tiistai 15. tammikuuta 2019

Muoviton talo



postaus tehty yhteistyössä Kero hirsitalot oy, linkkien klikkaamisesta ei tule minulle tuloja




Muovi. Edullinen materiaali, josta on helppo tehdä vaikka mitä. Materiaali, joka ei maadu ja jota on vaikeaa kierrättää. Materiaali, jota on vaikeaa välttää, vaikka haluaisi. Materiaali, joka jauhautuu pienenpieneksi mikromuoviksi, päätyy vesistöihin ja elimistöihimme. 

Itse valitsen muovin sijasta mieluummin luonnonmateriaaleja. Puu kestää, vaikka kolhiintuisi. Villaa ei tarvitse pestä läheskään yhtä usein kuin keinokuituja. (Ja onko mukavampaa vaatetta kuin villasukat!) Kosmetiikassa ja siivouksessakin luonnonmukaiset tuotteet ovat yhtä toimivia kuin ns tavalliset tuotteet. 

Itse valitsen siis kotiinikin mieluummin muita materiaaleja kuin muovin. En oikein pidä muovisista huonekaluista. Muovi ei ole kodikasta eikä hengittävää. Se ei kaunistu vanhetessaan puun tavoin, päin vastoin. Ja muovista huonekaluista on todella vaikea päästä eroon, kun ne menevät rikki. 

Asumme vanhassa talossa, ja etsiskelin vasta erilaisia ratkaisuja remonttihommiin. Löysinkin suomalaisen talonvalmistajan, joka suunnittelee taloja ilman muovia. Energiatehokkuutta, kotimaisuutta, muovittomuutta ja kauneutta samassa paketissa, kuulostaa hyvältä! 

Muovitontalo eli Kero hirsitalot on kuusamolainen yritys, joka haluaa valmistaa luonnonmukaisia koteja. Pienempi hiilijalanjälki tekisi hyvää varmasti jokaisen omalle tunnolle. 

Erilaiset ekologiset vaihtoehdot ovat koko ajan suositumpia sisustuksessa, vaatteissa, kauneudenhoidossa, siivouksessa ja muussa arjessa, miksei siis taloakin valitsisi luontoystävällisyyden perusteella. 

Kero-ekohirsi on tarpeeksi tiivistä, joten taloihin ei tarvitse laittaa erikseen höyrynsulkumuovia. Rakenne on hengittävä ja pölyämätön, ja sopii allergisellekin hyvin. Hyvä sisäilma on ihan ehdoton vaatimus talolle kuin talolle. 

Jos talon rakenne ei ole hengittävä, sisäilman laatu on täysin riippuvainen ilmanvaihdosta. (Joka voi toimia tai olla toimimatta.) Hengittävyys ei tarkoita sitä, kuinka talon materiaali läpäisee ilmaa, vaan sitä, kuinka talon materiaali sitoo ja haihduttaa kosteutta. Luonnonkuitueriste estää kosteuden tiivistymisen talon rakenteisiin. Ja tämä kuulostaa varmasti kaikista erittäin hyvältä. 

Hyvien ominaisuuksien lisäksi kodissa on tärkeää ulkonäkö. Muovitontalo haluaa ottaa asiakkaan mukaan kodin suunnitteluun, jotta jokainen saisi juuri sellaisen kodin, josta unelmoi. Talon voi tilata avaimet käteen - periaatteella tai osissa, oman osaamisen ja ehtimisen mukaan. 

Muovitontalon sivuilla on mallikuvia niin omakotitaloista, mökeistä kuin muistakin asumuksista, ja nämä tämän postauksen kuvat ovat kaikki heidän taloistaan. Hirsitalo kuulostaa perinteiseltä ja vankalta, mutta ulkoasu voikin olla raikkaan moderni ja kaupunkikuvaan sopiva. Itselleni tuli taas mökkikuume. Pieni musta mökki järven rannassa olisi niin suloinen. Ehdottomasti ilman muovia! 

maanantai 14. tammikuuta 2019

Tarunhohtoinen Vienan Karjala






Televisiosta tuli yksi päivä dokumentti Tarunhohtoinen Vienan Karjala. Vaikka en muuten juuri mitään ohjelmia katso, tämä oli niin mielenkiintoinen, että suosittelen sitä teillekin! 

Vienan Karjala on se paikka, jossa Elias Lönnrot keräsi suurimman osan Kalevalan runoista. Minulla on sukujuuria juuri tuonne, joten olen muutaman kerran elämässäni käynyt joissakin noista pienistä kylistä, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Itse sain matkakuumeen Solovetskiin. 

Muutama aikaisempi postaus rajan takaa löytyy seuraavista linkeistä: 




Näihin paikkoihin pääset tutustumaan myös tuon Yle Areenasta näkyvän dokumentin kautta. Tässä postauksessa on kuvia toissakesältä. 

Ensimmäiset kuvat ovat Vuokkiniemestä, josta pääosa Kalevalan runoista on kerätty. Vuokkiniemi oli 2017 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki. 

Osa ihmisistä, jotka karjalan alueella asuvat, puhuvat karjalaa, joka on sen verran lähellä suomen kieltä, että heidän kanssaan pystyy juttelemaan niin, että molemmat ymmärtävät toisiaan. 

Kaksi viimeistä kuvaa ovat Jyskyjärveltä (vanhalta kylältä), joka on kaunis joen varteen rakennettu karjalaiskylä.




sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Katsotaan mitä tapahtuu








Tänäkään vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia. En pitäisi niitä kuitenkaan. En tehnyt myöskään suunnitelmalistaa tälle vuodelle. Olisin kuitenkin valinnut sellaisia asioita listalle, joita tekisin muutoinkin. Tai jos olisin valinnut jotain sellaista, mikä jäisi tekemättä, se harmittaisi minua. Enkä halua itse lisätä harmituksen aiheita elämääni. 

Ajattelin olla lempeä itselleni. En vaadi liikoja. En nyt ole mikään perfektionisti muutenkaan, en pyri täydellisyyteen. Se olisi kovin turhauttavaa, koska en ole lainkaan yksityiskohtien viilaaja, joten lopputulos asiassa kuin asiassa harvoin on täydellinen. 

Itseasiassa suunnittelemattomuus on minulle vaikeampaa kuin suunnitteleminen. Minun on vaikea sietää epätietoisuutta ja keskeneräisyyttä. Päivä kerrallaan - ajattelu on mielestäni stressaavaa. Minun pitäisi opetella rentoutta, hällä väliä - asennetta.

On monta muutakin asiaa, joissa voisin kehittyä. En aseta niitä tavoitteiksi, vaikka niitä kohti yritän mennä. En aseta nyt itselleni määränpäitä, vaan katson mitä tapahtuu. Ehkä se on jonkinlaista rentoutta, sellaista jota en itsestäni oikein tunnista. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Toivottavasti kaikenlaista. En pidä siitä, ettei mitään tapahdu, vaikka rakastankin kotona oleilua, kirjan lukemista ja teen juomista, mitkä monen mielestä varmaan ovat sitä, ettei mitään tapahdu. 

Ehkä kaipaan monen muutoksen ja kiireisen syksyn jälkeen vain helppoa alkuvuotta. 

Nämä kuvat ovat muuten tyylikkäästä ravintolasta Verkasta Hämeenlinnasta. Hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua! 




keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kaikki kääntyy hyväksi









Jostakin luin, ettei sillä ole väliä mitä tapahtuu, vaan sillä, miten tapahtumiin suhtautuu. 

Näinhän se on. Pessimisti ei pety, mutta ei ole kyllä onnellinenkaan. Ja minä haluan olla onnellinen. Olen huomannut, että pidän siitä. Kaipaan onnellisuutta. Haen pieniä onnen hetkiä arjesta, kaikista pienistä asioista. 

Tänä vuonna muistutan itseäni tärkeistä pienistä asioista joka päivä. Sara Parikan (kustannus WSOY) 365 Ilon ja inspiraation vuosi sisältää jonkin ajatuksen jokaiselle päivälle. 

Aamu alkaa sillä, että avaan kirjan, ja katson päivän ajatuksen. Ajatuksia on laidasta laitaan, ja se on aika virkistävää. Jotkus jutut ovat syvällisempiä, ja jotkut pinnallisempia. 

Kirjaa voi lukea mistä kohdasta haluaa tai aloittaa päivästä 1. Missään nimessä ei tarvitse aloittaa vuoden ensimmäisenä päivänä. Kirja on ihana lahja ystävälle (tai hei, se äitienpäiväkin on taas kohta!). 

Toinen kirja, jossa on ajatus jokaiselle päivälle, on Heli Suutarin Kaikki kääntyy hyväksi - 365 ajatusta itsensä auttamisesta (kustannus Atena). Tässä kirjassa jokaisen päivän luku on pidempi, ja luen päivän ajatuksen illalla nukkumaan mennessä. 

Lyhyet tekstit kannustavat pohtimaan omia tapoja ja tekoja. Tätäkin kirjaa voi lukea sattumanvaraisesti tai aloittaa päivästä 1. Kirjan teemoja ovat itsensä hyväksyminen, riippuvuuksien hallinta ja murehtimisen lopettaminen. Jokaiselle päivälle on uusi ajatus. Tekstin lisäksi kirjassa on mietelause jokaiselle päivälle. Tämä on Parikan kirjaa syvällisempi, joten pidin enemmän tästä. 

Ja lopuksi, tänä vuonna kirjoitan ajatuksia muistiin illalla nukkumaan mennessä Paulo Coelhon kauniiseen Polkuja - kalenteriin (Bazar). Tästäkin löytyy ajatuksia, mutta enemmän pidän kalenterin värikkäästä kuvituksesta. Vaikka haluan kodin olevan rauhallinen, voi yksittäisissä esineissä olla enemmän räväkkyyttä ja energiaa.