maanantai 17. syyskuuta 2018

Ei tarvitse, jos ei jaksa (ja makuuhuone, jossa on pönttöuuni)




Uusi koti, uusi asuinpaikka. Uudet ihmiset. Uusi työpaikka uusine työkavereineen. 

Rakastan uusia alkuja, mutta eivät ne ole pelkästään helppoja. Ne ovat väsyttäviä, ne rikkovat rutiineja, joita myös rakastan. 

Tavarat eivät löydä paikkaansa, uusien käytäntöjen opettelu vaatii energiaa. Päätin rueta myös opiskelemaan töiden ohessa. Jostain pitäisi saada lisää tunteja vuorokausiin. 

Silti haluan myös päiviä, jolloin tehtävälistalle ei ole mitään. Päiviä, jolloin saan lukea kirjaa ja juoda teetä tuntitolkulla. Aina ei tarvitse olla tehokas, pitää myös laiskotella. Aivot tarvitsevat hetkiä, kun saa levätä. 

Aina ei tarvitse harrastaa. Tai, voi harrastaa lukemista, renotutumista, vötkistelyä. 

Kun jokainen postaa someen elämästään niitä hetkiä, kun on saanut valmista tai tehnyt jotain hienoa, voi tuntua siltä, että oma elämä on tylsää eikä siinä tapahdu tarpeeksi. Alkaa tuntua, että pitäisi saada itsekin enemmän aikaiseksi. 

Pois tällainen. Julkaistaan enemmän kuvia, kun sänky on petaamatta. Laitetaan kuvia laiskoista sunnuntaista viltin alla kirjan kanssa. Kirjoitetaan perään, että olisi pitänyt poimia ämpärillinen puolukkaa, mutta en vain jaksanut. Ollaan armollisia toisillemme, mutta ennen kaikkea itsellemme. 




Tässä kodissa on kyllä aivan ihana yksityiskohta, nimittäin pönttöuuni makuuhuoneessa. Seinissä on aika kivat tapetit, mutta nuo yövalot kyllä sattuvat silmiin, koska ne ovat epäsymmetrisesti, aivan miten sattuu. Ne olivat siis valmiina seinällä, ja irrottamisesta tulisi rumat jäljet seinään. Laitan seinälle tauluja ja irrotan toisen lampun, kun ennätän. 

Ei kiirettä, yksi asia kerrallaan. Olkoot noin. Ei tarvitse olla täydellistä.





lauantai 15. syyskuuta 2018

Onneen tarvitaan yksi omenapuu




Olen lapsesta saakka halunnut omenapuun tai jonkin muun hedelmäpuun. Siellä, missä olen kotoisin, ei kasva muuta kuin koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihlajia. Muistan jo kuudennella luokalla Helsingin matkalla kuvanneeni kaikkia ihania puita, mitä siellä kasvoi. Edelleen poppelit, tammet ja muut erikoisemmat puut ihastuttavat minua. 

Siksipä onkin ihanaa, että pihalla kasvaa nyt yksi omenapuu. 

En tosin osannut arvata, kuinka valtava määrä siitä tulee omenoita. En ennätänyt tänä vuonna niistä mitään tekemään, mutta ensi vuonna teen niistä varmasti vaikka mitä. 

Ensimmäinen kuva on muuten otettu juuri, kun olen tullut ensimmäisen kerran tänne uuteen kotiin. Olen herännyt aamuyöllä, ajanut yli viisisataa kilometriä ja juuri istahtanut takapihan riipputuoliin. Mikä fiilis! 

Uusi piha on ihana. Voi kun ennättäisin olla siellä enemmän. Alkava syksy on ihana. Toivottavasti minulla on ensi vuonna paremmin aikaa nauttia pihasta omenapuineen ja tammineen. 








torstai 13. syyskuuta 2018

Leivontaa: jäädytetty suklaakakku, keikautettu voileipäkakku ja ihana poropiirakka

Ensimmäiseen kakkuun ei tarvita uunia eikä liivatteita!


Jäädytetty suklaakakku

Valmista ensin pohja: 

Murenna 150g keksejä (kaurakeksejä tai mitä nyt sattuu olemaan). 
Sulata 50g voita. Sekoita. Painele haarukalla irtopohjavuoan pohjalle (laita vuokaan ensin leivinpaperi.)

Kaada päälle täyte ja anna jäätyä pakastimessa yön yli. 

Täyte: 

Sulata 200g maitosuklaata esim. mikrossa tai vesihauteessa. 
Vatkaa 2 dl kermaa vaahdoksi. 
Vatkaa toisessa kulhossa puhtaalla vatkaimella 2 valkuaista vaahdoksi. Lisää tähän ½dl sokeria. 
Sekoita vaahdot keskenään. Lisää 200g maustamatonta tuorejuustoa + 1½dl sokeria + ripaus vaniljasokeria. Lisää 2 keltuaista. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa. Sekoita kaikki. 



Keikautettu voileipäkakku

(joka on muokattu ohje Kinuskikissan kakusta)

Paloittele kirsikkatomaatteja irtopohjavuoan pohjalle. (Laita ensin irtopohjavuokaan kelmu.) Lusikoi täyte päälle, jos kaadat sen, tomaatit liukuvat reunoille, eikä keskelle jää yhtään. 

Täyte: 

Laita 4 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. 

Sekoita keskenään 400g ranskankermaa + 400g valkosipulituorejuustoa. Sekoita tähän 300g savukinkkusuikaleita + 2 paloiteltua paprikaa + i paloiteltu purjo. Mausta pippurilla ja suolalla. 

Kuumenna tilkka vettä ja liota liivatelehdet siihen. Sekoita täytteeseen. Lusikoi täyte kirsikkatomaattien päälle. 

Paloittele pohjan päälle ruisvuokaleipää ja kostuta lihaliemellä. Kun kakku on hyytynyt jääkaapissa yön yli, laita tarjoiluastialle ensin salaatinlehtiä, joiden päälle kakku kaadetaan. 




Poropiirakka

Pohja on helpointa tehdä käsin nyppimällä. Jauhoina voi käyttää esim. vehnä- tai sämpyläjauhoja, joista osan voi korvata vaikka ruisleseillä. 

Sekoita 125g voita + 1 muna + 2½dl jauhoja + 1 tl leivinjauhetta + ½dl vettä. 

Täyte: 

Sekoita 100g poron kylmäsavurouhetta + puolikas viipaloitu purjo + kananmuna + iso kourallinen juustoraastetta + ½dl kermaa. 

Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Kaada sen jälkeen päälle täyte. Paista vielä 15 minuuttia. 








tiistai 11. syyskuuta 2018

Syyskuun kirjavinkit



Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta 

Kevyttä luettavaa. Nuoren naisen työ- ja treffijuttuja. Kiva, helppolukuinen kirja, sellainen mitä hömpäksi kutsutaan. (Mikähän tälle olisi sellainen nimi, joka ei kuulostaisi halventavalta? Näitä kirjoja on oikein mukava lukea välillä. Ei aina jaksa ajatella tai ottaa kantaa.)



Nadia Murad: Viimeinen tyttö

Ajankohtainen ja tärkeä kirja. Nadia kaapataan Isisin seksiorjaksi, ja paettuaan hän pääsee kertomaan tarinansa maailmalle. Väkivallalla ei ole turhaan mässäilty, julmuudet tulevat hyvin selviksi ilman yksityiskohtia. Harmi vain, että kirjan alku oli tylsä, mutta kunhan alun yli pääsee, kirja on mielenkiintoinen. 



Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani

Brettin äiti kuolee, eikä anna tyttärelleen valtavaa perintöä ennenkuin tämä on toteuttanut kymmenen unelmaansa, jotka on laatinut nuorena. 

Kirja on helppoa luettavaa, sellainen hyvänmielen kirja. Toki rupesin miettimään, mistä itse haaveilin 14-vuotiaana, ja olenko toteuttanut omia unelmiani. (Ja jos en, niin pitäisikö?)


Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä

Tämä ei ollut aivan uyhtä hyvä kuin Kymmenen unelmaani, mutta suosittelen kyllä tätäkin. Kevyttä luettavaa, mutta kuten hyvässä kirjassa, ajattelemisen aihetta kirjasta löytyy silti. Yksi kirjan teema on anteeksiantaminen. 

Kirja kertoo Hannahista, joka juontaa suosittua televisio-ohjelmaa. Tarinaan liittyy miesystävä, joka ei halua sitoutua sekä entinen koulukiusaaja, joka haluaa pyytää anteeksi katumuskivillä. Katumuskivistä muodostuu oikea hitti, ja Hannah miettii, voiko antaa anteeksi, vaikka hyvän ohjelmaidean takia. 



Anne B. Ragde: Perintötila

Berliininpoppelit- sarjan jatkoa, ja tarina jatkuu yhtä hauskana kuin aiemmin. Sarja kannattaa tietysti lukea järjestyksessä, siksipä suosittelenkin kurkkaamaan tänne: Elokuun kirjavinkit, mikäli tämä ei ole sinulle tuttu. 


 Krista Kasvi & Tom Ros: Miesseuralainen - ei niin harmaita tositarinoita

Oman puolison koskettamisen ei pitäisi olla vaikeaa. Ei ole ok, ettei parisuhteessa ole seksiä, jos edes toinen parista sitä haluaa. 

Miesseuralainen kertoo seksityöläisenä toimineen Tomin kokemuksista, mutta ei ole pelkkää aktien kuvaamista- Kertojalla on oikeasti hyviä ajatuksia. Seksi on tärkeä asia, ja siitä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti.