tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuun kirjavinkit


Denise Rudberg & Hugo Rehnberg: Niin se sitten meni 

Pakko-oireinen Paula menee naimisiin Didden kanssa, ja tapaa häissään Tomin. Pian he tapaavat uudestaan sattumalta, Ikeassa. Ja niin se sitten meni. (Ja Didde onkin niin ärsyttävä, että hyvä näin.)

Minun makuuni turhan lyhyet kappaleet, asiat katkeavat. Mutta sellaiselle lukijalle, joka ei oikein jaksa lukea, tai lukee mielellään lyhyissä pätkissä, tällainen sopii oikein hyvin. 

Nopeaa luettavaa. Sopii väsyneisiin iltoihin, kun aivot eivät kaipaa haasteita vaan lepoa. 



Anne B. Ragde: Elämänrakentajat

Berliininpoppelit - sarjan jatko-osa. Lue ensin sarjan aiemmat kirjat. Löydät ne täältä ja täältä


Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa

Entisestä työstään irtisanottu Franz saapuu työharjoitteluun suureen tavarataloon. Luvassa on joka kuukausi vaihtuva osasto uusine töineen, mutta ennenkaikkea luvassa on tarina rakkaudesta, itsesnsätuntemisesta ja kuluttamisesta sekä työssä jaksamisesta. 

Yllätyin, sillä odotin hömppää. Vaikka tässä hömpän aineksia onkin, kirja ei ollutkaan ihan perushöttöä. 



Stephanie Garber: Valenda

Jatko-osa kirjalle Caraval (josta kirjoitin helmikuussa). Nuorille suunnattu kirja, mutta ihana! Tässä kirjassa on kuvattu tunnelmia täydellisesti. Taikamaailma on yhtä ihana kuin ensimmäisessä Harry Potterissa. 

Donatella lähtee pelaamaan Caraval-peliä Meridiaanin keisarikunnan pääkaupunkiin Valendaan. Peliin liittyy Kohtaloita, rakkautta, salaisuuksia, jännittäviä juonenkäänteitä ja taikuutta. Lue ensin Caraval, mutta varaa jo samalla kerralla tämä! Tämän luen uudelleen. 



Pekka Aittakumpu: Home Sweet home

Rajalan perhe ostaa oman talon. Kummalliset oireet paljastuvat homeeksi. Homeesta kärsii myös työ- ja perhe-elämä. Oikeuteen asti näyttöä ei riitä. Epäuskottava juonenkäänne harmittaa muuten ihan hyvässä kirjassa. Lue tämä, ja seuraava myös, mikäli silmiä kutittaa kotona. 

Susanna Makaroff: Homeäidin päiväkirja

Tämän luin vuosi sitten (ja otin nyt mukaan, koska liittyi edelliseen kirjaan), kirjoitin tästä silloin näin: 


Jos aihe ei olisi mielenkiintoinen (mutta onnekseni ei henkilökohtaisesti koskettava), en olisi lukenut. Kirjassa oli kaikkea turhaa, aiheeseen liittymätöntä, eikä kerrontakaan ollut niin hyvää, kuin tietokirjalta tai romaanilta odotan. 



No mutta, kirja siis kertoo kodista, joka on umpihomeessa, ja sen kaikin tavoin epäonnistuvasta remontoinnista ja lopulta näistä johtuviin oikeudenkäynteihin. Kirjan lopussa on vinkkilista samaan tilanteeseen joutuneelle (tästä iso plussa). 

Onneksi kirjan kirjoittaja on ollut sen verran varoissaan, että on onnistunut selviytymään tällaisesta myllystä läpi. Ei muuten ihan kaikissa perheissä makseltasi kahden asunnon lainaa, yhtiövastiketta, juristin palkkiota ja vielä lomailtaisi viikkotolkulla ulkomailla. Millaisenhan kirjan kirjan kirjoittaisi sellainen ihminen, jonka talo ei maksa puolta miljoonaa euroa, vaan jonka kipukynnys olisi vaikka kahdessasadassa tuhannessa? Kuinka hän selviytyisi?

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Vunukat, maatuska ja portaikko




Julisteet saatu / Vunukat





Portaat jakavat mielipiteitä. Monen mielestä ne ovat epäkäytännölliset ja hankalat kulkea. Portaat ärsyttävät. Yksikerroksinen talo on helpompi. 

Ja sitten on minun mielipide, ettei epäkäytännöllisyys haittaa, koska portaat ovat kauniit. Maalatut, puiset portaat ovat kertakaikkisen ihanat. 

Myönnän, että kun koti jakautuu kolmeen kerrokseen, tavarat ja ihmiset ovat välillä väärässä kerroksessa. Ja niitä portaita saa olla kiipeämässä ja laskeutumassa. 

Mutta vielä en ole näihin portaisiin kyllästynyt. 

Portaikossa on ikkuna, josta aamuisin kurkkaan ensimmäisenä ulos, ja totean päivän sään. Halusin myös sisustaa portaikkoa (tilahan se on missä muutkin), ja sinne sopivat hienosti nämä Vunukan julisteet. 

Maatuska on hauska (minulla on alakerrassa kaksi Venäjältä tuotua pientä maatuskaa), ja sulka sopii luontoaiheena meille muiden luontojuttujen kaveriksi. 

Vunukat on karjalaa ja tarkoittaa lapsenlapsia. Julisteiden suunnittelijalla Eeva Korkiakoskella onkin karjalaiset juuret. (Täällä muuten yksi Vienan Karjalainen kylä - postaus. Minun juureni ovat myös Karjalasta.)

Maatuska- ja Sulka-julisteiden lisäksi Vunukoiden valikoimassa on muitakin mustavalkoisia julisteita sekä erilaisia kortteja. Kauniiden luontoaiheiden lisäksi kuvissa on esimerkiksi robotteja ja autoja, dinosauruksia ja apinoita. 

Jälleen yksi kohta kodistamme on kodikkaampi, ja enemmän asujiensa näköinen! 


torstai 8. marraskuuta 2018

Kalenteri vuodelle 2019 ja mietejoulukalenteri + Arvonta



 

Mitä enemmän kiinnitän huomiota kaikkiin yksityiskohtiin, sitä enemmän ne tekevät minut onnelliseksi. 

Mitä enemmän pienet asiat tekevät minua onnelliseksi, sitä vähemmän kaipaan mitään suurta. 

Pienet, kauniit asiat ilahduttavat oikeasti, kun vain asennoituu niin. 

Nyt saan ilahduttaa jotakin teistäkin kauniilla, kivoilla jutuilla! 


Sain arvottavaksi Anna-Mari Westin joulukalenterin, jonka luukuista paljastuu mietteitä sekä ensi vuoden seinäkalenterin, joka on niin kaunis, että sen voi todellakin jättää näkyville. 

(Itse en todellakaan haluaisi esille rumaa kalenteria, mutta tämä on niin kaunis, että oma kappaleeni saa olla esillä ensi vuoden.)

Mikäli sinulla ei vielä ole joulukalenteria tai ensi vuoden kalenteria, kommentoi tähän postaukseen viimeistään 13.11.

Arvon yhden seinäkalenterin ja yhden joulukalenterin ensi viikolla, jotta ne ehtivät ennen joulukuuta perille. Voittaja saa siis nämä molemmat.

Toki olisi mukavaa, jos kävisit tykkäämässä blogini Facebook-sivusta tai seuraisit instagram-tiliäni (rakastuarkeen), mutta arvontaan osallistumiseen riittää kommentti. :)

Ihanaa joulunodotusta!




  


maanantai 5. marraskuuta 2018

Tervetuloa joulunodotuskirja!



Koska jouluun on vielä aikaa, ei mennä ihan kertarytinällä joulujuttuihin, vaan pikku hiljaa. Aloitin laittamalla muutaman talvikoristeen ja hankkimalla joulukalenterin sekä virittelemällä ulos talvi/jouluvalot. 

Näiden jälkeen on aika aloittaa joulunodottelukirja. Sellainen, jota voi lukea yhden luvun tai jutun päivässä, ja hiljakseen päästä joulunodottelufiilikseen. 

Sain jo yhden kommentin liittyen näihin joulujuttuihini, että nythän on vasta marraskuun alku, miten muka nyt jo joulujuttuja. 

Niin siten, että joulun odottaminen on ihan parasta! On hauskaa puuhailla kaikkea pientä ja syödä muutama joulusuklaa marraskuussa. Ei tarvitse sitten parissa päivässä joulun aikaan ahnehtia kaikkea. 



Tällä idealla mennään muuten Ilana Pietiläisen Tervetuloa jouluun! - kirjassakin. Siinä joulua odotellaan hiljalleen, pienin askelin. 

Kirja esittelee rauhallisia ja kiireettömiä jouluja. Ajatuksena on tehdä vähän, mutta hyvää. Tervetuloa jouluun! sisältää tarinoita, tunnelmia, leivonta- ja diyohjeita, kauniita asetelmia ja sisustuksia sekä upeita yksityiskohtia.

Kirjaa ei raski eikä kannata lukea kerralla. Rauhalliset kuvat kutsuvat selailemaan kirjaa, joten kirjan tarinoita ei ole pakko lukea päästäkseen tunnelmaan. Kirjassa kurkistetaan moneen eri jouluun, joita kaikkia yhdistää rauha ja pienten hetkien kauneus.