maanantai 21. toukokuuta 2018

Toukokuun kirjat

Alkukuusta esittelin jo kolme kirjaa äitiydestä. Näiden lisäksi luin seuraavat:




Kimmo Oksanen: Ohikuljetut

Tällaisia kirjoja olisi mukavaa lukea enemmänkin. Reportaasi kymmenen vuoden ajalta yhden romaniperheen vaiheista kuvitettuna (valokuvaaja Heidi Piiroinen). Millaista on romanikerjäläisen elämä? Kuinka se muuttuu vuosikymmenessä? 


Harmillisesti osa kuvista oli aivan turhia (olisin mieluummin nähnyt yhden kuvan enemmän romanien kodeista kuin sadepisaroista tai pihlajanmarjoista), ja olisin mielelläni lukenut tarkempiakin kuvauksia siitä, millaista näiden romanien elkämä onkaan. 



Heidi Köngäs: Sandra

Sandra, torpparin vaimo, kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirjaan piirtyvät ilot ja surut: häät Jannen kanssa, lasten syntymät, pyykinpesut ja sota, joka yht äkkiä saapuu kotipihaan. 

Tätä kirjaa suosittelen. 


Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe

Kaija on sosiaalityöntekijä, jolle lastensuojelun asiat ovat arkipäivää. Niistä on onnistuttu kertomaan kirjassa mässäilemättä. Tästä syystä kirja oli erittäin mielenkiintoinen; tällaistakin elämä voi olla. Ihan tavallisissa perheissä tapahtuu, vaikka ei koskaan uskoisi. 



James Dashner: Labyrintti
Poltettu maa 
Tappava lääke

Taas yksi nuorten dystopia trilogia. Seiskaluokkalainenkin luki kaikki kolme kirjaa. Minun mielestäni sarjassaan aika perus, mutta luinpa kuitenkin koko sarjan, ei huono siis. 

Thomas herää muistamatta mitään, ja huomaa joutuneensa aukiolle, jota ympäröi valtava labyrintti. Miksi nuoret ovat joutuneet aukiolle? Miksi labyrintissä on kammottavia hirviöitä? Kuinka aukiolta pääsee pois? 

Muut osat tietysti jatkavat tarinaa, mutta en kerro niistä nyt enempää. 


lauantai 19. toukokuuta 2018

Kesän eka brita ja pihajuttuja





Ihan parasta, kun on kerrankin ollut näin lämmintä toukokuussa! Useimmiten toukokuu on täällä sellainen, että lämmintä on noin neljä astetta eikä koivuissa ole koulun lopussa kunnolla edes hiirenkorvia. 

Nyt pihalla kasvaa jo vaikka mitä, ja ulkona voi juoda päiväkahvit. (Tai minun tapauksessa teen.)

Olisipa koko kesä tällainen: aurinkoinen, ihana, lämmin. En ole vielä koskaan valittanut, jos on ollut hellettä, enkä tule niin tekemäänkään. Kyllä taas pitkän ja pimeän talven jälkeen olen vain onnellinen tästä lämmöstä. 

On ihan parasta viedä kirja ja viltti pihalle, lukea puun alla tai juoda iltateetä takapihalla. Ja jos kaveriksi jaksaa tehdä ihanan britakakun, on päivä täydellinen! 




Britakakku 


Vatkaa 4 kananmunan valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 2 dl sokeria + 1 tl vaniljasokeria koko ajan vatkaten. Vaahto on valmista, kun se ei tule ulos kulhosta, vaikka kulhon kääntää ylösalaisin. 

*

Vatkaa toisessa kulhossa 200 g margariinia + 2 dl sokeria vaahdoksi. Lisää 4 kananmunan keltuaista + 1 dl maitoa. Lisää 2½ dl vehnäjauhoja + 3 tl leivinjauhetta. 

Jaa tämä taikina kolmeen osaan. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Kaada päälle valkuaisvaahtoa niin, että taikina peittyy. Ripottele valkuaisvaahdon päälle mantelilastuja. 

Paista levyjä 175 asteessa noin 15 - 20 minuuttia. 


Kun levyon jäähtynyt, puolita se. Laita väliin vaniljavaahtoa sekä marjoja tai paloiteltuja hedelmiä. 






keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Lastenhuoneeseen uutta (Ilves)maalia



Pienimmän lapsen iso lastenhuone sai uuden värityksen Ilves-maalilla. 
Aiemmin huone oli aika värikäs, nyt valitsimme rauhallisempaa värimaailmaa huoneeseen. (Aiempia kuvia löydät täältä.)

Ilves Silkin himmeä on hajuton ja mattapintainen sisustusmaali. Maali on sävytettävissä kaikkiin yleisimpiin sävyihin. Me löysimme sävyt Tikkurilan värikartasta, vihreä sävy on Aaloe X381 ja valkoinen on Kalla G503. 

Valitsimme Ilves-maalin, koska siitä vapautuu mahdollisimman vähän haihtuvia, haitallisia aineita ilmaan. Kukapa lastenhuoneeseen (tai muihinkaan) turhia myrkkyjä haluaa. 



Yhteistyössä Ilves-maalit



Lastenhuoneen muutos on melkoinen! Tuntuu, että huoneen koko kasvoi uuden värin myötä! Toki huoneesta vietiin turha sänky pois ja pienten lasten pöytä vaihtui isommaksi, koskapa huoneen asuja menee syksyllä ensimmäiselle luokalle. Koululaisella pitää olla koulupöytä. 



Mitäs tykkäät? 

(Verhoja ei vielä ole, kun ei ole verhotankoakaan.. Tämänkin huoneen järjestelystä on tulossa video, kunhan ennätän kuvata!) 






maanantai 14. toukokuuta 2018

Tällainen äiti on Rakastu arkeen - blogin Laura



Kommammaa-blogin Hanna oli kirjoittanut itsestään esittelyn (Blogihaaste äideille), ja siitäpä tuli mieleeni,että näin minäkin teen. Pidempään blogiani seuranneet tietänevät minusta kaikenlaista, mutta koska tänne on tullut paljon uusia lukijoita, lienee aiheellista esitellä itseäni välillä. Tässä siis esittelyä siitä, millainen äiti minä olen. 

Kuinka monta lasta sinulla on? Kuinka monta olet suunnitellut hommata? Kuinka monesta haaveilet?

Minulla on kolme poikaa. Tämä on juuri se määrä ja sukupuolijakauma, jonka olen jo lapsesta saakka halunnut. Joskus siis saa sen, mitä toivoo. 
Nyt lapsiluku on täynnä. 

Pojat ovat nyt 13, 9 ja 6, eli aika isojahan nämä jo ovat. Elämässä on alkamassa ihan uusi aika, kun meillä ei ole yhtään pientä lasta. Nuorimmainenkin menee syksyllä kouluun. (Ja tuo murrosikä se vasta ihanaa onkin!)

Mitä tykkäät tehdä lapsesi/lastesi kanssa?

Minusta on mukavaa elää ihan tavalista arkea: pelata välillä Unoa, lukea välillä iltasatu, käydä retkellä tai kahvilassa. Keskustelut lasten kanssa ovat ihan parhaita (pienten jutut ovat täysin päättömiä, mutta kun nämä ovat kasvaneet, olen huomannut, että näillähän on tosi hyviä ajatuksia.) Välillä on kiva käydä uimassa ja välillä katsoa telkkarista jääkiekkoa. Ihan tavallisia juttuja siis. 


Viihdyitkö raskaana?

En. 

Tai no jaa, ensimmäinen raskaus oli ehkä maailman helpoin (minua närästi kaksi kertaa). Mutta en kyllä viihtynyt, kivempaa on olla ilman isoa vatsaa. Toisen ja kolmannen kanssa minulla oli aivan karmea raskauapahoinvointi, joka kesti yhdeksän viikkoa. Oksensin aamusta iltaan, pahimmillaan kolmekymmentä kertaa päivässä. 

Onko elämäsi muuttunut lasten saannin jälkeen?

Tottakai. Kaikkien elämä muuttuu lasten saannin jälkeen. Mutta sain ensimmäisen lapseni niin nuorena (olin 21), ettei muutos haitannut millään tavalla. En ollut juurikaan työelämässä ennen lasten saantia, joten tulotasoni ei pudonnut. Opiskelut jatkuivat lapsesta huolimatta. 


Parasta äitiydessä?

Tätä en ole ajatellutkaan koskaan. Olen aina halunnut olla äiti, en ole muita vaihtoehtoja ajatellutkaan. Nämä tyypit itsessään ovat parasta. 

Ei niin mieluisaa äitiydessä? 

Kiukuttelut. En jaksa mitään turhanpäiväisiä juonitteluja. Omat lapseni eivät ole koskaan valvottaneet, joten siitä minulla ei ole kokemusta. 

Paras vinkkisi uudelle äidille?

Äitiys ei ole kummallista, pelottavaa tai vaikeaa. Minä en ollut hoitanut yhtään kertaa yhtään lasta, ennenkuin sain omani. (Yhden kerran olin pitänyt tätini vauvaa sylissä, siinä kokemukseni vauvoista.) Olin ihan huippuäiti ensimmäiselle lapsellemme, neuvolatädin epäilyistä huolimatta. 

Asiat järjestyvät. 


Toiko äiti-rooli mukanaan jotain mihin et osannut varautua etukäteen?

Oikeastaan ainoa asia joka yllätti, oli se, etteivät kaikki tajunneet äitiyttäni. Minua epäiltiin huonoksi äidiksi, täysin suotta. 

Mikä on asenteesi lapsesi näkyvyyteen/rooliin sosiaalisissa medioissa?

Lasteni kasvot eivät juurikaan näy kuvissa, enkä käytä blogissa heidän nimiään. Todennäköisesti he halunnevat itse isompana someen, mutta saavat sitten itse esitellä itsensä, minun ei tarvitse sitä tehdä. 


Top 3 arkiruokaa joita teet lapsellesi/lapsillesi?

Meillä on käytössä ruokalista aina kuukaudeksi, joten yhtä ruokaa on suunnilleen kerran kuussa. Itsetehty pizza ja pastat ovat suosikkeja, joita on usien. 

Saako lapsesi herkkuja, makeisia?

Saa. Syön itsekin, miksi siis kieltäisin muilta. Kohtuus kaikessa. 

Kuinka paljon yhteistä aikaa pariskuntana vietätte lasten saannin jälkeen?

Mitä isompia lapset ovat, sitä enemmän meillä on aikuisten aikaa. Koko ajan enemmän ja enemmän. Nykyään kaipaankin parisuhdeaikaa aiempaa enemmän. 

Vietätkö usein aikaa muiden äitien + lapsien kanssa? 

En kovin paljoa. Olisi mukavaa nähdä ystäviä (joista kaikilla on lapsia) useamminkin, mutta aika ei vain nyt riitä. Toivottavasti kesälomalla ennätän paremmin! 

Koetko painetta olla tietynlainen äiti? 

En. En ota paineita muiden odotuksista, koska tiedän, että tavallinen riittää.