tiistai 25. lokakuuta 2016

Parhaat mahdolliset löylyt






Saunan tärkein asia on tietysti hyvä kiuas. Juuri sopivan kokoinen lämmittämään hyvät löylyt, mutta ei liian suuri tekemään ilmasta kuivaa ja löylyistä liian kipakoita. Ja minulle kaunis ulkonäkö on ihan yhtä tärkeä seikka, kuin hyvät löylyt.. 

Valkoiseen ja mustaa saunaan halusin tietysti valkoisen ja mustan kiukaan. Koska meillä on sähkösauna, vaihtoehtoina oli joko seinäkiuas tai lattialle asennettava kiuas. Kaunein kiuas, jonka löysin, oli Kota Saana.

Narvi on ainoa iso kiuasvalmistaja, jonka kaikki tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Olen aina iloinen, kun voin suosia suomalaista. Nyt se onnistui. 

Nyt uudessa saunassa on saunottu jo monta kertaa, ja minäkin olen innostunut saunomaan ihan eri tavalla kuin ennen. Voi että on kiva istua kauniissa saunassa, siellä rentoutuu ihan eri tavalla kuin vanhassa ja rumassa! 

Kiukaassa on montakymmentä kiloa kiviä, ja verkkopinta tuo kivet kauniisti esiin. Tällä hetkellä pinnalla on koristeena valkoisia kiviä, mutta mikseipä koko kiuas voisi olla harmailla kivillä. Kiukaassa on erillinen termostaatti, joka huolehtii, että saunan lämpötila pysyy oikeana. (Eli kun mieheni käy laittamassa saunan päälle, minä käyn pudottamassa muutaman asteen lämpötilasta.)

Kota Saana - kiukaassa on erillinen ohjauspaneeli, jonka voi asentaa vaikka eri huoneeseen. Siitä on helppo valita saunan lämpötila kyykistelemättä. Ohjausyksikön- ja termostaatinjohdot voi asentaa seinäpaneelien alle piiloon. Kiukaan voi integroida myös lauteisiin, mikäli sauna ei ole perinteisen mallinen niinkuin meillä. Kiuasta saa myös teräksen värisenä, ellei musta väri miellytä. 


Yhteistyössä Narvi 

Linkit vievät valmistajan nettisivuille, mutta en saa linkkien käytöstä tuloja itselleni. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

En voisi olla onnellisempi (uusia sisustustauluja!)












Olohuoneen seinälle kiipesi koppis. Se sai seurakseen voikukan ja mietelauseen, joka muistuttaa minua siitä, että elämä on nyt. Ehkä voisin olla onnellisempikin kuin juuri nyt, mutta sitä ei kannata jäädä odottamaan. Nyt on nyt, ja tästä hetkestä tulisi ottaa kaikki irti. Tai ainakin pitäisi olla onnellinen, juuri nyt. 

Aina on jotain, mikä ei ole valmista. Joku remontti on kesken, joku projekti pitää tehdä valmiiksi tai muuten vain on kiire. Nytkin ajattelen, että sitten, kun paranen flunssasta. Mutta sitten tulee jo jotain muuta. Tämä on elämää. Ihanaa, tavallista arkea, jota rakastan. Ja josta olen onnellinen. 

Julisteet ovat olleet nyt viikonlopun aikana jo monessa paikassa, mutta selvästi ne jäävät olohuoneeseen.

Deseniolta saa julisteisiin myös kehykset. Mikäpä helpompaa, kuin tilata samalla julisteet ja sopivat kehykset, niin heti paketin avattua saa valmiit sisustustaulut esille. 

Mikä näistä julisteista on sinun suosikkisi? 
Entä mistä sinä olet onnellinen just nyt? 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Valkoinen ja musta sauna








Saunasta tuli valkoinen ja musta. Ja tässä järjestyksessä, sillä vaikka mustaa onkin enemmän, valkoinen näkyy paremmin. Olen tosi tyytyväinen lauteiden valkoiseen väriin! En halunnut sellaista läpikuultavaa pintaa, josta puunsyyt näkyvät, vaan melkein peittävän (kuitenkaan vaikuttamatta seinämaalilla maalatulta..).

Lauteet on petsattu Liberon Saunasävy - petsillä, väri valkoinen. Yksi kerros riittää peittävän lopputuloksen saamiseen. Päällä on vielä kerros Sauna suojaöljyä, joka suojaa kosteudelta ja lialta. Näin valkoiset lauteet myös pysyvät valkoisina. 

Harmittaa, etten heti löytänyt näitä maaleja, olisimme nimittäin säästyneet yhdeltä ylimäräiseltä seinien maalauskerralta, jos olisin käyttänyt näitä Liberonin tuotteita (valikoimasta löytyy valkoisen lisäksi musta ja monta ruskea sävyä). 

Liberonilla on myös ekologinen Bloom - tuotevalikoima, joista erityisesti Kookos-maali kiinnostaa minua.. 

Kylppärin valaisin tuo vähän iloisuutta muuten aika pelkistettyyn sisutukseen, sähkömieskin kehaisi sitä! 

Yhteistyössä Colornova (maalaatpa melkein mitä tahansa, maalit löytyvät täältä!) Keltaisista linkeistä pääset suoraan tuotteisiin, ja linkkien takaa löytyvät työohjeet ja tarkat selostukset kustakin tuotteesta. Näin omalla kokemuksella voin suositella! 

tiistai 11. lokakuuta 2016

Mäntyjä makuuhuoneessa









Minä pidän valoisasta makuuhuoneesta. Voisin nukkua vaikka valot päällä, minun unta valo ei häiritse. Haluan silti, että makuuhuone on rauhallinen ja vaalea, en halua tummia värejä tai mitään värikästä tilaan, jossa nukun. 

Makuuhuoneessa on paras sisustusesineeni, nimittäin käppyräinen oksa sängyn päällä. Se sopii oikein hyvin yhteen Kelohonka-verhojen ja tapetin kanssa. (Ehkä verhojen nimi oli virallisesti Pinus? En ole varma. Samaa Vallilan kuosia kumpikin on.) 

Omat suosikkini ovat valkoiset pellavalakanat. Minusta tuntuu, että valkoisissa lakanoissa nukuttaa parhaiten. Simpukkakorut olen saanut lapsilta äitienpäivälahjaksi ja pienet pyhimysten kuvat ovat Kreetalta nunnaluostarista

Keltaisista linkeistä pääset postauksiin, jotka olen noista aiheista tehnyt. Huomenna kurkistetaan jälleen kylpyhuoneeseen ja saunaan, täältä löytyy edellinen postaus, jossa saunaa vähän näkyykin. 

lauantai 8. lokakuuta 2016

Viikon ruokalista (sis.kolme helppoa ohjetta)



Lihaton lokakuu ei saanut pinaattikeiton jälkeen jatkoa. Kokeilin kuitenkin yhtä uutta ruokaa, tein ensimmäistä kertaa elämässäni kanakeittoa. Mielestäni kanaa ja perunoita ei pitäisi syödä samalla ruualla (koska ne eivät sovi yhteen), joten olin tyytyväinen, kun löysin ohjeen, jossa perunan sijasta olikin nuudeleita. Ohje löytyy postauksen lopusta. 

Lokakuun ensimmäisellä viikolla söimme pinaattikeittoa ja tonnikalapastaa (taas maailman helpoin ohje, mutta hyvää - ohje alla). Pasta lopusta paistoin munakkaan. 

Seuraavaksi olikin vuorossa jauhelihakeitto (puolet jauhelihasta soijarouhetta), teeripaisti ja kanakeitto. Eilen tein pizzaa (jälleen puolet jauhelihasta oli korvattu soijarouheella) ja tänään söimme kanankoipia. Helppoa perusruokaa. 

Kasvisruokia ei nyt tullut kokeiltua, sillä niiden teko vaikuttaa niin isotöiseltä. Ainakin minulla on sellainen mielikuva, en tiedä pitääkö se paikkaansa. Pidän leipomisesta, mutta ruuanlaitossa haluan päästä mahdollisimman helpolla. 

Nyt suunnittelemaan ensi viikon ruokalistaa, jotain helppoa ja nopeaa on jälleen luvassa. Suunnitteletko sinä ruoat etukäteen, vai mennäänkö teillä fiilispohjalta? 


***

Juustosarvet

Pikataikina, ohje kotitalouden opettajalta, mutta en tiedä mistä alkuperäinen ohje on.. 

***

Sekoita 4 dl vehnäjauhoja + 2½ tl leivinjauhetta + ½ tl suolaa + 1 dl juustoraastetta. 

Lisää ½dl öljyä + 2 dl kermaviiliä. Sekoita taikina tasaiseksi. 

Jaa taikina kahteen osaan (minä jaoin kolmeen, niin sain pieniä sarvia) ja kauli ympyröiksi. Jaa ympyrät taikinapyörällä kahdeksaan sektoriin. 

Kierrä sektorit sarviksi alkaen leveästä päästä. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle juustoraastetta. 

Paista 225 asteessa 10 minuuttia. 

***


***

Tonnikalapasta 

Keitä pasta toisessa kattilassa ja lämmitä toisessa purkkitonnikalaa. 

Lisää tonnikalan joukkoon puoli tuubia tomaattipyrettä. Mausta paprikajauheella, oreganolla, chilillä ja mustapippurilla. Lisää 2 dl ruokakermaa. 

Minä laitan pastan ja kastikkeen sekaisin, mutta voihan ne syödä erikseenkin. 

***



***

Kana-nuudelikeitto 

Kiehauta kattilassa 1 l vettä + 2 kanaliemikuutiota. 

Pilko 1 punasipuli + 1 valkosipuli + 2 porkkanaa + 1 chili. Paista pannulla ja lisää liemeen. Keitä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä, ja suraua sauvasekoittimella soseeksi. 

Lisää 300g paistettuja kanasuikaleita + 200 g munanuudeleita (kiekkoja). 

***



keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Uhtua Ухта - Kalevala Калевала


Kävin kesällä Venäjällä. Aiemmat postaukset löytyvät linkkien takaa: täältä ja täältä Kostamus ja täältä Vuokkiniemi. Nämä kuvat ovat Uhtualta, joka nykyään tunnetaan nimellä Kalevala. Juuri täällä Elias Lönnrot keräsi runoja, tarinan mukaan alla olevan kuvan männyn alla. 

Tällä kylällä asuu mummuni serkku, jolla on ikää yli 90 vuotta. Edellisestä tapaamisestamme oli melkein 20 vuotta, jota minä pidin pitkänä aikana, mutta iäkkäämpi sukulaismummoni totesi, ettei 20 vuotta ole pitkä aika, kun on yli 90 vuotta vanha. Kaikki on suhteellista. 

Uhtua, eli Kalevala (olen koko ikäni tottunut puhumaan Uhtuasta, vaikka se ei kylän viralllinen nimi enää ole) on kaunis kylä. Vanha, mutta kaunis. Se sijaitsee 150 kilometrin päässä Kostamuksesta, mutta kovin nopeasti sinne ei pääse. Vaikka tie oli hyvässä kunnossa, ei sillä voinut ajaa yli kuuttakymppiä. Minulla ei ole koskaan ole niskat olleet niin kipeät kuin tuon rytkytyksen jäljiltä. 

Matkan varrella on toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, panssariesteitä sekä korsuja, jotka olivat tosin romahtaneet. Niihin ei enää sopinut sisälle, mutta kyllä siellä penkki ja nuotiopaikka näkyi. 

Kiipesin tietysti sille kukkulalle, mihin suomalaisten Suur-Suomen teko katkesi. Oli muuten jyrkkä mäki. Tai ainakin yksi niistä, en ole niin perehtynyt sotahistoriaan, että tietäisin kaikki paikat. Muistomerkkien tykkien piiput oli muuten taidettu kohdistaa Suomeen päin, mikäli yhtään olin tietoinen sijainnistani.. 




Yövyimme Hotelli Sampossa, joka sijaitsee erittäin kauniilla paikalla Keski-Kuittijärven rannalla. Hotellin henkilökunta puhui vain venäjää, mutta onneksi meillä oli mukana sukulaismies, joka sitä osasi. Näin saimme tilattua aamupalan. Huoneet olivat ihan perussiistejä. Alla oleva kuva on hotellin pihalta, jossa olisi ollut paljon vilkkaampi yöelämä kuin paikallisessa baarissa, jossa kävimme istumassa iltaa. Baari muistutti lähinnä mieheni mummulaa tekokukkineen ja maisematauluineen. Yksi diskopallo pyöri katossa ja baarikaappiin oli kiedottu jouluvalot. Hotellin pihassa sen sijaan istui kolmisenkymmentä kylänmiestä litran kokoisine kaljapulloineen. Sisälle saakka juhlinta ei kuulunut, vaan sain nukkua yöni tiikerilakanoissa rauhassa. 

Aamulla saimme toivomaamme aikaan teetä ja voileipiä, ja jatkoimme siitä vierailuja, ja joimme teetä vielä useaan otteeseen päivän mittaan. Toki meille tarjottiin ruokaa ja väkevämpiäkin. Tosin me tuotimme pettymyksen mummolle, sillä hän totesi ihmetellen "Mitä, meitä on vain seitsemän, emmekä saa kahta vodkapulloa juotua?". Yritin. 





Kiertelimme kylää kävellen, ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Monet puhuvat karjalaa, joka muistuttaa suomen kieltä niin paljon, että pystyimme tekemään sukuselvitystä ja löytyihän meiltä yhteisiä tuttaviakin. Kiersimme kylän autollakin, minä pysäytin vähän väliä ja juoksin pihalle kuvaamaan. En olekaan aiemmin nähnyt taloa, jossa on viittä väriä seinässä, tai kolmen asunnon rivitaloa, josta on maalattu vain keskimmäinen asunto. Mutta näistäkin huolimatta kylä oli jotenkin ihanan idyllinen. Ja täynnä nuoria ihmisiä! En ole Suomessa nähnyt näin paljoa lapsia yhdessäkään pikkukylässä. Kalevala vaikutti virkeältä ja eläväiseltä kylältä, vaikka sieltäkin väki on vähentynyt. 











Yllä olevassa kuvassa on Kalevalan koulu, ja alla olevassa kuvassa minä olen hiukset sekaisin Keski-Kuittijärven rannassa. Kyllä huomaa, että on ensin istunut tuntitolkulla autossa, jonka ilmastointi ei oikein toimi, ja sitten juossut paikasta toiseen. 

Olisi mukavaa lähteä Uhtualle uudestaan, mutta ehdottomasti seuraava reissu saisi olla viikonloppumatkaa pidempi. Kylällä on leirintäaluekin, joka on kuulemma oikein hyvä. 

Kierosilmäinen kissa oli muuten löytänyt illallisekseen tuon komean sammakon. Sukulaismummoni väitti, ettei kissa ole hänen, mutta hänen rappusten alla se asusti. Monta tarinaa jäi muistoksi tältä matkalta. Kun vain joku päivä ennättäisi kirjoittaa kuoppaisella tiellä kirjoitetut hajanaiset ajatukset puhtaaksi.. Jos saan niistä enää mitään selvää. Millaisia tarinoita saisikaan pidemmällä vierailulla kuulla?