maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kroatia / Osa 6 / Vodice (eläimet)

Vodice sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Splitistä (jossa on lentokenttä). Lähikaupunki on Sibenik, noin 11 kilometrin päässä.

Vodice kuuluu Dalmatian alueeseen (josta dalmatiankoira on kotoisin). Adrianmeren rannalla sijaitseva kaupunki on mukavan rauhallinen, vaikka toki turisteja kesäaikaan kaupungista löytyy.

Kaupungin viihtyisyyteen on kiinnitetty huomiota, kukkaistutuksia löytyy keskustan alueelta paljon, ja myös talojen pihat ovat hyvin hoidettuja. Vodicesta löytyy paljon vuokrattavia huoneistoja, joten majoitusta voi etsiä vaikka vasta paikan päällä. 

Keskusta ja sen vanha kaupunki ovat aika pienet, niihin tutustuu samalla kun käy ostoksilla ja ravintoloissa syömässä. Ruokakauppojen hintataso on melkein sama kuin Suomessa (hieman alempi), mutta ravintoloissa syö aika edullisesti (meitä oli viisi henkeä, joista 2 aikuista, ja ravintolalaskumme oli noin 40 euroa). 

Alla olevat kuvat satamasta, jossa etsimme joka päivä merisiilejä ja -tähtiä, merimakkaroita, rapuja ja merietanoita sekä kaikenlaisia kaloja. Näitä oli helppo tarkkailla, koska vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy selvästi! 



Minulla on vielä valtava määrä matkakuvia käymättä läpi, ja ehdittiinpä tehdä pieni Tukholman-reissukin, ja monta muutakin juttua on kuvattuna. Niin että postaus kerrallaan tänne blogiin on tulossa kaikenlaista! 









 




Lisää Kroatiaa seuraavista linkeistä









torstai 27. heinäkuuta 2017

Metsäretkistä ja kiireettömyydestä







Yksi ihan parhaita juttuja kesässä on metsäretket ja makkaran paistaminen nuotiolla. Metsässä myös näkee aina jotain kaunista. Rakastan yksityiskohtia. Käppyräinen mänty on ihana. Kallioinen polku on ihana. Suopursu ja tupasvilla vasta ihania ovatkin! 

Ihan meidän lähellä on hyvä nuotiopaikka. Polku on juuri sopivan mittainen myös koiran ulkoilutukseen, niin että tämän ihanan tupasvillasuon ohi tulee aina välillä kuljettua. 

Minä panostan hyvinvointiasioissa eniten mielen hyvinvointiin. Voisin syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että olen onnellinen. Jos muutama pala suklaata teen kanssa tekee minut onnelliseksi, syön ne suklaat. 

Hyvinvointiini kuuluu myös pitkät ja hitaat aamut. Työaamuinakin herään sen verran aikaisin, että ehdin lukea hetken, eikä minulla silti tule kiire. Kiireettömyys ja kauneus on siis minun vinkkini hyvinvointiin. 

Kauneutta löytyy niin monesta paikasta. Vaikka meillä on kamalan ruma keittiö, niin sielläkin on kauniita yksityiskohtia. Koitan katsella niitä, kun kaapinovet ärsyttävät.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Juhlamekko ja yksi sunnuntai










Tänään, vesisadesunnuntaina on kiva palata näihin aiempiin, aurinkoisiin sunnuntaihin. Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, jolloin oli kahdet rippijuhlat (samana päivänä). 

Etsn mekkoa ajoissa, selasin kaikki mahdolliset nettikaupat, mitkä vain keksin. Ei löytynyt. Sitten, edellisenä päivänä, kävin kiertämässä vielä paikalliset vaateliikkeet (niitä ei montaa ole, eli se kierros oli nopea), ja päädyin ostamaan tämän.

Tämä mekko on siitä kiva, että voin pitää tätä töissä. Juhlavaatteet ovat usein siitä typeriä, ettei niitä voi pitää kuin juhlissa. Ja juhlia ei ole kovin usein (ainakaan minulla). Ja joka juhlaan ei huvittaisi mennä samassa mekossa. 

Eilinen meni häissä, sinne en löytänyt uutta mekkoa, joten monta vuotta vanha pikkumusta sai kelvata. Nyt ei mitään juhlia olekaan luvassa. Kaikki juhlat on kyllä kivoja. Olisi kiva järjestää juhlat, pidän suunnittelusta ja järjestelystä. Onneksi pian on kaikkien kolmen lapsen synttärit. Vaikka ne eivät isoja juhlia olekaan, niin saan edes leipoa! 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kroatia / Osa 5 / Kornatin kansallispuisto









Tämä Kroatian postaussarja ei näy loppuvan. Mutta siellä oli niin kaunista! Ja ihanaa! Mutta eihän se kuvista koskaan näytä yhtä hienolta. 

Krkan luonnonpuisto oli kaunein paikka, mutta hieno paikka oli myös Kornatin kansallispuisto. Nuorin kuuli ja luuli, että menemme gormitin saaristoon (ne ovat niitä pieniä muovisia leluja), enkä raskinut oikaista häntä. Kornatin saaristoon pääsi paikallisen matkayhtiön laivalla, ja matkalla tarjottiin ruokakin. (No siinä ei oikein ollut kehumista, ylikypsää kanaa tai kala. Kala oli parempi vaihtoehto.) Näimme matkalla delfiinejäkin! 

Kornatin saaret ovat jyrkkiä ja kallioisia. Pääsaarella oli ravintola ja ihana suolainen järvi, jossa oli lämmin vesi. Meillä oli taas uimakengät ja pyyhkeet mukana, joten pääsimme uimaan. 

Ravintolan takaa nousi polku näköalapaikalle. Korkeanpaikankammoisena en tosin uskaltanu kallion reunalle mennä katselemaan (vaikka siinä olikin aita), sillä pudotusta olisi ollut kymmeniä metrejä. 

Kroatian matkan aiemmat osat löydät alla olevista linkeistä: 





maanantai 17. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kirjavinkit

Kate Morton: Salaisuuden kantaja

Tämä oli kuukauden paras kirja. Mortonin ihanan pitkä sota-ajan (ja nykyajan) Lontooseen sijoittuva tarina on parempi kuin aiemmin lukemani Hylätty puutarha, joka oli sekin mitä parhain lukukokemus. 

Nykyajassa Laurel tutkii, miksi hänen äitinsä murhasi miehen 50 vuotta aiemmin, ja sota-ajan Lontoossa seurataan Dorothyn (Laurelin tulevan äidin) elämää. Jännitys säilyy koko kirjan läpi, ja melkein 700-sivuinen kirja tulee luetuksi hetkessä. 

*

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Melkein tuhatsivuinen romaani hujahti hetkessä. Tarina sijoittuu 1800-luvun loppuun, eli kyseessä on historiaalinen romaani. Kaksi naista matkustaa Uuteen-Seelantiin, kumpikin on menossa sinne vaimoksi, kumpikaan ei ole tulevaa miestään nähnyt. 

Kirjassa on mukavasti historiaa ja matkailua, mielenkiintoisia henkilöitä ja vähän rakkauttakin. Aivan parasta kesäluettavaa siis! 


Renee Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää 

Tästä kirjasta on vaikea kertoa ilman, että paljastaa juonen samalla. No, päähenkilö lukee kirjaa, jonka henkilö hän huomaa olevansa. Pikkuhiljaa asiat alkavat selviämään. Yleensä en lue mitään jännittäviä kirjoja (koska näen niistä painajaisia), mutta tämä oli minulle sopivalla tavalla jännittävä, ei siis liian. Kirja tuli luettua nopeasti, että sain loppuratkaisun selville. 


Näiden kolmen hyvän kirjan jälkeen tuli luettua myös yksi sellainen kirja, jota on kovasti kehuttu, mutta josta en kyllä tykännyt yhtään. Kirja olisi muuten jäänyt kesken, mutta minulla ei ollut mitään muuta kirjaa kotona. 


Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Kirjassa ei tapahdu mitään. Perhe lähtee matkalle, jotta mykkä lapsi rupeaisi puhumaan. Yli kolmensadan sivun jälkeen tapahtumat vasta alkavat, eikä sittenkään tapahdu mitään. 




Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet


Typerän nimen takia tämä kirja meinasi jäädä lukematta, mutta onneksi luin. Kim Hyun Hee koulutetaan Pohjois-Koreassa agentiksi, ja hän räjäyttää lentokoneen. 115 ihmistä kuolee. Kim jää kiinni, ja hän tajuaa tekonsa kamaluuden. Kaikki Pohjois-Korea kirjat ovat mielenkiintoisia, niin tämäkin. 



Ja loppuun vielä yksi rentouttava hömppäkirja.



Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

Sekainen koti, lapsia leikittävä mutta sotkuinen koti-isä, uraa tekevä äiti ja pieni ihastuminen.. Sopivasti sekaisin kirja on sellainen peruskirja aurinkoiseen kesäpäivään, tai siihen hetkeen kun väsyttää eikä yhtään jaksa ajatella. 




maanantai 10. heinäkuuta 2017

Parasta, mitä kesällä voi tehdä







Parasta kesässä on lämpö. Aurinko. Se, että kerrankin ei palele. Voi olla ihan pikkupikkubikineissä eikä palele. (Ja näistä bikinukuvista huomaa, että olisi ehkä aika parin vuoden tauon jälkeen lähteä salille tai vaikka kodin yläkertaan, missä olisi kuntoiluvehkeitä..) 

Ja parasta on myös se, että lapset saavat uida. Vaikka sen jälkeen paleleekin, niin onpahan voinut uida edes jonkin verran. Joskus oikein hyvällä säällä pitkäänkin. 

Ensin haetaan kaupasta eväät, ja sitten ajetaan rannalle, jossa ollaan niin kauan, että pieninkin malttaa lähteä pois. Pienin jaksaa kiipeillä ja keinua ja uida tuntitolkulla. Ja isoveljet jaksoivat kiikuttaa ja olla vesisotaa. Niin että oli ihan kesän paras päivä, kun kaikilla oli oikeasti kivaa. 

Voi miksi Suomen kesä ei ole pidempi ja lämpimämpi vielä? Ei ole vielä sellaista hellettä Suomessa ollut, että olisin päivitellyt liian kuumaksi. 

Toivottavasti näitä ihania ja parhaita päiviä tulee vielä monta! 


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pihalla, koska on kesä






Olen koittanut olla ulkona, kun kerrankin voi. Kun sää kylmenee, tulen viettämään monta kuukautta sisällä. Kuulemma pakkasellakin voi ulkoilla, kun pukeutuu tarpeeksi lämpimästi. No, vielä en ole onnistunut siinä, tarpeeksi lämpimästi pukeutumisessa. Nautin siis nyt, kun ei ole pakko pukeutua (paitsi sen verran, etteivät naapurit ilmoita mihinkään siveettömästä käytöksestä.) 

Kauniit päivät aiheuttavat sen, että minulla jää kaikki muu tekemättä. Siis ihan kaikki. En saa siivottua. En saa tehtyä ruokaa. (Ellei grillaamista lasketa.) En saa blogattua, nämäkin kuvat ovat kesäkuulta, ja nyt vasta sain laitettua tänne. 

Mutta eihän se haittaa! Paljoa tärkeämpää on lukea kirjaa ja viedä lapsia uimaan ja jäätelölle. Siivota ehtii syksymmälläkin, sitten kun on siellä sisällä. (No olen minä jotain saanut tehtyä, eli tänäkin vuonna olen lopultakin pessyt ikkunat. Päätin, että joka päivä pesen yhden, niin ei tule niin iso urakka. Illalla sitten yhdeksän aikaan olen pessyt niitä. Mutta onpahan tehty.) 

Kesällä on kiva syödä ulkona, koska se on erilaista kuin tavallisesti. Paljon isotöisempäähän se on, kun pitää kantaa astiat ja ketsupit ja maidot ensin pihalle, ja sitten kesken ruuan pitää hakea veitsiä ja salaattikastiketta ja muita unohtuneita sisältä, ja lopuksi kantaa vielä kaikki takaisin. Mutta kyllä ruoka maistuu ulkona paremmalta. 

Ja muuten, olen minä jotain tehnyt oikein paljon ja kunnolla. Nimittäin tankannut aurinkoa varastoon, niin ettei se ennen syyskuun loppua pääse vajumaan mielentilastani. Siitäpä se alkaakin sitten seuraavan kesän odottelu. 



maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kroatia / Osa 4 / Ville Matilde





Majoituimme Kroatian matkallamme Ville Matilde - hotellissa. Sen sijainti on mitä mainioin, sillä se on aivan meren rannassa ja hotellilta kaupungille kävelee alle kymmenessä minuutissa. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on myös kauppa, josta saa ostettua välipalaa tai iltapalatarvikkeita. 

Ville Matilde Beach resort koostuu useasta pienestä talosta, joissa alakerroksessa on isompi huoneisto ja yläkerroksessa kaksi pienempää huoneistoa. Talot ovat ihanan pastellin sävyisiä, ja piha-alueilla on kaikenlaisia kasveja, kuin myös altaalla. 



Hotellin paras puoli on ehdottomasti kaunis uima-allas. Altaalle paistaa aurinko aamusta iltaan. Altaan vieressä on hotellin ravintola, josta on näkymä merelle. Lapsille on oma, matalampi allas, ja uimataitoisille iso allas, jonka ympärillä kasvaa ihania, kukkivia puita. 

Miinusta annan hotellin aamupalalle, joka oli kovin niukka. Olisimme kaivanneet enemmän valikoimaa, erityisesti hedelmiin ja kasviksiin. Henkilökunta oli ihan ystävällistä, tosin aika pidättyväistä. Esimerkiksi Kreetalla ihmiset olivat paljon iloisempia ja juttelevaisempia. Ravintolasta on näkymä merelle, ja oli ihanaa syödä ulkona mäntyjen alla. 

Huoneisto itsessään oli siisti ja ulkonäöltään ihan kiva. Siellä oli iso makuuhuone, josta pääsi terassille sekä pienempi makuuhuone. Ihanan isolla terassilla söimme iltapalan. Isossa olohuoneessa oli levitettävä sohva. Keittiössä oli astiat ja muu tarpeellinen varustus.




 





Heti hotellin ulkopuolella on ranta, ja sen vieressä jäätelö- ja rihkamakojuja. Matilden rannan jälkeen alkaa seuraavan hotellin ranta-alue. Vertailun vuoksi sanottakoon, että pidin enemmän rannasta Kreetalla, vaikkakin Vodicessa oli eristetty lapsille matalampia altaita uimista varten. 

Pääosin olen tyytyväinen hotelliimme, minulle miljöö on tosi tärkeä. Oli ihanaa lukea auringossa kun laventelipensaat tuoksuivat vieressä. Ilta-uintia varten allasalue oli valaistu kauniiksi, ja muutenkin alueelta löytyi kivoja yksityiskohtia. 






Alla olevista linkeistä pääset kurkkaamaan aikaisemmat postaukset Kroatian matkalta: