä! - toimintakortit. Pakassa on 30 korttia, joiden avulla etsitään vahvuuksia. Usein oppilaat eivät osaa kehua itseään eivätkä löydä itsestään mitään hyvää. (Vaikka tiedämme, että kaikissa on paljon hyvää.) 

Nämä otan myös käyttöön, sillä hyvä itsetunto on asia, jota kaikkien aikuisen tulisi lapsissa ja nuorissa tukea. Itsetunnon kohoamisen myötä oppimismotivaatio nousee, kun oppilas huomaa, että hän pystyy itse ratkaisemaan ongelmia. 

Meistä kukaan ei synny sen paremmin rehellisyyden kuin itsehillinnänkään mestarina, vaan näitä taitoja on tietoisesti kasvatettava. Tulemme vahvoiksi siinä, mitä teemme paljon; heikennymme siinä, mitä teemme vähän. Esimerkiksi itsesäätelykyvyn on todettu ennustavan koulumenestystä älykkyysosamäärää paremmin. Luonteenvahvuuksiin keskittyvä opetus vaikuttaa oppimiseen pitkäkestoisemmin ja johtaa tyydyttävään elämään todennäköisemmin kuin vain tiedolliseen osaamiseen keskittyvä opetus. Alasta tai ajasta riippumatta menestymme vahvuuksiemme avulla.
Huomaa hyvä! -kirja antaa välineet vahvuusopetuksen toteuttamiseen. Kirjassa esitellään tärkeimmät luonteenvahvuudet ja kerrotaan, missä niiden käyttöä voi havaita ja miten niitä voi harjoitusten avulla vahvistaa.
Vahvuusvaris johdattaa lapset ja nuoret löytämään omat luonteenvahvuutensa! Huomaa hyvä! -toimintakorteissa esitellään tiivistetysti, mitä 26 luonteenvahvuutta ovat, miten ne voi havaita ja kuinka niitä voi vahvistaa itsessään. Näiden käytännöllisten korttien ja Huomaa hyvä!-kirjan avulla autat lapsia ja nuoria löytämään omat luonteenvahvuutensa.

maanantai 28. elokuuta 2017

Uunin maalaus - lisää valoa takkahuoneeseen






Takkahuone (ja itseasiassa koko koti) sai lisää valoisuutta ja valkoisuutta uunin maalauksen myötä. Tiiliseinä alkaa takkahuoneesta ja jatkuu olohuoneen kautta keittiöön. Takan lisäksi meillä on myös leivinuuni, eli tiilipintaa on paljon. 

Tässä aluksi muutama kuva takkahuoneen puolelta, joka on nyt valkoisin huone kodissamme. Alapuolella on muutama kuva takkahuoneesta ennen remonttia, huomaatte varmaan eron! Takkahuone eri järjestyksellä löytyy täältä. 

Uusi valaisinkin takkahuoneeseen löytyi, pidin kyllä vanhastakin, mutta se ei enää sopinut tänne. Toivottavasti löyän sille uuden paikan, sillä se on mielestäni aika kaunis. (Uusi valaisin lienee melkoinen pölynkerääjä, mutta olkoon. Pääasia, että se on kaunis.) 





perjantai 25. elokuuta 2017

Remontoinnista, vessasta ja käsisaippuoista








Voi tätä käsisaippuoiden määrää. Ne vaan ovat ihania! Ostan käsisaippuoita tuliaisiksi ja muutenkin aina, kun löydän kauniita. Nämä saippuat ovat Kreetalta ja Kroatiasta (ja muutama muu muualtakin). Nestemäinen saippua on Osmian valkoapilan tuoksuinen, aivan ihana. 

Vessaremontti meille on tehty jo muutama vuosi sitten. Seinät ja lattia laatoitettiin uudestaan ja katto maalattiin valkoiseksi. Ostimme myös uuden wc-istuimen ja peilin, sekä altaan ja pöytälaatikoston. Eli ihan kaikki meni uusiksi.

Talomme on rakennettu vuonna 1992, ja vaikka kaikki olikin ehjää, niin päivitystä tälle vuosituhannelle ja vuosikymmenelle on kaivattu monessa paikassa. (Kun ostimme talon, ainoastaan yhtä makuuhuonetta oli maalattu uudestaan rakentamisen jälkeen). 

Koko ajan minulla on kaikenlaisia suunnitelmia, harmillista kun olen kehnohko niitä toteuttamaan. Liian helposti teepannu ja kirja kutsuvat minua ja vievät aikani. No, pikkuhiljaa koti on uudistunut vuosien aikana. 

Enää meillä on oikeastaan remontoimatta keittiö ja kodinhoitohuone, yläkerran makuuhuone ja kaikki lattiat sekä eteisen kaapit. Pitkä lista, mutta vielä pidempi lista ollaan tehty! 

Kuuden vuoden aikana talo on maalattu ulkoa, sisältä on remontoitu vessan lisäksi kylpyhuone ja sauna, takkahuone, olohuone, makuuhuone, lastenhuone ja koululaisen huone sekä vaatehuone . 

Onkos siellä remonttisuunnitelmia? Meidän juuri valmistuneesta, uusimmasta remontista näet pian kuvia blogista! Instagramissa laura.marik niitä on jo, käy kurkkaamassa! 



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Käsintehdyt Doft-saippuat





Käsintehdyt, suomalaiset Doft-saippuat ovat aivan ylisöpöjä! Ne tuoksuvat hyvälle, näyttävät suloisilta ja niillä on kivat nimet - sopivat hyvin lahjaksikin. 

Kikatuksessa tuoksuu sitrukset, salvia ja laventeli, Halauksessa laventeli ja patsuli ja Ystävässä sitruuna ja greippi. Valikoimaan kuuluu myös saippuoita, jotka on nimetty luonnon mukaan. Doft on kahden serkuksen saippuapajayritys. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Täydellinen, vihreä teehetki






'

Rakastan vihreää teetä. Aiemmin join mustaa teetä, mutta jokin aika sitten, en muista miksi, siirryin vihreään teehen. Olen aivan koukussa. En ole koskaan ennen ollut: kahvia en ole juonut koskaan, en ole polttanut tupakkaa, mutta nyt. 

Juon aamuisin ennen töihin lähtöä pannullisen vihreää teetä. Samoin töistä palattuani. Joskus vielä illallakin. Töissä en oikein ennätä teekupillista juoda (ehdin kyllä keittää, mutta en odottaa, että tee jäähtyy.) 

Aina, kun käyn jossakin vähän erikoisemmassa kaupassa, haluan katsoa teehyllyn. Matkoiltakin olen tuonut tuliaisiksi teetä. Lempiteeni on tällä hetkellä Pirkan persikka-passion tee sekä Liptonin sitruunatee. Molemmat siis vihreää teetä. 

Aiemmin en kesäisin juonut teetä, vain syksyllä ja talvella. Vihreä tee sopii kesään ja kuumiinkin päiviin, ja olen nauttinut kesän mittaan monta kupillista varjossa istuen. Toki tee on parasta viltin sisälle kääriytyneenä hyvän kirjan ääressä. Kirjavinkkejä löydät esimerkiksi täältä

maanantai 14. elokuuta 2017

Miksi lapset puhuvat toisilleen rumasti

Postasin viime viikolla uusintana  FamilyBoostin ohjeita koulun aloitukseen.  Jos Familyboost ei ole sinulle tuttu, lue aiempi postaukseni täältä tai klikkaa suoraan heidän nettisivuilleen. 

*

Tässä postauksessa keskitytään yhteen ikuisuusongelmaan, nimittäin lasten keskinäiseen ikävään puheeseen. Mielestäni asia on ajankohtainen näin koulujen alkaessa, sillä oppilaat puhuvat joskus toisillee rumasti "läpällä". (Ja kyllähän tätä kuulee kotonakin sisarusten kesken.) Tekstin ovat kirjoittaneet FamilyBoostin psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen. 

Ja lisäksi on vielä arvonta! Eli kommentoi tähän postaukseen EDIT: Arvonta päättynyt, Taitoboostin voitti Sanna P.  TaitoBoostin arvontaan. Lue linkistä tarkemmin! (Alkaa 25.8.) (Laitan voittajalle sähköpostia.)

Taitoboosti on 99€ arvoinen verkkokurssi, jossa on tehtäviä, suljettu keskusteluryhmä ja psykologin tuki. Verkkokurssilla löydät myönteisiä kasvatuskeinoja ja syvennät vanhemmuuttasi.  

Yhteistyössä Perheblogit ja Familyboost


Lasten keskinäinen ikävä puhe, kuten tiuskiminen ja nimittely on melko tavallista, ja vanhemmat pääsevät sitä usein todistamaan erityisesti sisarusten välillä. Kuten Laura meille pohdinnoissaan totesi, ikävälle puheelle on nykykielessä kiertoilmaisuja, kuten trollaaminen ja läpällä puhuminen. Mistään uudesta ilmiöstä ei silti toki ole kyse, vaan jokainen pystyy varmasti palauttamaan mieleensä omastakin lapsuudestaan tilanteita, joissa lapset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn. Mitä kaikkea ilkeän puheen taustalla sitten saattaa olla ja miten suhtautua vanhempana sisarusten keskinäiseen ilkeilyyn?

Miksi lapset puhuvat toisilleen ilkeästi?

Ensinnäkin on tärkeää pitää mielessä, että lapset eivät syntyessään tiedä, miten juuri tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa kohdellaan toisia ja miten toisiin otetaan mukavalla tavalla kontaktia. Jo vauvana lapsi lähtee muodostamaan kuvaa siitä, miten toisten kanssa ollaan ja minkälaisia reaktioita erilaiset toimintatavat saavat muissa aikaan. Lapsi saa mallia toisten kanssa olemisesta esimerkiksi kotona, päiväkodissa, pihaleikeissä, harrastuksissa ja koulussa.

Lapsen kasvaessa hänen sosiaaliset taitonsa vahvistuvat pikkuhiljaa. Lapsi oppii, miten tietynlaisissa tilanteissa kannattaa toimia, jotta tulee sosiaalisesti hyväksytyksi. Useimmiten sosiaalisesti hyväksytty käytös on toisia kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Lapsiryhmissä leviävät kuitenkin herkästi myös ikävät käyttäytymisen muodot, kuten haukkuminen, naljailu ja muiden vähättely, joiden taustalla on usein ihmisen perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Puhumalla ikävästi yhdelle, lapsi saattaa saada toisen lapsen hyväksynnän. Jos lapsiryhmään, kuten koululuokkaan, on päässyt syntymään ikävän puhumisen kulttuuri, vaatii se ehdottomasti opettajan ja vanhempien vankkaa puuttumista. Ryhmäilmiöt ovat niin voimakkaita, ettei lasten ole mahdollista ratkaista niitä keskenään.

Kun lapset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn, puhutaan usein tahallisesta ilkeilystä. Tahallinen ilkeily on hieman harhaanjohtava termi sen vuoksi, että äärimmäisen harvoin lapsi todella tietoisesti valitsee olevansa ilkeä toiselle. Ilkeän puheen taustalla on lähes aina jokin muu syy kuin puhdas halu olla ilkeä: oma epävarmuus, hyväksytyksi tai huomatuksi tulemisen tarve, sisaruskateus, opittu tapa puhua, ja niin edelleen.

Ihmiset ovat siinä mielessä itsekkäitä olentoja, että tavallisesti haluamme asioiden sujuvan meille suotuisasti. Lapsi vasta harjoittelee sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista. Otetaan arkinen esimerkki: Isä kehuu nuoremman lapsen tekemää piirustusta. Vanhempi lapsi sattuu olemaan kuuloetäisyydellä ja alkaa vähätellä pikkusisaruksen piirustustaitoja. Oikeasti lapsi ehkä kokee, että kun pikkusisarusta kehutaan, hänelle tulee tunne, että hän ei ole isälleen yhtä tärkeä. Omat epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet (joita meillä kaikilla silloin tällöin on) ovat niin kipeitä, että on helpompi tuoda asia kiukun kautta esille kuin paljastaa oma haavoittuvuus. Pulmana tässä toki on se, että lapsi ei saa sitä lohdutusta, jota vanhemmalta siinä tilanteessa kaipaisi, vaan vanhemman moitteen ikävästä käytöksestä sisarusta kohtaan.

Sisarussuhteet sosiaalisten taitojen harjoitusareenana

Sisarussuhteet ovat oivallinen sosiaalisten taitojen harjoitusareena. Sisaruksen kanssa lapsi harjoittelee jakamista, oman vuoron odottamista, ristiriitojen ratkaisemista ja toisen tasapuolista kohtelua turvallisessa ympäristössä kotona. Toista täytyy oppia kohtelemaan kunnioittavasti myös silloin, kun on eri mieltä tai toinen talloo jaloille (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti!). Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, eikä tosiaankaan aina lapsilta onnistu. Onneksi harjoittelun mahdollistavia tilanteita tulee erityisesti sisaruksen kanssa usein eteen! Sisaruksen kanssa väitellessään lapsi oppii pikkuhiljaa kuuntelemaan toisen mielipidettä, ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja löytämään kompromisseja. Kaikki nämä ovat taitoja, joita lapsi tarvitsee myös muissa vertaissuhteissa.

Vaikka riidat usein kuuluvat tavalla tai toisella sisarussuhteeseen, ei sisarusten välistä ilkeää, toista halventavaa tai toista satuttavaa käytöstä pidä silti hyväksyä. Myös sisarussuhteissa voi edellyttää toista huomioivaa käytöstä. Kun toisia kunnioittavan käytöksen mallit opitaan kotona, voivat ne siirtyä myös kaverisuhteisiin.

Miten toimia, kun lapset riitelevät keskenään?

Mitä sitten vanhempana tehdä, kun sisarukset riitelevät kotona ja puhuvat toisilleen ikävään sävyyn? Pelkkä ikävän puheen kieltäminen harvoin johtaa myönteiseen lopputulokseen, sillä lapsi ei silloin saa mallia siitä, mikä olisi toivottava tapa puhua. Kärjistetysti voisi ajatella, että toista kunnioittava puhetapa ei ole sen itsestäänselvempää kuin naljailu. Jotta lapsi valitsee kunnioittavan tavan puhua, täytyy sen olla hänelle juuri siinä tilanteessa palkitsevampaa kuin ikävä puhetapa. “Palkinto” voi olla esimerkiksi riidan välttäminen, vanhemman kehu, oman myönteisen mielialan ylläpitäminen tai sisaruksen myöntyminen omaan tahtoon kauniisti pyytämällä.

Mikäli sisarukset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn, on kyse siis usein sekä harjoituksen puutteesta että opitusta tavasta. Lapsi ei siinä tilanteessa tiedä, millä muulla tavalla toimia. Negatiiviset käytösmallit lähtevät hyvin herkästi vahvistumaan. On siis erityisen tärkeää, että huomaat ja sanoitat ääneen ne kerrat, kun lapset puhuvat toisilleen myönteiseen sävyyn, sillä tämä vahvistaa myönteisiä käytösmalleja. “Onpa kiva kuulla, kun te juttelette keskenään niin mukavalla tavalla”, “kiitos, kun kysyit siskolta ystävällisesti, saatko lainata hänen peliään.”

Mikäli kuulet lasten puhuvan toisilleen rumasti, voit puuttua tilanteeseen menemällä lasten luo ja toteamalla jämäkästi: “meidän perheessä toisille puhutaan mukavalla tavalla”. Tämän jälkeen voit auttaa lapsia sanomalla esimerkiksi: “mitä yrität sanoa siskolle?” tai “miten voisit sanoa tuon ystävällisemmällä tavalla?”

Kasvaessaan lapset oppivat pikkuhiljaa olemaan aktiivisia toimijoita omien riitojensa ratkaisemisessa. Vanhempi ei ole aina se erotuomari, joka tulee ulkopuolelta ratkaisemaan tilanteet. Pysähdy miettimään, mitkä tilanteet lasten välillä kaipaavat vanhemman väliintuloa. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän he hyötyvät vanhemman konkreettisesta avusta riitojen ratkaisemisessa. Tilanteiden sanoittaminen ja aukipuhuminen on tehokas keino opettaa lapsille toisia kunnioittavaa ja mukavaa käytöstä.

Kun kuulet lasten riitelevän, odota hetki, ennen kuin menet väliin selvittämään tilannetta. Onko kyse nahistelusta vai loukkaavatko lapset toisiaan sanallisesti tai fyysisesti? Jos riitaan ei liity sanallista ilkeilyä tai fyysistä satuttamista, voit kuunnella, miten riita etenee ja antaa lasten yrittää selvittää asia itse. Mikäli lapset onnistuvat selvittämään riidan keskenään, kehu heitä! “Vau, osasittepa hienosti selvittää tuon tilanteen. Se vaati teiltä molemmilta joustamista. Olen teistä ylpeä!” Tämä tekee myös lapsille näkyväksi sen käytöksen, jota sinä heiltä toivot.

Mikäli riita jatkuu tai lapset loukkaavat toisiaan, vaatii tilanne aikuisen väliintuloa. Pysäytä tilanne sanomalla jämäkästi “stop”. Kuuntele lyhyesti mistä on kyse, mutta älä ota lasten pyynnöistä huolimatta kantaa siihen, kumpi toimi tilanteessa väärin tai kumpi on oikeassa. Kysy sen sijaan lapsilta: “Miten te itse ratkaisisitte tämän niin, että kummallekin jää hyvä mieli?” Pidä aikuisena huolta siitä, että lapset tekevät sellaisen ratkaisun, mikä tuntuu kummastakin reilulta, äläkä anna lasten karata tilanteesta. Kehu lapsia, kun he pääsevät kumpaakin miellyttävään ratkaisuun. Näin lapset oppivat, että pystyvät itse ratkaisemaan ristiriitatilanteita!

Sen lisäksi, että lapsi oppii kohtelemaan toisia mukavalla tavalla, on hyvä antaa lapselle eväitä myös siihen, miten puolustaa itseään ja miten toimia silloin, kun joku toinen kohtelee häntä ikävästi. Alle kouluikäiselle lapselle voi antaa konkreettisia käytösmalleja: “sano kaverille, että sinulle tuli paha mieli hänen sanoistaan” tai “jos päiväkodissa joku puhuu sinulle ikävästi, mene kertomaan aikuiselle”. Kouluikäisen voi taas ottaa mukaan pohtimaan tilanteita. “Miten sinä toimisit tällaisessa tilanteessa? Mitäköhän siitä seuraisi?”

Lopuksi

Sosiaaliset tilanteet ovat monimutkaisia ja muuttuvat vikkelään. Lapsi harvoin ehtii uudenlaisessa sosiaalisessa tilanteessa sen kummemmin pohtia sanomisiaan, vaan toimii aikaisemmin oppimansa tavan mukaan. Onneksi sosiaalisia taitoja voi harjoitella ja lapsi oppii niitä myös jatkuvasti erilaisten sosiaalisten tilanteiden kautta! Riidat eivät itsessään ole vaarallisia, eikä niitä voi täysin ehkäistä. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta jokainen lapsi oppii toista kunnioittavaa käytöstä pikkuhiljaa.

FamilyBoostin psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston

lauantai 12. elokuuta 2017

Koululaisen huoneessa




/ koulupöytä Ikea / matto Kärkkäinen / lippis H&M / 





/ juliste Desenio / seinähylly Halpahalli / korihyllyt Ikea / 


Pyöräytin kolmasluokkalaisen huoneen eri järjestykseen. (Ja tästä nuorimmainenkin innostui, että hänen huoneelleen pitäisi tehdä jotain.. Ja vanhimman pojan huoneelle on pitänyt tehdä jotain jo monta vuotta..)

Sängynpeite on pesussa, samoin verhot. Mutta huone on aika kiva ilman verhojakin. (Vai onko sinun mielestä liian paljas?) Vaihdoin myös maton (uutta ei tarvinnut ostaa, tämä oli meillä jo ennestään), mutta seinähylly on uusi. Se onkin aika kiva, ja lisäksi tosi edullinen. 

Vaikka tämä huone on pieni, sängyn paikkaa voi vaihtaa kolmeen eri paikkaan. Siksi järjestystä tuleekin aika usein vaihdeltua. Seinähyllyn takia pöytää ei tosin saa enää muille seinille, eli ehkä ostan tänne jossain vaiheessa uuden, ja ensi vuonna ekalle menevä poika saa tämän. Katsotaan nyt, kauanko tämä järjestys pysyy. 


Onko sielläkin alkanut arki ja lomat loppuneet? 

torstai 10. elokuuta 2017

Päivä Tukholmassa ja päivä Turussa







Heinäkuun lopulla tein lasten kanssa sellaisen ex tempore - matkan Turkuun ja Tukholmaan. Kummassakaan kaupungissa en ole vuosiin käynyt (täältä on niin pitkä matka, ettei ilman syytä todellakaan tule lähdettyä). Tukholmassa kävimme katsomassa Vasa-laivaa, kaupunkia ja Skansenin ulkoilmamuseota. 

Skansen oli kyllä käymisen arvoinen paikka! Siellä oli erilaisia eläimiä, vanhoja rakennuksia, kauniita maisemia ja kivoja kahviloita. Koko perhe viihtyy Skansenissa varmasti useamman tunnin. 

Alueella on helppo kulkea reittejä pitkin, ja lapsista oli hauskaa etsiä kartasta, mitä eläimiä näkisimme seuraavaksi.








Kävimme toki tutkimassa Tukholmaakin, söimme ja teimme hiukan ostoksia. (Emme paljoa, sillä meillä oli mukana niin pienet matkatavarat, ettei niihin sopinut juuri mitään ylimääräistä.) 

Tällainen päiväristeily Tukholmaan on lasten kanssa kiva, sillä lapset saivat nukuttua laivallakin oikein hyvin (minä valvoin äänten - joku moottori?- takia toisen yön). Tukholmaan ehtii tutustus ihan kivasti päivässä, mutta kyllä toisellekin reissulle jäi tutkittavaa! 

Turussa oikeastaan vain piipahdimme, kävimme katsomassa linnaa ja kävelimme Aurajoen rantaa. Kaunis kaupunki tämäkin, harmi kun tännekin on niin pitkä matka.